Kaunis, hillitysti meikattu nainen valmistaa mysliä, teeleipää tai liharuokaa prosessoimattomista aineksista. Hiukset ovat laineilla tai taakse kietaistut. Esiliina suojaa mekkoa, jossa on tyypillisesti puhvihihat, röyhelöjä tai kukikas kuosi. Jos naisella on lapsia, hän saattaa kokatessaan kannatella toisella kädellään sylivauvaa tai antaa lapsiparven seurata ruoanlaittoa.

Tällaisten nostalgisten idyllien voisi kuvitella olevan 1950-luvun lehtikuvastosta. Ne kuitenkin ovat tuoreista, muun muassa Instagramissa ja TikTokissa suosiota keränneistä somevideoista, joissa niin sanotut ”tradwife”-vaikuttajat esittelevät elämäntapaansa. Käsite ”tradwife” tulee englanninkielisistä sanoista traditional (perinteinen) ja wife (vaimo).

Tradwifet ovat naisia, jotka eivät käy palkkatöissä vaan pitävät työnään aviomiestensä palvelemista, kotitöitä ja lastenhoitoa. Aviomiesten tehtävä on vastata rahasta, ajatustyöstä ja perhettä koskevista päätöksistä. Monet tradwife-vaikuttajat ovat valkoisia konservatiivikristittyjä.

”Naisen korkein kutsumus on olla vaimo ja äiti”, sanoo suosittu tradwife-vaikuttaja Estee Williams TikTok-videollaan. Sanojen järjestys ei ole sattumaa: nainen on ensisijaisesti olemassa miestään, toissijaisesti lapsiaan varten.

Williamsin mukaan tällaisen kutsumuksen toteuttaminen on myös suurin kuviteltavissa oleva onni.

”Kiitän Jumalaa siitä, että hän vapautti minut nykypäivän feminismistä”, Williams sanoo naistenpäivän postauksessaan ja hymyilee iloisesti.

Uusliberaali työelämä tuottaa ahdistusta ja uupumusta, ja monet väsyvät loputtomiin tehokkuusvaatimuksiin.

Feministit ovat taistelleet naisten taloudellisen itsenäisyyden ja yhteiskunnallisten oikeuksien puolesta 1800-luvulta lähtien. Miksi nämä naiset ovat valmiita luopumaan itsenäisyydestään ja sovittautumaan vanhakantaisiin sukupuolirooleihin? Ja miksi sitäkin useampi kokee vetoa tähän somesisältöön?

Helsingin yliopiston sukupuolentutkimusyksilön tutkija, antropologi Heidi Härkönen näkee ilmiölle monta mahdollista osaselitystä.

Yksi syy on hänestä se, että korona-ajoista alkoi uusi kotoilun nousu. Kun ihmiset ovat viettäneet paljon aikaa kotona netissä, kiinnostus kodin laittamista, leivontaa ja käsitöitä kohtaan on noussut. 

”Monia kiehtoo tradwife-ilmiöön liittyvä estetiikka ja visuaalisuus. Kauniin kodin ja leipomisen esittelyssä ei tietysti sinänsä ole mitään pahaa.”

Aihetunniste ”tradwife” alkoi yleistyä somealustoilla nimenomaan koronaviruspandemian myötä. Sittemmin se on kasvattanut suosiotaan erityisesti anglosaksisessa maailmassa. Neljän viime vuoden aikana ilmiöstä ovat kirjoittaneet suuret mediat The New York Timesista The Guardianiin ja Suomessa Helsingin Sanomista Yleen. 

Nykyään suosituimpien tradwife-ikonien seuraajat lasketaan miljoonissa. Esimerkiksi entisellä Miss USA:lla, Ballerina Farm -nimellä somessa tunnetulla Hannah Neelemanilla on Instagramissa 10 miljoonaa seuraajaa, Nara Smithillä saman verran TikTokissa. Australialaisella tradwife-vaikuttaja Jasmine Dinisillä ja amerikkalaisella Estee Williamsilla on molemmissa sovelluksissa kuusinumeroinen määrä seuraajia.

Tradwife-elämäntyyli voi tuntua Härkösen mukaan houkuttelevalta myös siksi, että työelämän vaatimukset koko ajan kasvavat.

”Uusliberaali työelämä tuottaa ahdistusta ja uupumusta, ja monet väsyvät loputtomiin tehokkuusvaatimuksiin”, Härkönen sanoo.

