Tätä kysymystä tullaan pohtimaan maailman tappiin asti. Pääselitykset tiivistyvät kolmeen: me sodimme pelosta, me sodimme ahneudesta ja me sodimme kunniasta. Jonkinlainen yhdistelmä näistä kolmesta selittää kaikkia menneitä ja nykyisiä sotia: yhtä hyvin ukrainalaisten puolustustahtoa kuin Vladimir Putinin motivaatiota aloittaa hyökkäyssota.

Ymmärryksemme siitä, mitä sota on, on muuttunut paljon aikojen saatossa. Antiikin Kreikassa sota nähtiin ryöstöretkinä. Jossain vaiheessa sodat ruvettiin näkemään pienen ihmisen näkökulmasta luonnonkatastrofien kaltaisina väistämättömyyksinä. Ajateltiin, että sodat pyyhkivät kansojen yli eikä asialle mahda mitään.

1700-luvulla Immanuel Kant alkoi puhua siitä, että sota on vääryys ja että siitä pitää päästä eroon. Pikkuhiljaa kehittyi liberaali ajattelu ja sota alettiin nähdä rikollisena toimintana. Toisen maailmansodan jälkeen hyökkäyssodat tehtiin laittomiksi.

Tässä välissä 1800-luvulla teoreetikko Carlvon Clausewitz puhui sodasta politiikan jatkeena, mihin viittaan itse kirjassani. Näin määriteltynä sodasta tulee rationaalista ja tavoitehakuista toimintaa. Teorian mukaan valtiolla on poliittisia päämääriä. Jos vastapuoli ei suostu täyttämään tahtoamme, se pitää alistaa tahtoomme.

Mitä vaatii, että meidät suostutellaan tappamaan sodassa muita?

Ei se vaadi hirveästi. Sota on täynnä paradokseja, ja tämä on yksi niistä. Kun sotatila napsahtaa päälle, meissä syttyy nopeasti pelko. Pelko voi tulla omien puolelta: kuolet, jos et lähde sotimaan. Tai se voi nousta vihollisen puolelta: mahdollisesti kuolet, jos lähdet sotimaan. Nopeasti tulee myös paineita. On kunniaa, patriotismia, pakkoa ja palkkioita.

Rauhanajan säännöt menevät romukoppaan. Väkivallasta voi saada mitaleja. Eikä ketään huvita maksaa asuntolainaa tai kuluttaa, jos sota uhkaa.

Valtaosa sotilaista on aivan tavallisia ihmisiä. Meillä Suomessa on suuri reserviläisarmeija. Oletus on, että meistä kaikista voidaan tehdä sotilaita.

Sota paljastaa mielenkiintoisia asioita ihmisluonnosta. Meillä on suuri kyky tehdä hyvää ja suuri kyky tehdä pahaa. Sodassa nähdään kumpaakin. Esimerkiksi uhrautuminen itseään suuremman asian puolesta voi olla hyvä asia tai sitten ihan kauhea riippuen siitä, millaista sodan osapuolta katsomme.