Valkoisen puutalon edustalla olevalle niitylle pysäköidään valkoisia lava-autoja. Machi Juana Marín, 76, on kutsuttu hänen lähiyhteisönsä järjestämään seremoniaan.
Marínilla on mukanaan kassi, johon hän voi sujauttaa vaivihkaa muiden tarjoamat kanankoivet, keitetyt kananmunat, itseleivotut piirakat ja uppopaistetut sopaipillat. Sääntönä on, että mistään tarjotusta ruuasta ei saa kieltäytyä.
Perhekunnat pystyttävät omat pöytänsä sinisten telttakatosten alle auringolta suojaan. Aamuvarhaisella ilma on Pitrufquénissa vielä yön jäljiltä viileä, mutta päivällä lämpötila tulee nousemaan hellelukemiin.
Pyhä seremonia alkaa. Marínin ja yhteisön päällikön lonco Martín Salazarin johdolla ihmiset ryhmittyvät kanelipuun ympärille.
Ympyrän keskellä Marín alkaa laulaa ja soittaa lampaannahalla päällystettyä rumpua, kultrúnia. Muut lähtevät kiertämään säteinä hänen ympärillään. Heillä on käsissään kaitapippurin oksia, ja välillä joku töräyttää trutruka-torvesta sävelen.
Klikkaa kuvaa ja näet jutun kuvat galleriassa
Etelä-Chilessä on jo vuosikymmeniä vallinnut ajoittain väkivaltaiseksi äitynyt konflikti. Alkuperäiskansat vaativat takaisin maa-alueita, jotka valtio on heiltä aikoinaan vienyt. Monet ajattelevat, että alueiden menettäminen on ajanut mapuche-yhteisöt köyhyyteen.
Chilen valtiota painostetaan koko ajan enemmän maksamaan historiallinen velkansa.
Conadi on vuonna 1993 perustettu virasto, jonka vastuulla on turvata alkuperäiskansakulttuurien säilyminen ja kehittyminen. Merkittävin viraston tehtävistä on ostaa yksityisiä maita ja palauttaa niitä alkuperäisyhteisöjen käyttöön.
Länsimaisessa kapitalismissa maa nähdään ensisijaisesti kauppatavarana ja luonnonvaroja käytetään hyväksi surutta.
Lincuyinin yhteisö on juhlistamassa maidensa palautuksen ensimmäistä vuosipäivää. 21 vuotta kestäneen prosessin aikana monet yhteisön jäsenet ehtivät kuolla, myös Salazarin äiti.
Kun Salazar sai puhelun, jossa kerrottiin vuosikymmenien odotuksen vihdoin päättyneen, hän purskahti itkuun. Puoliso Lidia Painemil ehti jo pelästyä, ennen kuin tunnisti miehensä kyyneleet ilon kyyneliksi.
”Käsittelyjä viivytetään tarkoituksella, jotta me mapuchet luovuttaisimme”, Salazar uskoo.
Hakemuksia on jonossa paljon, kertoo Conadin johtaja Álvaro Morales Marileo.
”Näillä käsittelyajoilla jonon purkamiseen menee 80-100 vuotta, eikä se ole hyväksyttävää. Oikeus, joka viivästyy, ei ole oikeutta. Rahoitus on suurin syy, mutta ongelma on monisyinen. Järjestelmää pitää päivittää viipymättä”, Morales sanoo.
Maakiistassa kaksi täysin erilaista maailmankäsitystä törmäävät.
”Länsimaisessa kapitalismissa maa nähdään ensisijaisesti kauppatavarana ja luonnonvaroja käytetään hyväksi surutta”, toteaa Universidad de la Fronteran tutkija Miguel Melín Pehuen, joka on myös paikallisyhteisönsä johtaja.
”Näkemyksemme mukaan omistajuus on kollektiivista. Maata on toki aina viljelty, mutta tehomaatalous on uutta.”
Myös Juana Marín on saanut valtiolta maitaan takaisin. Kyseiset kaksi hehtaaria sijaitsevat kuitenkin yli sadan kilometrin päässä, eikä naisella ole keinoa kulkea sinne. Näin ollen maat ovat jääneet vähälle käytölle. Maatalous- ja metsäyhtiöt valittavatkin usein, etteivät mapuchet hyödynnä maita vaan jättävät ne tyhjilleen.
”Tällaisia tapauksia on menneisyydessä ollut. Olemme oppineet niistä. Nykyään olemme huolellisempia ja varmistamme, että maat löydetään yhteisön asuinpaikan läheltä. Se ei kuitenkaan aina ole käytännössä mahdollista. Joskus kukaan lähistöllä ei halua myydä maitaan”, Morales harmittelee.
Alkuperäiskansojen oikeuksia ajava Conadi on riippuvainen hallituksen päätöksistä. Maa- ja vesirahasto on ajoittain ollut käytännössä katsoen jäissä. Esimerkiksi vuonna 2021 tehtiin vain yksi osto. Nykyinen presidentti Gabriel Boric on tehnyt kunnianhimoisia lupauksia lisätä maiden palautuksia ja rauhoittaa näin konflikti. Viime vuonna Conadi tekikin eniten palautuksia kymmeneen vuoteen.
Hallituskaudella lainsäädäntöä on monilta osin myös tiukennettu, ja mapuchejen on entistä vaikeampi saada maa-alueita takaisin muuten kuin byrokraattista reittiä. Esimerkiksi maiden omatoimisesta valtaamisesta on tehty rangaistavaa.
”Keppiä ja porkkanaa”, Melín tiivistää nykyisen hallituksen linjan. ”He ovat hioneet laillisia sortamisen mekanismeja”, hän lisää.
Joskus maitaan takaisin vaatineita ympäristöaktivisteja on myös kadonnut selittämättömästi. 72-vuotias Julia Chuñil on yksi heistä. Hän oleili laittomasti mailla, joiden palauttamista hän vaati.
Chuñil käveli päivittäin kotiaan ympäröivillä vuorilla, kertoo hänen lapsenlapsensa Lyssette Sánchez. Vuoret ovat osa 900 hehtaarin kokoista luonnontilaista metsää, jota Chuñil pyrki suojelemaan.
8. marraskuuta 2024 Julia Chuñil lähti koiransa Choliton kanssa etsimään karannutta karjaa. Hän ei koskaan palannut. Perheellä on omat vahvat epäilyksensä syyllisestä, sillä maanomistaja oli aikaisemmin uhkaillut Chuñilia tämän aktivismin vuoksi.
Tiukennetun lainsäädännön vastapainoksi Boricin hallitus on perustanut komitean, jonka tehtävänä on luoda kattava kuva tilanteesta ja ehdottaa toimia historiallisen maakiistan ratkaisuun. Komitean oli alun perin määrä julkaista raporttinsa tammikuussa.
Komitean tarjoamista ratkaisuista Moralesilla on suuret odotukset: ”Soveltuvia maita on vuosi vuodelta vähemmän, ja niiden hinnat nousevat. Jossain vaiheessa sopivia maita ei vain ole enempää. Muita tukimenetelmiä voisivat olla esimerkiksi tie-, vesi- ja sähköverkon parannukset ja tuet asuntojen ostamiseen sekä yritysten perustamiseen.”
Melín suhtautuu komitean tulevaan esitykseen pessimistisemmin.
”En usko, että tähän ongelmaan löytyy ratkaisua lähitulevaisuudessa. Meillä on Chilessä mapuche-vastainen eliitti, joka on ollut osa päätöksentekoa yli vuosisadan. Ainoa vaihtoehtomme on jatkaa taistelua.”
