Keffiyeh-huivi pyörii villisti ilmassa. Sitä pyörittää Radja Abuzaid, jonka toinen käsi on Katja Toivosen kädessä. Hänelläkään ei ole käsiä vapaana, sillä käsi kädessä kulkeva letka jatkuu vielä kolmen ihmisen verran. 

Nyt tanssitaan dabkea, tanssia, joka tunnetaan monessa Lähi-idän maassa. Erityisen tärkeä dabke on palestiinalaisille, jotka tanssivat menevää tanssia etenkin juhlissa. 

”Ensimmäinen rivissä johtaa tanssia. Hän voi pyörittää huivia, keppiä, nyöriä tai helminauhaa. Myös viimeinen voi pyörittää niitä”, kertoo Abuzaid. 

Tanssijoita ohjaa Gazasta kotoisin oleva palestiinalainen Tareq Abu Nahel, 29. Hän paitsi opastaa ryhmäläisiä tanssiaskelissa myös jakaa tietoa palestiinalaisesta kulttuurista ja historiasta. 

“Mikä jalka aloittaa?” kysyy Tareq Abu Nahel. 

”Vasen jalka!” tanssijat vastaavat yhteen ääneen. 

”Älkää katsoko alas, pitäkää katse ylhäällä.” 

Helsingissä kokoontuva tanssiryhmä Al Huriya (suomeksi vapaus) on ehtinyt olla olemassa vasta muutaman kuukauden. Sinä aikana ryhmä on kuitenkin jo esiintynyt useamman kerran ja saanut mukaansa monta tanssista kiinnostunutta. 

”Ydinporukassa meitä on melkein kymmenen ihmistä. Uusia ihmisiä tulee kokeilemaan tanssia jatkuvasti. Meillä on avoimet ovet ja on ok tulla vaikka vain kerran mukaan.” 

Ryhmä sai alkunsa Tareq Abu Nahelin vetämistä työpajoista. Hän ehti pitää dabke-tanssikursseja erilaisissa tapahtumissa seitsemisen kuukautta. Sitten ajatus pysyvästä tanssiryhmästä alkoi muodostua. 

”Aloimme treenaajien kanssa pohtia, missä voisimme harjoitella dabkea säännöllisesti. Löysimme paikan, ja yhtäkkiä ihmisiä alkoi liittyä mukaan”, hän kertoo. 

Edelleenkin Tareq Abu Nahel vetää myös lyhyitä tanssikursseja. Hän käy eri tahojen pyynnöstä opettamassa dabkea Helsingin ulkopuolellakin. Palestiinalaisrytmien tahdissa on liikuttu esimerkiksi Tampereella, Kuopiossa ja Nokialla. 

Äitini järjesti dabke-juhlia. Tanssimme tuhon keskellä.

Tareq Abu Nahel itse on tanssinut dabkea koko elämänsä. Hänen kiinnostuksensa tanssiin heräsi, kun hän oli 9–10-vuotias. 

”Tanssia opetettiin koulussa, ja pikkuhiljaa aloin ymmärtää sen tärkeyden identiteetillemme. Kun olin peruskoulussa, kävin opettamassa vanhemmille opiskelijoille dabkea. Israelin ja Gazan välillä oli ollut rajuja taisteluita. Taisteluiden jälkeen yritimme saada ihmisten ajatukset pois hyökkäyksistä tanssin avulla.” 

Idea tuli tanssiopettajan äidiltä, joka perusti dabke-ryhmän vuonna 2008. Myös Tareq Abu Nahelin siskot ovat ammattitanssijoita ja tanssivat tietenkin juuri dabkea. 

”Äitini järjesti dabke-juhlia. Tanssimme tuhon keskellä. Monet liittyivät mukaan, sillä tanssi oli tapa vastustaa Israelin toimia rauhanomaisesti.” 

Gazan tilanne ei ole noista ajoista parantunut, päinvastoin. UNRWA:n toukokuun lopulla raportoimien, Gazan terveysministeriön toimittamien, tietojen mukaan yli 53 000 palestiinalaista on tapettu ja yli 121 000 on haavoittunut Israelin iskuissa Gazaan 7. lokakuuta 2023 lähtien. 

Vaikka gazalaisilla ei ole ruokaa ja he elävät jatkuvan pommiuhan alla, he tanssivat edelleen, Tareq Abu Nahel kertoo. Dabke ylläpitää toivoa ja yhteyttä ihmisten välillä. Se on myös tapa pitää hengissä palestiinalaista kulttuuria sekä näyttää, että palestiinalaiset ovat yhä elossa – ja haluavat elää. 

”Olen menettänyt sukulaisia ja ystäviä Gazassa tapahtuvan kansanmurhan takia. Välillä tuntuu siltä, että en voi tehdä mitään, vaikka osoitan mieltä Suomessa. Mutta kun tanssin ryhmäni kanssa, tunnen, että on toivoa: kulttuurimme tulee selviämään.” 

Palestiinassa on sanonta, että jos et ole Palestiinasta, et voi tuntea dabkea luissasi. Suomalaisille dabkea opettava Tareq Abu Nahel on kuitenkin eri mieltä. 

