Tutkivan toimittajan työ ei ole koskaan helppoa, mutta erityisen haastavaa se on silloin, kun toimittaja kuuluu alkuperäiskansaan. 

Sen tietää yhdysvaltalainen Angel Ellis, joka sai potkut paljastettuaan oman kansansa, muscogeiden, paikallishallintoon liittyvän kavallustapauksen heimon omassa mediassa. 

”Olin tosi nuori toimittaja enkä ajatellut, että potkujen saaminen siksi, että kerroin totuuden, voisi olla jotain, millä voisi ylpeillä. Mietin vain, että voi ei, en ole koskaan ennen saanut potkuja”, Ellis muistelee melkein 15 vuotta myöhemmin. 

Nykyisin Ellis on samaisen Mvskoke Median johtaja. Hän vieraili tammikuussa Inarissa järjestetyllä alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvafestivaalilla. 

Ellis on festivaalilla esitetyn Bad Press -dokumentin päähenkilö. Dokumentti kertoo Ellisin ja hänen kollegoidensa menestyksekkäästä yrityksestä palauttaa lehdistönvapaus muscogeiden lainsäädäntöön. 

Muscogeet, jotka tunnetaan myös nimellä creek, ovat Yhdysvaltain 574 tunnustetusta alkuperäiskansasta neljänneksi suurin. He elävät maan eteläosissa Oklahoman osavaltiossa, jonne heidät pakotettiin perinteisiltä asuinsijoiltaan 1830-luvulla. Historia tuntee tapahtumat ”kyynelten tienä”. 

Alkuperäiskansoilla on Yhdysvalloissa nykyään oma hallinto ja lainsäädäntö, joka on periaatteessa samanarvoinen liittovaltion lainsäädännön kanssa.

Yhdysvaltain perustuslaki toki takaa lehdistönvapauden, joten periaatteessa Ellis kollegoineen olisi voinut yrittää perätä oikeuksiaan tuomioistuimessa.  

Mvskoge Medialla ei kuitenkaan ollut kunnollista asianajajaa. Lisäksi asettuminen omaa yhteisöä vastaan olisi ollut riskialtista. 

”Jos nostaa oikeusjutun heimoaan vastaan liittovaltion tuomioistuimessa, joutuu hylkiön asemaan. Liittovaltion tuomioistuimen käyttäminen on sama kuin kysyisi lupaa äidiltä ja isältä, ja se uhkaisi suvereniteettiamme. Tämä oli asia, johon meidän piti itse löytää ratkaisu”, Ellis sanoo. 

Useimmilla Yhdysvaltain heimoilla ei ole perinteisesti ollut spesifiä lehdistönvapauslakia. Lehdistönvapautta uhkaa myös se, että alkuperäiskansojen mediat ovat usein riippuvaisia heimojen paikallishallinnon myöntämästä rahoituksesta. Siksi hallinto voi kontrolloida median toimintaa sulkemalla rahahanat, jos se katsoo saavansa huonoa julkisuutta. 

Myös Ellisin johtaman Mvskoge Median suhde hallintoon oli aiemmin kiinteä. Varsinaista ennakkosensuuria ei ollut, mutta medialla ja hallinnolla oli sanaton sopimus siitä, ettei tutkivaa journalismia tehdä hallinnosta.

Tutkivaa journalismia alettiin Ellisin mukaan tehdä kansalaisten pyynnöstä: he halusivat muutakin kuin tiedottamista julkisista palveluista. 

Ellis palasi töihin Mvskoge Mediaan vuonna 2018. Kun media julkisti jälleen kriittisiä tietoja hallinnon väärinkäytöksistä, paikallishallinto päätti mitätöidä muutamaa vuotta aiemmin hyväksytyn lehdistönvapausasetuksen. Mvskoge Median toimitusneuvosto erotettiin ja sisällöille alettiin vaatia ennakkohyväksyntää.  

Ellisille oli itsestään selvää, että jotain piti tehdä. Hän sai neuvoja saman kokeneilta muiden heimojen kollegoilta ja ryhtyi aktivoimaan kansalaisia saadakseen muutoksen aikaan. Se onnistui. 

Kansalaiset raivostuivat lehdistönvapauden polkemisesta ja panivat vaaleissa johtajansa vaihtoon. Uusi hallinto päätti järjestää kansanäänestyksen siitä, suojattaisiinko lehdistönvapaus jatkossa muscogeiden perustuslaissa. 

Läpimenoon tarvittiin kahden kolmasosan äänten enemmistö, mutta muutosta kannatti vuonna 2021 järjestetyssä äänestyksessä peräti 76 prosenttia äänestäjistä. 

