Siitä lähtien, kun huivinsa riisunut nuori nainen Mahsa Amini kuoli Teheranissa vuonna 2022 Iranin siveyspoliisin pidätettyä hänet, on Turun tuomiokirkon kulmilla kokoontunut pieni ihmisjoukko osoittamassa mieltään perus- ja ihmisoikeuksien sekä erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta.
Yksi heistä on iranilaissyntyinen Raha Sabet Sarvestany. Hän on bahai, eli Persiassa, nykyisessä Iranissa, 1800-luvulla syntyneen uskon harjoittaja. Sarvestanyn mukaan bahaiuskon ytimessä on ihmiskunnan ykseys ja rauhanomainen yhdistyminen sekä tasa-arvo.
Sarvestany työskentelee Turun yliopistossa tutkijatohtorina (postdoc -tutkija). Ihmisoikeusaktivisti hän kertoo olleensa parikymppisestä asti.
Sarvestany on maksanut kovan hinnan aktivismistaan. Iranin shiiahallinto määräsi hänet vuonna 2006 neljäksi vuodeksi vankilaan. Sarvestany oli tuolloin 32-vuotias. Ennen vangitsemistaan hän kertoo olleensa yhdessä muiden bahai-nuorten ja muslimiystävien kanssa aktiivinen humanitaarisissa hankkeissa, joissa edistettiin muun muassa lukutaitoa Shirazin alueen vähävaraisten lasten ja nuorten parissa.
”Islamilaisesta vallankumouksesta, vuodesta 1979 lähtien, Iranin hallitus on pyrkinyt turmelemaan bahaiuskoisten mainetta perusteettomilla syytöksillä, kuten leimaamalla heidät harhauskoisiksi. Uskonnollisten vähemmistöjen vainoaminen toimii varoittavana esimerkkinä siitä, miten käy, jos esittää hallituksen ideologiasta poikkeavia näkökantoja.”
Sarvestanyn mukaan Iranin hallinto pyrkii nujertamaan kaikenlaisen vastarinnan. Se on kaventanut ankaralla otteella vähemmistöjen, kuten kurdien, baluchien, bahaiuskoisten ja kristittyjen, oikeuksia jo vuosikymmenien ajan.
”Poliittisten vankien tilanne on vaikea. Teloitukset eivät ole loppuneet. Vangittujen joukossa on myös paljon naisia, ja osalla on pieniä lapsia mukanaan”, Sarvestany sanoo.
Hijab-pakko ja hunnutuslakien kiristäminen ovat lisänneet sortoa.
Iranin historia ulottuu vuosituhansien taakse. Lähihistorian murroskohta oli vuoden 1979 islamilainen vallankumous, jolloin valtaan nousi shiiaoppinut, ajatollah Ruhollah Khomeini. Iran muuttui länsimielisestä, shaahi Mohammad Reza Pahlavin johtamasta monarkiasta islamilaisia lakeja noudattavaksi valtioksi.
Sarvestanyn bahaiuskoinen isä erotettiin työstään vallankumousta seuranneena vuonna. Bahaiuskoisia erotettiin viroistaan, ja syrjintä on jatkunut näihin päiviin saakka. Sarvestanyn täti teloitettiin bahaiuskonsa vuoksi, ja myös bahaiuskoinen isoisä kuoli vankilaoloissa.
Iran on muistutus siitä, miten nopeasti yhteiskunnat voivat muuttua, miten hauraita ihmisoikeudet ovat ja miten erityisesti naisten ja vähemmistöjen asema on uhattuna.
”Iranilaisten naisten arkielämä on kehittynyt dramaattisesti poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten muutosten muovaamana”, Sarvestany sanoo.
Naisten mahdollisuuksia rajoitetaan lakipykälin ja kulttuurisin normein.
”Esimerkiksi avioliittoa, avioeroa ja huoltajuutta koskevat lait syrjivät naisia. Hijab-pakko ja hunnutuslakien kiristäminen ovat lisänneet sortoa.”
Kaupungistuneilla alueilla asuvilla naisilla oli ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta mahdollisuuksia kouluttautua, työllistyä ja pukeutua länsimaiseen tyyliin. Maaseudulla naiset keskittyivät enemmän kotitöihin.
Islamilaisen vallankumouksen jälkeen naiset määrättiin noudattamaan tiukkoja hijab-lakeja ja sukupuolia alettiin erotella. Rajoituksista huolimatta naispuolisten yliopisto-opiskelijoiden määrä kasvoi, mutta he työllistyivät naisvaltaisille aloille, kuten terveydenhuoltoon tai opettajiksi.

Myös iranilaistaustainen, Ruotsissa kasvanut Atefeh Sebdani seuraa aktiivisesti synnyinmaansa tilannetta.
”Iranissa on paljon erilaisia etnisiä ja poliittisia ryhmittymiä. Maan sisällä nämä ryhmittyvät ovat yhtenäisempiä kuin diasporassa, missä ryhmittymien välille on syntynyt vastakkainasettelua. Yhtä yhtenäistä ja vahvaa voimaa Iranin islamilaista hallintoa vastaan ei ole syntynyt”, hän sanoo.
