Multa joustaa jalan alla ja tarttuu kengänpohjiin pehmeinä paakkuina. Ympärillä nousee ruokokeppejä pitkin kiertyviä pavunvarsia, joiden juuressa kymmenkunta nuorta poimii luomuviljeltyjä cannellini-papuja. Kello on vasta kymmenen aamulla, mutta lämpötila on jo kohonnut 31 asteeseen.
”Voidaanko pitää röökitauko”, yksi pojista ehdottaa lyhyen uurastamisen jälkeen. Punaposkiset nuoret kerääntyvät varjoon huilaamaan. Ilman täyttää kaskaiden siritys.
Keskellä campanialaista maaseutua, lähellä Sessa Auruncan kylää sijaitseva maatila kuului vielä 1990-luvun alussa Napolin mafialle Camorralle. Vuodesta 2008 se on ollut Al di là dei Sogni eli Unelmien tuolla puolen -nimisen osuuskunnan käytössä.
Mafialta haltuun otettujen kiinteistöjen muuntaminen yleishyödylliseen käyttöön on ollut Italiassa mahdollista jo lähes 30 vuotta. Niiden perustoiminnan lisäksi Italian mafianvastaisten yhdistysten kattojärjestö Libera järjestää kiinteistöissä kesäleirejä, joille on osallistunut vuosien varrella kymmeniätuhansia nuoria.
Klikkaa kuvaa ja näet jutun kuvat galleriassa.
Tälle leirille osallistuvat 70 nuorta ovat maksaneet viikosta 200 euroa. He majoittuvat teltoissa tai hostellissa ja osallistuvat aamupäivisin tilan askareisiin aina peltotöistä siivoamiseen. Iltapäivät on pyhitetty koulutukselle, kuten mafian viattomien uhrien omaisten tai paikallisten toimittajien vierailuille.
Mafianvastaisen työn lisäksi osuuskunta keskittyy haavoittuvien ihmisryhmien auttamiseen. Tilalla työskentelee esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujia ja entisiä vankeja.
”Tarkoituksena on panna ihminen etusijalle. Haluan rakentaa työn ihmisten ympärille, en ihmisiä työn ympärille”, osuuskunnan perustaja Simmaco Perillo sanoo.
Yksi entisistä leirinuorista on osuuskunnassa nykyisin vakituisesti työskentelevä Mercedes Nicoletti.
”Monista leirin käyneistä on myöhemmin tullut esimerkiksi asianajajia. Nuoret tulevat tänne pitämään hauskaa, mutta heille avautuu kokonaan uusi maailma. Samalla he alkavat ymmärtää, ettei mafia olekaan välttämättä kaukainen asia, vaan se voi löytyä jopa naapurista”, Nicoletti sanoo.
Paikalliset nuoret eivät leireille yleensä osallistu.
”Kyse ei ole siitä, että he pelkäisivät. He vain ovat oppineet, että on parempi olla sekaantumatta ja huolehtia omista asioistaan”, Nicoletti sanoo.
Sadat tuhannet lapset ja nuoret kasvavat Italiassa mafian vaikutuspiirissä, erityisesti Etelä-Italiassa. Save the Children -järjestön mukaan vuonna 2012 noin 700 000 alaikäistä asui kunnissa, joiden kunnanvaltuusto oli edellisen 20 vuoden aikana hajotettu ainakin kerran mafiayhteyksien vuoksi.
Alaikäiset voivat joutua mafian viattomiksi uhreiksi, mutta mafia myös värvää aktiivisesti nuoria riveihinsä. Mafian jäseniksi päätyvät nuoret ovat usein kotoisin korkean työttömyyden alueilta ja vähäosaisista perheistä. Esimerkiksi koulupudokkaita on useilla Etelä-Italian alueilla mittavissa määrin.
Napolin mafiassa Camorrassa kadulta mukaan värvätyt nuoret ovat osallisia niin huumekauppaan, kiristykseen kuin murhiin. Calabrian rikollisjärjestön ’Ndranghetan koko rakenne puolestaan on kytköksissä perheeseen ja jäsenyys periytyy vanhemmilta lapsille.
Italian sisäministeriön mafianvastainen virasto DIA varoitti jo vuoden 2018 raportissaan mafian värväävän riveihinsä yhä nuorempia jäseniä. Vuoden 2024 raportissa DIA piti nuorisojengien yleistymistä yhä huolestuttavampana ilmiönä. Mafian vallan ja menestyksen symbolit, kuten sosiaalisessa mediassa esitellyt luksusautot ja merkkikellot, kiehtovat erityisesti yhteiskunnan marginaaliryhmistä tulevia nuoria, raportissa todetaan.
-osuuskunnan työntekijöitä.
Nyt nuoret leiriläiset ovat kerääntyneet pihakatoksen alle syömään välipalaksi tarjottuja omenoita ja meloniviipaleita.
Heistä suuri osa ei ole tullut leirille mafiateeman vuoksi vaan sukulaisen tai ystävän suositusten perusteella. 15-vuotias Sofia Armiento on leirillä kahden ystävänsä kanssa.
”Minulle suositeltiin tätä leiriä hienona kokemuksena, jonka aikana tapaa paljon ihmisiä ympäri Italiaa. Ennen tätä en ollut kovinkaan tietoinen mafiasta. Käsittelemämme teemat ovat kuitenkin herättäneet kiinnostukseni”, Roomasta leirille saapunut Armiento kertoo.
14-vuotias Marialuce Merciai on kotoisin Firenzestä. Hänet leirille ilmoitti oma äiti.