”Jokainen ryhmässä tanssinut oppii tanssitaidon lisäksi kulttuuristamme. Ja vaikka joku päivä ryhmä lopettaisi, vievät he mukanaan läheisilleen täällä oppimansa”, hän selittää. 

Kaisa Kerman ja Katja Toivonen kuuluvat Al Huriyan perustajajäseniin. Heille dabken kokeileminen tuntui luontevalta, sillä he ovat harrastaneet tanssia pitkään. 

Dabke merkitsee kuitenkin myös heille enemmän kuin tanssia. 

Kun seuraa Palestiinasta tulevia hirveitä uutisia, on helpottavaa tulla tanssimaan ja jakamaan ajatuksia muiden kanssa.

“Palestiinalaisten hyväksi voi tehdä monia asioita. Dabken tanssiminen on yksi niistä. Se on minulle Palestiinan tukemista ja nykytilanteen vastustamista”, sanoo Toivonen. Kaisa komppaa. 

”Dabke on minulle aktivismin muoto. Kun seuraa Palestiinasta tulevia hirveitä uutisia, on helpottavaa tulla tanssimaan ja jakamaan ajatuksia muiden kanssa. Se auttaa minua henkilökohtaisesti, mutta samalla voin näyttää, että on monia eri tapoja tukea Palestiinaa ja pitää kulttuuria elossa.” 

Myös ryhmän perustajajäseniin kuuluva Radja Abuzaid ajattelee, että dabke humanisoi palestiinalaisia. Abuzaidille dabke on myös omaan taustaan tutustumista. Hänen toinen vanhempansa on Palestiinasta. 

”Olen alkanut opiskella Palestiinan arabiaa, kokeillut tatreezia ja nyt tanssin dabkea. Haluan päästä lähemmäs juuriani.” 

Tareq Abu Nahel muutti Suomeen töiden perässä vuonna 2023. Tätä ennen hän asui Norjassa neljätoista vuotta. Siellä hän tanssi dabkea siskonsa vetämässä ryhmässä. 

Naiset ovatkin tärkeitä palestiinalaisessa dabkessa. ”Ilman naisia ei ole dabkea”, Tareq Abu Nahel korostaa. 

Yksi syy tähän on se, että monet laulut, joiden tahtiin dabkea tanssitaan, kerrotaan naisen näkökulmasta. Esimerkiksi yhdessä kappaleessa nainen lähettää viestin miehelleen, joka on vankilassa. 

”Ja sitten on tarina, jossa äiti laulaa Palestiinasta lähteneelle pojalleen. Hän laulaa, että huolimatta siitä minne menet, tulet palaamaan kotimaahasi.” 

Al Huriya -tanssiryhmällä on esiintymisasuina palestiinalaiset kansallispuvut. Niitä koristavat tatreez-kirjontakuviot kertovat tarinaa symboliikan avulla. Asut ovat paikallisia, eli eri alueilla on omanlaiset asut, värit ja symbolit. Al Huriya -ryhmä on saanut esiintymisasunsa Palestiinan edustustolta. He näyttävät niistä löytyviä kuvioita. 

”Tässä hihassa on Betlehemin tähti, eli asu on Betlehemistä. Ja tuossa asussa on feeniks-lintu. Ja tämä symboli on oliivipuun lehti.” 

Tanssiryhmän harjoitukset ovat alkamassa. Hetken näyttää siltä, että treenit vedetään perustajaporukan voimin. Kuitenkin pian paikalle saapuu Cené Ferjani. Hän on ensikertalainen. 

”Olin katsomassa ryhmän esitystä Oranssilla. Tupa oli täynnä ja esitys alkoi breakdancella, jonka jälkeen tuli dabkeosuus. Se teki vaikutuksen”, kertoo Ferjani. 

Ferjani on osallistunut aiemmin Tareq Abu Nahelin työpajaan. Hän kuvailee tanssikokemusta mukaansa tempaavaksi mutta fyysisesti raskaaksi. 

”Vähän jännittää, kestääkö tänään kunto.” 

Hetken päästä paikalle tulee myös toinen ensikertalainen, Susanna Ojala. Hänkin innostui tanssista nähtyään esityksen Oranssin kulttuurikeskuksessa, Suvilahdessa. 

Kumpaakaan ei kuitenkaan uskoisi ensikertalaiseksi. He solahtavat porukkaan nopeasti sen jälkeen, kun perusaskeleet on käyty läpi. Kun musiikki lähtee soimaan, ryhmä näyttää siltä, kuin se olisi tanssinut pidemmänkin aikaa yhdessä. 

Tanssiminen pitkään yhdessä. Se on yksi ryhmän tulevaisuuden toiveista. Tareq Abu Nahel kertoo muitakin: että Al Huriya kasvaisi ja että se esiintyisi ulkomailla. 

”Haluaisin näyttää maailmalle, että teemme tällaista Suomessa. Että täälläkin ylläpidetään palestiinalaista kulttuuria. Muistutamme maailmalle, ettemme suostu katoamaan. Vapaa vapaa Palestiina!” 

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.