Hyvä lukijamme, nyt on juhlan aika!

Juhlan kunniaksi tarjoamme aimo annoksen visuaalista tykitystä eri puolilta maailmaa. Monet jutuistamme kiertyvät juhlan ja juhlimisen, ihmisten yhteen tulemisen teemoihin.

Juhla on tärkeä osa ihmisyyttä. Sillä on paitsi yksilölle, myös yhteisölle suuri vahvistava merkitys.

Jopa kaikkein rankimmissa ja karuimmissa olosuhteissa elävillä ihmisillä on tarve juhlia: sodan runtelemissa raunioissa, pakolaisleireillä, vankiloissa ja sairaaloissa ihmiset kokevat tarvetta päästä hetkeksi arjen yläpuolelle.

Palasimme neljänkymmenen vuoden taakse, vuoteen 1985, jolloin Maailman Kuvalehti sai alkunsa järjestölehtenä nimeltä Kumppani.

Vaikka 1980-luku muistetaan etenkin kylmän sodan aiheuttamista uhkakuvista, juppikulttuurista ja kasinotaloudesta, se oli myös kehityksen, kansalaisaktivismin ja optimismin vuosikymmen.

Maailman Kuvalehden juuret ovat mitä suurimmassa määrin toiveikkuudessa: ajatuksessa, että voimme yhdessä rakentaa parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa.

En tietenkään voi välttyä kiusaukselta kääntää katseeni omaan vuoteeni 1985. Ja nyt varoitan korvamadosta, sillä päässähän alkaa välittömästi soida samaisena vuonna ilmestynyt Eppu Normaalin Vuosi 1985.

Olin siilinjärveläinen 15-vuotias, voimistelua ja tanssia harrastava runotyttö, joka ompeli itselleen naapurintädin ompelukoneella seepraraitahousut ja mustan väljän anorakin. Jalkaani vedin violetit nahkanilkkurit ja silmiini vahvat kajaalit.

Odotin kuumeisesti pääsyä suureen maailmaan. Tunsin luissani ja ytimissäni, että se odotti minua. Jo joitakin vuosia myöhemmin lähtisin, kauas.

On meidän tehtävämme näyttää liian helposti kameroiden ulottumattomiin jäävä maailma sellaisena kuin se on.

Lehden lisäksi minullakin on juhla: olen tehnyt Maailman Kuvalehteä 15 vuotta ja ollut sen päätoimittaja 10 vuotta.

Tahdon sydämestäni kiittää kaikkia lehden lukijoita – teitä, jotka olette kulkeneet matkassamme vuosia – ja teitä, jotka olette hiljattain hypänneet kyytiimme.

Ajat ovat nyt kaikkea muuta kuin toiveikkaat. Viime vuosina iso määrä lehtiä on lakkautettu. Mekään emme ole leikkauksilta turvassa.

Teemme kaikkemme, että saamme jatkaa työtämme. Te lukijat olette meille tärkeitä. Maailma on meille tärkeä. Sekin maailma ja nekin näkökulmat, jotka eivät uutismediaan mahdu ja jotka eivät valtamedian klikkikilpailussa menestyisi.

On meidän tehtävämme näyttää liian helposti kameroiden ulottumattomiin jäävä maailma sellaisena kuin se on: yhtä aikaa julmana ja hirveänä ja käsittämättömän kauniina ja hyvänä.

Ne molemmat ovat yhtä totta. Juhlaterveisin, hyvää syksyä toivottaen!

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.