Onko lopulta suurinta rakkaus, ystävyys vai mikä?

Nigerialaissyntyisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien uusi romaani on erilainen kuin hänen aiemmat teoksensa. Unelmia on valtava, rehottava, epätaloudellinenkin. Se on kieleltään kevyen tuntuista ja tarkkaa, rakenteeltaan monihaaraista.

Pidän käänteestä: teosta ei ole kirjoitettu miellyttämään länsimaista kirjallisuuskäsitystä; romaani on runsaudessaan erittäin länsiafrikkalainen.

Unelmia lähestyy moniäänisesti ystävyyden ja sisaruuden teemoja, jotka kulkevat arkisina havaintoina, kiemuroina.

Romaani sijoittuu Yhdysvaltoihin, Nigeriaan ja Guineaan. Se rakentuu neljän naisen toisiinsa kietoutuvista tarinoista. Merkittävimmässä roolissa ovat miessuhteet, romanttinen rakkaus tai sen kaipuu. Tämä kuulostaa tylsältä mutta ei ole sitä.

Chiamaka on Yhdysvalloissa asuva rikkaan perheen tytär ja matkakirjailija, joka lukittautuu koronan vuoksi kotiinsa, muistelee miessuhteitaan ja niiden valtaa-setelmia.

Zikora on juristi, jonka miesystävä jättää, ja hänestä tulee yksinhuoltaja. Omelogor surffailee miesvaltaisella pankkialalla Nigeriassa, kunnes muuttaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan. He kaikki ovat etuoikeutettuja naisia, ja sitten on Kadiatou. Hän ponnistaa köyhyydestä, saa turvapaikan Yhdysvalloista ja työskentelee hotellisiivoojana, kun upporikas eurooppalainen pakottaa hänet suuseksiin.

Teos kysyy, kenellä on varaa unelmoida ja minkä kokoisia unelmia.

Adichie kertookin teoksen lopussa, että Kadiatoun tarina on saanut sysäyksensä vuoden 2011 tapahtumista, jolloin siivooja Nafissatou Diallo syytti loistohotellin asiakasta, Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajaa Dominique Strauss-Kahnia raiskauksesta. Romaanissa Kadiatoun henkilökuva piirtyy vahvimpana.

Unelmia puhuu muun muassa luokasta, uskonnoista, silpomisperinteestä, median
vallasta, oikeuslaitoksista, pornografiasta ja korruptiosta.

Mutta ennen kaikkea Unelmia on rakkausromaani. Unelma rakkaudesta on ollut keskeinen teema Adichien koko kaunokirjallisessa tuotannossa.

Teoksen alkuperäisen nimen Dream Count ajattelen viittaavan unelmien laskemiseen, määrään tai painoon. Teos kysyykin, kenellä on varaa unelmoida ja minkä kokoisia unelmia.

Unelmat kiinnittyvät romaanin pintatasolla romanttiseen ja heteronormatiiviseen rakkauteen. Ajattelen, että lopulta syvimpänä piirtyy kuitenkin unelma vapaudesta.