Mikko Alasaarela

Tekoälyasiantuntija, vaikuttaja, yrittäjä

”Tekoäly voi tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tehokkaammin kuin ihminen”

Me elämme jo tekoälyn aikakaudella, mutta seuraava vaihe on yleistekoälyn aika. Muutaman vuoden kuluessa koneiden kyvykkyys ohittaa ihmisen kaikessa. Tämä muuttaa paitsi talouden, myös koko yhteiskuntasopimuksemme.

Suomessa syntyvyys on niin alhainen, että huoltosuhde on romahtamassa. Olemme rakentaneet eläkehimmelin, jossa tämän päivän työssäkäyvä sukupolvi maksaa edellisten eläkkeet – mutta itse se ei eläkettä tule koskaan saamaan.

Samaan aikaan tekoäly mullistaa työn käsitteen. Käytännössä kaikki työt, joita ihmiset tekevät, voidaan tehdä tekoälyllä. Fyysisen työn osalta tarvitaan robotteja korvaamaan ihminen. Tekoäly ei voi korvata ihmisen kosketusta, mutta viestinnällisesti tekoälyterapeutit tekevät jo nyt parempaa tulosta kuin ihmisterapeutit. Ajattelutyössä tekoäly on ihmistä parempi.

Yrittäjän näkökulmasta ihmisen palkkaaminen on kallista ja säädeltyä. Tekoäly joustaa, ei pidä lomia eikä sairastu. Pian on helppo yhtälö yrittäjälle olla ottamatta ihmisiä töihin ollenkaan. Meidän ihmisten pitää keksiä uudestaan, mitä olemme täällä tekemässä.

Meillä voisi olla Star Trek -yhteiskunta, jossa kaikilla on kaikkea ilman työntekoa.

Samalla tekoäly on jo muokannut nuorten mielenmaisemaa. Esimerkiksi TikTok on käytännössä tekoälyalgoritmi, joka muokkaa nuoren maailmankuvaa formatiivisten vuosien aikana. Nuori sukupolvi voi huonosti, oppimistulokset heikkenevät, yksinäisyys lisääntyy. Jos olisin päättäjä, kieltäisin TikTokin heti.

Edes demokratiaan on vaikea uskoa tässä maailmassa. Miten se voi toimia, jos joku voi manipuloida etäältä kansalaiset äänestämään zombiena jotakin random diktaattoria?

Tekoälyn kehitys etenee, halusimme tai emme. Kysymys kuuluu, mihin me sitä käytämme.

Meillä voisi olla Star Trek -yhteiskunta, jossa kaikilla on kaikkea ilman työntekoa. Ihmiskuntana emme kuitenkaan oikein osaa sellaista rakentaa. Kaikissa talousjärjestelmissä on aina tyypit, jotka haalivat vallan ja rahan itselleen.

Tekoäly voi tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tehokkaammin kuin ihminen. Ainoa mahdollinen moraalinen teko on, että käytämme sitä siihen.

Eli jos tulevaisuudessa tilanne on se, että teknologialla voidaan ratkaista kaikki ongelmamme ja samaan aikaan ollaan silti pulassa, se on ollut valinta. Silloin olemme kieltäytyneet käyttämästä teknologiaa ongelmiemme ratkaisuun.

Minna Zechner

Helsingin yliopiston sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaisprofessori

”Teknologia ei voi korvata hoivaa”

Talousjärjestelmämme on rakentunut ajatukselle, että on olemassa ilmaisia ja ehtymättömiä resursseja, kuten luonto ja hoiva. Tämä on vääristymä. Hoivan osalta se pohjaa hierarkkiseen ajatteluun: jotkut tekevät ne ”oikeat” työt ja toiset hoivaavat taustalla.

Mutta kaikki niin sanottu tuottava työ lepää hoivan varassa. Jos ei synny lapsia, heitä ei kasvateta eikä kouluteta ja sairaista ei huolehdita, meillä ei ole työntekijöitä niihin tärkeämpinä pidettyihin palkkatöihin. Hoiva ei tuota autonrenkaita eikä autoja mutta se tuottaa ihmisiä, jotka näitä tuottavat ja käyttävät.

YK:ssa on arvioitu, että kotona tehty palkaton työ vastaa jopa 40:tä prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Se ei ole mitään pientä puuhastelua vaan kannattelee yhteiskuntaa.

Hoivan arvo unohdetaan, koska sitä on vaikea mitata. Järjestelmä rakentuu osin sen varaan, että ihmiset venyvät: kotihoidossa työntekijät tekevät ilmaisia ylitöitä, koska eivät kestä jättää asiakkaita pulaan. Sama pätee omaishoivaan.

Teknologia perustuu oletuksiin, jotka on kerran syötetty järjestelmään.

Hoiva on myös sukupuolikysymys. Meillä joka neljäs keski-ikäinen nainen hoivaa jotakuta läheistään. Se tarkoittaa usein uupumusta, joka näkyy sairauspoissaoloina sekä varhaisina ja matalampina eläkkeinä.

Teknologia tarjoaa mahdollisuuksia, mutta se ei voi korvata hoivaa. Ihmisyydessä on aina jotain arvaamatonta. Kukaan ei voi ennakoida, liukastuuko tänään tai miten paljon apua tarvitsee huomenna verrattuna eiliseen. Hoiva on yksilöllistä vastaamista vaivaan. Teknologia taas perustuu oletuksiin, jotka on kerran syötetty järjestelmään.

Silti politiikassa puhutaan usein aivan kuin teknologia olisi ilmainen taikakalu, joka ratkaisisi resurssipulan. Todellisuudessa sen kehittäminen, hankinta ja ylläpito maksavat.

Teimme kerran pienen tutkimuksen norjalaisessa hoivakodissa, joka oli hyvin ”high tech”. Tarkoitus oli, että asukkaat pärjäisivät itsenäisesti laitteiden avulla, mutta monelle ne aiheuttivat pelkkää vaivaa. Jotkut eivät osanneet avata oviaan, toiset eivät saaneet hellaa toimimaan. Työntekijät käyttivät aikansa hoivan sijaan teknologian käytön opettamiseen.

Vanhuudesta puhutaan kielteisesti. Se nähdään ongelmana, vaikka koko yhteiskunta tavoittelee pitkää elämää. Kun poliitikot kysyvät, onko meillä varaa huolehtia, he vievät ihmisiltä perusluottamuksen.

Olemme kaikki vaivaisia – joskus juuri nyt, joskus potentiaalisesti. Kukaan ei pärjää ilman hoivaa.