Tutkimusten mukaan lastenhoito ja kotityöt kasaantuvat edelleen enemmän naisille kuin miehille. ”Perinteisten vaimojen” elämäntyyli voi vedota naisiin, jotka haluavat vapautua tehokkuutta joka saralla vaativan yhteiskunnan paineista. Kun keskittyy vain kotiin, lapsiin ja miehen viehättämiseen, ei tarvitse kokea riittämättömyyden tunteita työ- ja perhe-elämän ristiriitaisten vaatimusten keskellä.

Tradwife-vaikuttaja Jasmine Dinis kirjoittaa Instagramissa, että löysi elämäänsä sopusoinnun, kun päätti omistautua vain perheelleen ja kodinhoidolle.

”Ennen haaveilin kiireisestä ja menestyksekkäästä urasta, mutta tyttäreni syntymän jälkeen tajusin, että kaikki on huijausta. Naisten ei ole tarkoitus elää kiireistä, stressaavaa elämää menestystä jahdaten”, hän kirjoittaa.

Härkönen liittää tradwife-ilmiön nousun myös niin sanottuun totuuden jälkeiseen aikaan. Jotkut tradwife-vaikuttajat levittävät katteetonta rokotevastaisuutta ja salaliittoteorioita, joissa epäillään valtion olevan jonkin pahan tahon hallussa. Monet tradwifet myös pitävät lapsia kotikoulussa.

”Tieteen, koulutuksen ja asiantuntijuuden arvostus on yleisesti laskenut, ja ehkä sen myötä on yleistynyt myös ajatus, että naisten ei tarvitse kouluttautua, kun aina voi pokata elättäjäksi rikkaan miehen.”

Tähän liittyy Härkösen mukaan myös niin sanottu provider- eli elättäjä-ilmiö. Sosiaalisessa mediassa nuoret naiset ovat viime vuosina kannustaneet toisiaan etsimään elättäjämiehen, joka maksaa myös naisen laskut. 

”Sekä tradwife- että provider-suhteissa mies pyörittää rahaliikennettä, mutta erona on se, että provider-suhteissa naisella saattaa olla omaa rahaa, hän vain ei halua käyttää sitä. Useimmat tradwifet taas jättäytyvät taloudellisesti miesten varaan.”

Tradwifen suhde mieheensä on jossain mielessä kuin lapsen ja vanhemman suhde, Härkönen sanoo. Mies on vanhemman tavoin ainoa, jolla on suhteessa päätösvaltaa ja taloudellista itsenäisyyttä. 

Se, jolla on valtaa, voi kuitenkin käyttää sitä kontrolloivasti ja väkivaltaisesti. Ja jos nainen ei ole taloudellisesti itsenäinen, hän ei helposti pääse lähtemään suhteesta. Hänelle ei myöskään kerry eläkettä.

Härkönen viittaa myös siihen, että naisten miehiä huonompaa palkkaa perusteltiin pitkään sillä, etteivät he tarvitse yhtä paljon rahaa kuin miehet, koska miehet ovat perheen elättäjiä.

”Palkat ovat edelleenkin sukupuolisesti eriarvoisia. Jos taas yleistyy ajatus, että mies elättää naista, voidaan palata ajatukseen, että naisille ei tarvitse maksaa normipalkkaa.”

Härkönen ei kritisoi yksittäisten vaikuttajien elämänvalintoja, mutta pitää haitallisena sitä, jos he esittävät normatiivisia yleistyksiä naisen tehtävästä.

Hänestä on myös ristiriitaista, että vaikka tradwife-ideologiaan kuuluu ajatus, että mies on perheen elättäjä ja nainen hänestä taloudellisesti riippuvainen, monet tradwife-vaikuttajista ovat bisnestietoisia influenssereita.

Osa heistä on tehnyt brändistään tuottoisaa bisnestä ja tienaa esimerkiksi tuotekytköksillä, mainoksilla, brändiyhteistyöllä tai kursseilla. 

Esimerkiksi Hannah Neelemanin ja Nara Smithin arvioidaan ansaitsevan vuodessa satojatuhansia pelkästään TikTok-videoillaan. Lisäksi Neeleman miehineen myy kotitilansa tuotteita ja Smithillä on muun muassa oma keittiövälinesarja. Jasmine Dinis taas myy tradwifeksi haluaville suunnattuja kursseja.

