Hautakivet törröttävät vinossa. Luonto on jo melkein ottanut vallan kirkoista ja moskeijoista. Monista vanhoista asuintaloista on jäljellä vain perustuksia. Vieressä kukoistavat 2000-luvun modernit rakennukset.

Valokuvaaja Ahmad Al-Bazzin kuvat ovat ensikatsomalta aavemainen tuulahdus historian hämärästä, mutta niiden tarkoituksena on oikeastaan kuvata nykypäivää.

Palestiinalainen Al-Bazz haluaa kuvillaan muistuttaa, että lähes 80 vuoden takaiset tapahtumat Israelissa ja Palestiinassa eivät ole pelkkää historiaa vaan edelleen jatkuva prosessi.

Al-Bazzin Helinä Rautavaaran museossa Helsingissä näytteillä olevat kuvat käsittelevät palestiinalaisten jaettua traumaa, nakbaa, eli katastrofia.

Sillä viitataan Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948. Sen yhteydessä pakeni tai ajettiin kodeistaan arvioiden mukaan noin 750 000 palestiinalaista, yli 80 prosenttia nykyisen Israelin alueella eläneistä palestiinalaisista. Nakban aikana tapahtui myös joukkomurhia. Pakolaisten ja heidän jälkeläistensä kohtalo on yhä ratkaisematta.

Al-Bazz kuuli tapahtumista useimpien muiden palestiinalaisten tavoin jo lapsena. Hänen isoäitinsä on kotoisin Beisanin kaupungista, joka tyhjennettiin kokonaan.

Harva palestiinalainen on päässyt tutustumaan hylättyjen kylien raunioihin, mutta Al-Bazz onnistui saamaan Israelin armeijalta harvinaisen kulkuluvan vuonna 2020 työskennellessään kansainvälisen järjestön mediayksikössä.

Hän päätti lähteä vapaa-aikanaan tutustumaan raunioihin ja ryhtyi kuvaamaan niitä. Hän vieraili yhteensä noin 210 tyhjennetyssä kylässä. Niiden paikalle on rakennettu monet Israelin tärkeimmistä kaupungeista, kuten Tel Aviv ja Haifa.

Al-Bazzin kuvissa hämmästyttävää on se, miten lähellä nykyistä asutusta ne sijaitsevat. Yhden hautausmaan takana näkyy teollisuusrakennuksia, pieni kirkko on käytännössä kerrostalon pihalla.

Katsoja pohtii, eivätkö aavemaiset rauniot herätä kysymyksiä nykyisissä asukkaissa.

Al-Bazz kertoo, että toisinaan lähellä raunioita elävät israelilaiset kysyivät, mitä hän puuhaa. Syntyi keskustelua. Asukkaat eivät kuitenkaan nähneet mitään ongelmallista pakkohäädettyjen palestiinalaisten mailla asumisessa.

Ymmärsin projektin aikana palestiinalaisten menetyksen laajuuden. 

”Jotkut nuoret eivät ehkä tiedä, mutta luulen, että suurin osa israelilaisista kyllä tietää, mitä tapahtui. Heillä on tapansa elää sen kanssa, eivätkä he koe, että se olisi väärin”, hän pohtii.

Al-Bazz kertoo aloittaneensa valokuvaprojektinsa osin kouluttaakseen myös itseään.

”Ymmärsin projektin aikana palestiinalaisten menetyksen laajuuden. Ehkä olin ajatellut, että sitä on joskus aiemmin liioiteltu ja että siinä on vähän draamaa, mutta kyse ei ole siitä.”

Al-Bazz on esitellyt kuviaan myös pakolaisleireillä, joiden asukkaat ovat alun perin kotoisin nykyisen Israelin alueelta. Kaikki lapset eivät tunne juuriaan, hän kertoo. Al-Bazzin isoäidille kuvien näkeminen sen sijaan oli tunteellinen kokemus.

Al-Bazz toteutti valokuvaprojektinsa vuosina 2021–2023, juuri ennen konfliktin viimeisintä käännettä. Lokakuussa 2023 Hamas teki Israeliin yli tuhat ihmishenkeä vaatineen terrori-iskujen sarjan ja Israel käynnisti Gazassa massiivisen sotilasoperaation, jossa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kansainvälinen tuomioistuin tutkii parhaillaan, syyllistyykö Israel kansanmurhaan.