Iranissa syntynyt Sebdani kertoo, miten hän ja hänen kaksi pikkuveljeään kidnapattiin äidiltään, kun Sebdani oli viisivuotias. Heidät salakuljetettiin Göteborgiin. Vastassa oli sijaisperhe, joka kuului Sebdanin biologisten vanhempien lailla iranilaiseen vastarintaliikkeeseen nimeltä Kansan mujahedin (MEK). Liike vastustaa Iranin islamilaista hallintoa.
Meitä, jotka puhumme kriittisesti liikkeestä, nimitellään Iranin valtion agenteiksi.
Sebdani nimittää vastarintaliikettä lahkoksi, jonka tärkeänä strategiana oli erottaa lapset vanhemmistaan, jotta vanhemmat omistautuisivat tehtäviinsä lahkon palveluksessa, iso osa sotilaina. Hän kuvailee joutuneensa lapsena aivopestyksi, kaltoin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi.
EU ja Yhdysvallat määrittelivät MEK:n aiemmin terroristiseksi toimijaksi. Sebdani manipuloitiin lapsena toimimaan osana liikettä, mutta pikkuhiljaa hän alkoi epäillä sen toimintaperiaatteita.
”MEK on edelleen olemassa, vaikka moni on siitä lähtenyt. Meitä, jotka puhumme kriittisesti liikkeestä, nimitellään Iranin valtion agenteiksi.”
Mahsa Aminin kuolemasta käynnistyneet, parin vuoden takaiset mielenosoitukset Iranissa iskulauseella ”nainen, elämä, vapaus” kokosivat yhteen erityisesti nuorempaa sukupolvea, miehiä ja naisia.
”Mielenosoitusten aalto oli luova ja rauhanomainen. Oli musiikkia ja laulua. Silti hallinto käytti raakaa väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan. Nyt laajemmat mielenosoitukset on tukahdutettu”, Sebdani sanoo.
Iranin presidentiksi valittiin heinäkuussa 2024 Masoud Pezeshkian, lääkäri ja uudistusmieliseksi luonnehdittu poliitikko.
”Hän on nukkehallitsija. Todellinen valta on korkeimmalla johtajalla. Ei ole kovinkaan paljon väliä, kuka on presidentin tehtävissä niin kauan kuin islamilainen tasavalta on vallassa”, Sebdani sanoo.
Sarvestany vuorostaan arvioi, että Pezeshkianin pääsy ehdolle vaaleissa oli Iranin ylimmän johtajan, ajatollah Ali Khamenein strateginen askel vastata julkiseen tyytymättömyyteen taloudellisten haasteiden ja yhteiskunnallisten levottomuuksien keskellä.
Hallinnolla on hyvin paljon resursseja. Heidän kontrollinsa ulottuu myös Ruotsiin esimerkiksi tiettyjen Iranista johdettujen moskeijoiden kautta.
”Vaikka Pezeshkian kannattaa uudistuksia, kuten moraalisääntöjen lieventämistä ja kanssakäymistä lännen kanssa, hän pysyy uskollisena islamilaisen tasavallan perusperiaatteille. Ei hänellä ole viime kädessä valtaa. Se on islamilaisella hallinnolla, kuten Ali Khameneilla ja kovan linjan hallitsemalla parlamentilla”, Sarvestany sanoo.
Sebdanin mukaan Iranin nykyinen islamistihallinto painostaa kansaansa niin paljon, että ihmisille ei jää energiaa ja voimia vastustaa, vaan he keskittyvät selviytymiseen.
”Hallinnolla on hyvin paljon resursseja. Heidän kontrollinsa ulottuu myös Ruotsiin esimerkiksi tiettyjen Iranista johdettujen moskeijoiden kautta.”
Sebdanin mukaan nuoret iranilaiset ovat väsyneitä väkivaltaan.
”Toivon, että he kyllästyvät nykytilaan ja tilalle syntyy jotakin uutta. Kyse on sukupolvesta, joka ei ole koskaan saanut maistaa vapautta.”
Sarvestany peräänkuuluttaa valtioiden rajat ylittävää solidaarisuutta ja toimintaa.
”Unohdamme usein, että olemme kaikki osa globaalia yhteisöä. Naisten kamppailut ja toisaalta menestyminen missä tahansa maassa ovat viime kädessä meidän kaikkien asia. Tämä vastuu ei ole yksinomaan hallituksilla tai päätöksentekijöillä, vaan se kuuluu meille kaikille. Jokaisella on velvollisuus osallistua ratkaisujen etsimiseen, päätöksentekoon ja toimintaan.”
Iranin vainotut vähemmistöt
Kurdi- ja baluchiyhteisöihin on kohdistunut paljon tukahduttamista, ja raportit viittaavat järjestelmälliseen syrjintään ja väkivaltaan.
Uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt, mukaan lukien bahait ja kristityt, kokevat järjestelmällistä syrjintää ja väkivaltaa.
Naiset ja tytöt joutuvat kokemaan esimerkiksi ruoskimisen kaltaisia julmia ja epäinhimillisiä rangaistuksia.
Hlbtiq+-ihmiset joutuvat syrjinnän ja väkivallan kohteeksi, ja raportit kertovat julmista ja epäinhimillisistä rangaistuksista.
Aktivistit, kuten ihmisoikeuksien puolustajat ja toisinajattelijat, pysyvät vankilassa epämääräisten kansallisten turvallisuussyytteiden perusteella tai suorittavat tuomiota erittäin epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien seurauksena.