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltain alkuperäiskansan lehdistönvapaus taataan perustuslain tasolla. 

Jos näemme heikkoutemme, voimme myös korjata ne ja puolustaa vahvemmin oikeuksiamme.

Ellis on saavutuksesta syystäkin ylpeä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltain alkuperäiskansan lehdistönvapaus taataan perustuslain tasolla. 

Siitä huolimatta hän on yrittänyt vähentää Mvskogee Median riippuvuutta hallinnon rahoituksesta. Nyt enää kolmannes tulee hallinnolta. 

Mvskoge Medialla on verkkouutissivusto, radio-ohjelma, YouTubessa esitettävä tv-ohjelma sekä kahden viikon välein ilmestyvä printtilehti. Muscogeista yli 20 prosenttia seuraa median verkko- ja somesisältöjä.  

Dokumenttielokuva taistelusta on tuonut alkuperäiskansojen lehdistönvapauskysymyksille kaivattua näkyvyyttä Yhdysvalloissa. Se on kiertänyt elokuvafestivaaleja ja saanut palkinnon arvostetulla Sundance-festivaalilla. Sitä esitetään myös amerikkalaisissa journalismia opettavissa oppilaitoksissa. 

Tavallisesti alkuperäiskansojen sisäiset ongelmat eivät saa valtavirtamedian huomiota. 

”Heimot eivät ole tärkeitä, ellei ole kyseessä tosi seksikäs tarina päälliköstä, joka pantiin rautoihin. Silloin media saapuu, mutta tavallinen elämä jätetään huomiotta”, Ellis toteaa. 

Valtavirtamedian asenteet ovatkin yksi syy siihen, miksi alkuperäiskansojen toimittajat joutuvat monesti tasapainoilemaan työnsä kanssa. Moni pelkää, että kriittiset uutiset omasta yhteisöstä pönkittävät negatiivisia stereotypioita. Se voi olla yksi syy myös hallinnon harjoittamaan sensuuriin. 

Ellis uskoo, että kriittinen journalismi on lopulta kaikkien etu ja palvelee myös heimoa. 

”Jos näemme heikkoutemme, voimme myös korjata ne ja puolustaa vahvemmin oikeuksiamme.” 

Valtaväestön median pitäisi hänen mielestään silti muuttaa asenteitaan. Ongelmana on, että media ei tunne riittävän hyvin alkuperäiskansojen historiaa ja näkee heidät yhtenäisenä joukkona.  

”He haluavat nähdä alkuperäiskansan jäsenen pukeutuneena sulkiin ja nahkaan ja jos he eivät näe sitä, he ajattelevat, ettei kyse ole alkuperäiskansasta. Mutta monet alkuperäiskansojen jäsenet näyttävät samalta kuin minäkin. Emme me käytä sulkia joka päivä.” 

Medialla on pakkomielle myös alkuperäiskansojen henkiseen puoleen, Ellis hymähtää. Todellisuudessa seremoniat ovat vain pieni osa heidän elämäänsä. 

Hän toivoo, että alkuperäiskansat nähtäisiin moderneina ihmisinä. Sitä hän painottaa myös vetäessään koulutuksia valtavirtamedian toimittajille. 

”Käsken heidän unohtaa rummut, juomisen ja köyhyyden. On paljon muutakin. Pitää löytää yksilön tarina. Eivät kaikki ole samanlaisia. Ehkä media voisivat palkata alkuperäiskansoihin kuuluvan toimittajan ja katsoa, mitä eroja tarinoissa silloin on.” 

Globaalisti tarkasteltuna journalismilla ei tällä hetkellä mene erityisen hyvin. Monissa maissa luottamus mediaan rapautuu, valeuutiset valtaavat alaa ja perinteinen media joutuu talousahdingossaan kilpailemaan somen ja kaupallisten sisältöjen kanssa. Lehdistönvapautta tukahdutetaan monissa maissa. 

Alkuperäiskansoilla ei ole ongelmaa yleisön luottamuksen kanssa, Ellis sanoo. 

”Kuulostaa varmaan tosi egoistiselta, mutta minusta valtavirtamedia voisi ottaa oppia alkuperäiskansojen mediasta. Pitää luoda yleisöön luottamuksellinen suhde. Silloin ihmisiä kiinnostaa ja he haluavat tukea journalismia. He ovat nyt vain ärsyyntyneitä siitä, miten riistäväksi ja rahaorientoituneeksi journalismi on muuttunut.”