Gazan järjestelmällinen tuho on nostanut koko Palestiinan kysymyksen taas kansainvälisiin uutisotsikoihin, ja Al-Bazzin valokuvaprojektista on tullut entistäkin ajankohtaisempi.

Hän haluaa näyttelyllään nostaa esiin sen, etteivät vuoden 1948 tapahtumat palestiinalaisten näkökulmasta ole historiaa eikä – toisin kuin usein annetaan ymmärtää – konflikti alkanut vuonna 1967, jolloin Israel alkoi miehittää Länsirantaa ja Gazaa.

Nakba jatkuu yhä: Israelin valtion tieltä paenneet ihmiset joutuivat pakolaisleireille Gazaan, Länsirannalle ja naapurimaihin. Nykyisin jo lähes kuusi miljoonaa pakolaista ja heidän jälkeläistään odottaa leireillä tilanteensa ratkaisemista.

Esimerkiksi Gazan asukkaista yli 80 prosenttia on pakolaistaustaisia, Al-Bazz muistuttaa. Osan juuret ovat nimenomaan alueilla, jonne Hamasin iskut kohdistuivat.

Valokuvanäyttely onkin tarjonnut mahdollisuuden osoittaa yhteyksiä historian ja nykyhetken välillä.

”En tee sitä oikeuttaakseni tapahtumia vaan korostaakseni rakenteita. Jos niitä ei ymmärretä, ei asioita voi myöskään arvioida.”

Pakolaiskysymyksen ratkaiseminen oli takavuosina keskeinen kysymys palestiinalaisten ja Israelin välisissä rauhanneuvotteluissa. Myös YK:n päätöslauselmat takaavat palestiinalaisten paluuoikeuden.

Ratkaisu on kuitenkin kaukana. Al-Bazzin mukaan Gazan sota on antanut Israelille mahdollisuuden pyyhkiä historiaa pois entistäkin tarmokkaammin. Gazan pakolaisleirit on tuhottu ja Länsirannan pohjoisosien leirejä on tyhjennetty. Israel on myös kriminalisoinut palestiinalaispakolaisten auttamisjärjestön UNRWA:n.

Al-Bazzin kaltaiset Länsirannan palestiinalaiset taas elävät sotilaslainsäädännön alla. Hän kritisoi sitä, että samaan aikaan Israel myöntää kansalaisuuksia muiden maiden juutalaisille, joilla on esimerkiksi paljon laajemmat liikkumisoikeudet.

Al-Bazz työskentelee freelance-toimittajana. Hän kiinnostui media-alasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä lukiossa. Palestiinalaisten tarinoita kertoessaan hän haluaa välttää etenkin uhritarinoita ja tuoda sen sijaan esiin rakenteellisia kysymyksiä.

Hän kuuluu myös kansainväliseen valokuvaajakollektiiviin Activestillsiin, joka on dokumentoinut Israelin väkivaltaa ja palestiinalaisten vastarintaa vuodesta 2005 lähtien. Myös Activestillsin kuvia on tällä hetkellä esillä Suomessa Valokuvataiteen museossa. Nakban lisäksi sen aiheita ovat Gazan kansanmurha ja Palestiinan etniset puhdistukset.

Al-Bazzin elämä on muuttunut sodan alkamisen myötä. Hän ei pääsisi enää kiertelemään nakba-kylissä, sillä hän on menettänyt kulkulupansa sodan alettua.

Hänen kotikaupungissaan Nablusissa sota näkyy etenkin liikkumisrajoitusten lisääntymisenä.

”Työ on haastavampaa ja riskialttiimpaa kuin ennen, mutta ei sitä voi mitenkään verrata Gazaan.”

Suurempi taakka onkin henkinen: on vaikea työskennellä toimittajana Länsirannalla, kun suurimmat uutistapahtumat ovat Gazassa.

Siksi Al-Bazz on viime aikoina uppoutunut nakba-kuvista julkaistavaan kirjaan sekä ensimmäiseen pitkään dokumenttielokuvaansa Donkey Boys, joka on määrä julkaista tänä vuonna. Se kertoo nuoresta aktivistista ja eläinlääkäriopiskelijasta Länsirannalla.