”Koulutukselliset osuudet ovat vähän raskaita ja pitkiä, mutta käsiteltävät aiheet ovat mielenkiintoisia. En tiennyt näistä asioista paljon, niitä on käsitelty toisinaan vain koulussa”, Merciai kertoo.
Sitten keskustelu siirtyykin jo maatilaan, jonka nuoret aikovat tulevaisuudessa perustaa. Joku laittaa musiikin soimaan, ja nuoret laulavat mukana, kunnes on aika palata töihin.
Valtavasta pastakattilasta tarjoillun lounaan jälkeen on liian kuuma työskennellä, joten osa nuorista suuntaa uima-altaalle.
Osa makoilee yhteisen oleskelutilan sohvilla selaamassa kännyköitään, jotka kerätään tauon jälkeen taas pois. Yksi pojista on torkahtanut sohvalle, vieressä kaksi tyttöä pelaa korttia.
Laiska, hikinen iltapäivä herää eloon puoli viideltä. Nuoret raahaavat valkoiset muovituolinsa oleskelutilaan, jonka ilmastointilaite luovuttaa ihmismäärän edessä. Tytöt letittävät toistensa hiuksia, yksi pojista polttaa salaa makean tuoksuista sähkötupakkaa.
On koittanut se hetki, kun osuuskunnan työntekijä Gaetano Paesano paljastaa totuuden itsestään ja menneisyydestään. Mies, joka on koko viikon ohjannut nuoria ja vitsaillut heidän kanssaan, on Napolin pahamaineisella Scampian asuinalueella syntynyt entinen Camorran jäsen.
Jos olisin heti alkuun kertonut olevani entinen huumeriippuvainen ja useista rikoksista tuomittu, olisitte katsoneet minua eri tavalla.
Nuoret kuuntelevat hiljaisina, kun hän kertoo päätyneensä jo 11-vuotiaana auttamaan huumeiden pussituksessa. Oma, rehellistä työtä tekevä isä on pojan silmissä luuseri, joka ei pysty tarjoamaan lapselleen samaa luksusta kuin mafiosot. Paesanon tie vie huumekauppiaaksi ja huumeriippuvaiseksi, ja hän saa lopulta 20 vuoden vankeustuomion.
Monien vaiheiden ja kolmen itsemurhayrityksen jälkeen Paesano saa uuden mahdollisuuden, kymmenen kuukauden koevapauden Sessa Auruncan tilalla. Myöhemmin loput vankilatuomiosta kumotaan ja Paesano jää tilalle töihin.
Useampi tyttö pyyhkii kertomuksen loputtua kyyneleitä silmistään. Pojat haluavat tietää, miten Scampian mafiasodassa kävi. Huonosti, Paesano vastaa. Lähes kaikki kuolivat tai joutuivat vankilaan.
”Anteeksi, että valehtelin teille. Mutta jos olisin heti alkuun kertonut olevani entinen huumeriippuvainen ja useista rikoksista tuomittu, olisitte katsoneet minua eri tavalla”, Paesano päättää ja saa nuorilta raikuvat aplodit.
Illallinen on tänään tuntia aikaisemmin, sillä vuorossa on erityisohjelmaa. Nuoret aikovat osallistua läheisessä Mondragonen kylässä muutamaa päivää aikaisemmin kuolleen nuoren muistokulkueeseen.
Camorraa lähellä oleva, aiemman rikosrekisterin omaava 53-vuotias mies on törmännyt autollaan 16-vuotiaan skootteriin ja paennut onnettomuuspaikalta. Perillo pitää palopuheen, jossa hän vannottaa nuoria käyttäytymään kulkueen aikana hyvin.
”Leirin jälkeen te lähdette, mutta me jäämme tänne. Tänään te edustatte Liberaa”, Perillo sanoo.
Nuoret vaihtavat päälleen fuksianväriset Libera-paidat ja nousevat busseihin, jotka kuljettavat joukon onnettomuuspaikalle. Aurinko on jo laskenut, mutta kosteus liimaa paidat kiinni ihoon.
Mondragonen kaduille laskeutuu syvä hiljaisuus, kun kynttilälyhdyin varustettu kulkue lähtee liikkeelle.
Mondragonen kaduille laskeutuu syvä hiljaisuus, kun kynttilälyhdyin varustettu kulkue lähtee liikkeelle. Moni on painattanut kuolleen nuoren kasvot t-paitaansa tai liimannut rintaansa ”Luigi elää” -tarran.
Ne paikalliset, jotka eivät itse osallistu satojen tai tuhansien ihmisten virtaan, ovat tulleet ulos taloistaan ja liikkeistään seuraamaan sen kulkua. Parvekkeille ja katujen varsille on aseteltu kynttilöitä. Kulkuetta valvovien poliisiautojen valot vilkkuvat.
Yhtäkkiä rivakasti edennyt kulkue pysähtyy, kynttilälyhdyt nostetaan kohti taivasta ja ihmiset yhtyvät Ave Maria -rukoukseen. Joku päästää taivaalle kimpun valkoisia ilmapalloja, jotka katoavat vähitellen pimeyteen.
Leiriä on jäljellä enää yksi päivä, jonka nuoret aikovat viettää merenrannalla. Lauantaina he suuntaavat koteihinsa muun muassa Torinoon, Milanoon, Firenzeen, Roomaan, Reggio Calabriaan ja Trevisoon.
”Kylvämme siemenet ja jätämme ne itämään. On nuoria, jotka soittavat minulle vuosien kuluttua ja sanovat, että täällä vietetty viikko muutti heidän elämänsä”, Perillo sanoo