Kun selvittää googlaamalla, millaista on olla lapsi Sambiassa, saa silmilleen joukon karmeuksia.

Kaikki mahdolliset lastensuojelun ongelmat tuntuvat olevan yleisiä: on lapsiavioliittoja, teiniraskauksia, ruumiillista kuritusta ja muuta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä lapsityötä.

Tänä vuonna ongelmana on ollut erityisesti lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta: niin paikallinen media, poliitikot kuin järjestötkin ovat olleet huolissaan sen kasvusta.

Maassa lastensuojelun asiantuntijana työskentelevän suomalaisen Anne Kanenen näkökulma on erilainen.

”On tärkeä edistysaskel, että nykyään tilastoja ylipäätään on olemassa. Sambiassa myös on aidosti lasten aseman parantamiseen sitoutuneita vanhempia, yhteisöjä, sosiaalityöntekijöitä ja valtion toimijoita, jotka haluavat muuttua.”

Kanene on työskennellyt Sambiassa yli 15 vuotta ja tietää, että lasten oikeuksien edistämissä ei saavuteta pikavoittoja. Merkittävä edistysaskel voi olla vaikkapa lakimuutos tai valtion sitoutuminen tiettyyn toimintasuunnitelmaan. Sellaista Sambiassa on viime vuosina nähty.

Kanene työskentelee Pelastakaa Lapset -järjestön vanhempana neuvonantajana, jonka erityisalaa on lastensuojelu.

Hän korostaa, että lastensuojelu jää vähemmälle huomiolle kuin köyhyyteen puuttuminen ja koulutuksen ja terveydenhuollon tukeminen, jotka nekin ovat tietysti tärkeitä

”Mutta vaikka lapsella olisi ruokaa ja katto pään päällä, hän voi silti kokea väkivaltaa, ja se jättää elinikäiset jäljet niin Sambiassa kuin Suomessakin. Silti vain pieni osa kehitysyhteistyövaroista käytetään lastensuojeluun.”

Tarkoituksena on auttaa vanhempia pohtimaan, millaista elämää he lapselleen toivovat.

Sambian lasten tilanne on kehno jopa muihin Afrikan maihin verrattuna. Vuonna 2020 julkaistussa Afrikan lapsiystävällisyystutkimuksessa se on 52 maan joukossa sijalla 37 ja se määritellään ”vähemmän ystävälliseksi”.

Syitä on paljon. Sambia kuuluu maailman köyhimpiin maihin. Se tarkoittaa, että perheillä on paljon paineita, jotka viime vuosina ovat lisääntyneet.

”Ensin tuli korona, sitten kuivuus. Hinnat ovat nousseet, sähköä on vaikea saada, pienyrittäjät ovat vaikeuksissa. Se on vaikuttanut kaikkialla perheväkivaltaan”, Sambian pääkaupungissa Lusakassa asuva Kanene sanoo.

Afrobarometri-tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa sambialaisista hyväksyy ruumiillisen kurittamisen. Lapsiin kohdistuva väkivalta on Sambiassa yleistä oikeastaan kaikkialla: kodeissa, kouluissa, valtion instituutioissa.

”Taustalla on köyhyyden lisäksi perinteiset arvot. Monissa tilanteissa, joissa vanhemmat käyttävät kuritusväkivaltaa, he ajattelevat, että se on parasta, mitä he voivat lapselle tehdä”, Kanene selittää.

Uutena haasteena on suomalaislapsillekin tuttu verkkohäirintä ja -väkivalta.

Kansallisen tutkimuksen mukaan kolmannes nuorista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa jo alaikäisenä, miehistä peräti 40 prosenttia.

Parikymppisistä naisista melkein kolmannes on mennyt alaikäisenä naimisiin, ja yhtä moni tyttö on synnyttänyt tai tullut raskaaksi teini-ikäisenä. Toisessa tutkimuksessa 28 prosenttia 13–17-vuotiaista tytöistä kertoi, ettei ollut antanut suostumusta ensimmäiseen seksikertaansa.

Kanene organisoi Pelastakaa Lasten lastensuojeluohjelmia, joita järjestön paikalliset työntekijät ja kumppanit toteuttavat. Ohjelmassa vaikutetaan viranomaisiin, koulutetaan ja pyritään tunnistamaan avun tarpeessa olevia perheitä.

Viime vuosina on saatu erityisen hyviä tuloksia vanhemmuuskoulutuksista, joita paikalliset työntekijät vetävät. Niiden tarkoituksena on saada vanhemmat pohtimaan omia kasvatustapojaan syyllistämättä heitä. Viime aikoina koulutuksista ovat kiinnostuneet myös isät.

”Tarkoituksena on auttaa vanhempia pohtimaan, millaista elämää he lapselleen toivovat. Kun he ymmärtävät, että ruumiillinen kuritus toimii sitä vastaan, asenteet voivat muuttua.”

Kanene huomauttaa, että Sambiassa suuri rooli on myös yhteisöillä ja muilla sukulaisilla.

”Vaikka vanhempi itse ymmärtäisi, että ruumiillinen kuritus ei kuulu hyvään vanhemmuuteen, se ei välttämättä riitä, jos lähiperhe tai yhteisön johtaja ajattelee, että et ole hyvä vanhempi, jos et käytä väkivaltaa.”

Sambian hallitus on sitoutunut siihen, ja siellä on kyllä draivia.

Kolme vuotta sitten Sambiassa hyväksyttiin maan historian ensimmäinen lastensuojelulaki, jossa säädetään ensimmäistä kertaa monista keskeisistä lapsen oikeuksiin liittyvistä asioista. Samalla se yhtenäistää vanhaa lainsäädäntöä.

Pelastakaa Lapset -järjestö teki ahkerasti vaikuttamistyötä lain läpimenon eteen, ja Kanene on siihen tyytyväinen.

”Tietenkin sen toteuttamiseksi täytyy tehdä paljon, mutta pohja on hirveän hyvä. Sambian hallitus on sitoutunut siihen, ja siellä on kyllä draivia.”

Laki kieltää ensimmäistä kertaa kaikenlaisen kuritusväkivallan ja lapsiavioliitot niin epävirallisessa kuin virallisessakin muodossa. Se kieltää myös lapsityövoiman käytön ja sukuelinten silpomisen. Lisäksi laissa säädetään esimerkiksi vanhempien ja huoltajien vastuusta, sijaishoidosta ja adoptiosta, lakia rikkoneiden lasten kohtelusta ja hyväksikäyttöä kokeneiden lasten oikeuksista.

Kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta Sambiassa on ongelmansa, ja niistä suurin on pula resursseista.

”Kunnissa on kyllä sosiaalityöntekijöitä, mutta heillä ei välttämättä ole vaikkapa tarpeeksi autoja tai polttoainetta niihin. Lisäksi tarvitaan enemmän ammattitaitoista henkilökuntaa. Lastensuojelua ei voi tehdä kuka tahansa”, Kanene muistuttaa.

Hän toivoo, että myös rahoittajat ymmärtäisivät sen.

Resurssiongelmat pätevät Suomeenkin. Kanene on huolissaan siitä, että Suomessakin ollaan leikkaamassa ennaltaehkäisevästä työstä.

”Kun perhe tarvitsee lastensuojelupalveluita, ollaan tavallaan aina jo myöhässä.”