Heidän taloudellinen itsenäisyytensä ei tietenkään ole ongelma. Ongelmallista kuitenkin on, jos he rahastavat sillä, että kaupittelevat suoraan tai epäsuorasti miehen elättämäksi jättäytymisen ideaalia.

Alfamaskuliinisuus on haurasta: naisten pitää huolehtia kaikesta kotona, ettei mies stressaannu, eikä hän saa häiritä miestä olemalla eri mieltä.

”Yksi tärkeimmistä tehtävistäni vaimona on tehdä itsestäni miestäni miellyttävä nukke.”

Niin sanoo Estee Williams eräässä videossaan samalla kun meikkaa ja kertoo, millainen meikki hänen miestään miellyttää.

Williams näyttää 1950-luvun pin-up-tytöltä, ja häntä on usein verrattu Marilyn Monroeen. Videoillaan hän esiintyy iloisesti hymyilevänä ja lapsenomaisesti elehtien. Silmät hän levittää usein ammolleen kuin viestiäkseen, että hän on maailmassa vain ihmettelemässä ja ottamassa vastaan, ei kritisoimassa ketään.

Härkönen näkee tradwife-ilmiön myös vastareaktiona arvoliberalismin ja tiedostavuuden nousuun.

”Nuorten sukupolvien, erityisesti miesten keskuudessa on havaittu merkittävää konservatiivisen ajattelutavan nousua: vastustetaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, dekolonialisaatioon ja suhdemuotojen moninaisuuteen liittyviä ideoita ja arvoja. Antiwoke-asenteisiin kuuluvat olennaisesti perinteiset sukupuoliroolit ja ajatus, että naisten tehtävä on palvella miestä ja synnyttää lapsia.”

Hyperfeminiinisyyden ohella tradwife-trendiin kuuluu alfamaskuliinisuus. Tradwifen mies on tyypillisesti maskuliininen ja lihaksikas.

”Samalla tämä alfamaskuliinisuus on haurasta: naisten pitää huolehtia kaikesta kotona, ettei mies stressaannu, eikä hän saa häiritä miestä olemalla eri mieltä”, Härkönen sanoo.

Hänen mukaansa tradwife-liikkeellä on selkeitä yhteyksiä evankelikaalikristillisyyteen. Härkönen on perehtynyt tutkijan työssään erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan, missä evankelikalismi on nousussa, ja on siksi lukenut paljon myös evankelikaalisen kirkon sukupuoli- ja seksuaalisuuskasvatuksesta.

”Evankelikaalikristillisten suuntauksien välillä on jonkin verran eroja, mutta pääosin evankelikaalit painottavat sitä, että aviosuhde on tärkeämpi kuin vanhemman ja lapsen suhde. He kyllä vastustavat abortteja, mutta eivät sinänsä ehkäisyä ja painottavat, että seksin pitää olla hyvää lastenteon ulkopuolellakin. Naisen tehtävä on pitää mies seksuaalisesti ja muuten tyytyväisenä.”

Samat prioriteetit löytyvät Härkösen mukaan myös monilta tradwife-vaikuttajilta.

On todella ongelmallista, jos aletaan yleisemminkin ajatella, että naiset eivät tarvitse täysiä kansalaisoikeuksia ja niitä voidaan sitten ottaa pois.

Naisasia- ja kansalaisoikeusliikkeet ovat parin viime vuosisadan aikana taistelleet länsimaissa naisille esimerkiksi oikeuden opiskella yliopistossa, hallita omaa talouttaan, ottaa avioeron ja päättää omasta kehostaan.

Härkösen mukaan tradwife-liikkeen antifeminismi pakottaa pohtimaan, rapauttaako se naisliikkeen saavutuksia. 

”On todella ongelmallista, jos aletaan yleisemminkin ajatella, että naiset eivät tarvitse täysiä kansalaisoikeuksia ja niitä voidaan sitten ottaa pois. Jos näitä oikeuksia aletaan pitää turhina ja kaventaa, ennen pitkää muidenkin ryhmien oikeudet joutuvat tulilinjalle. Näen tradwife-liikkeessä paralleeleja venäläiseen konservatismiin.

Härkönen muistuttaa, miten etuoikeutetusta asemasta käsin monet somen länsimaiset tradwife-vaikuttajat toimivat. He ovat taloudellisesti etuoikeutettuja siinä mielessä, että heidän toimeentulonsa ei riipu palkkatyöstä. Heillä on myös poliittisia oikeuksia ja lainsäädännön suoma vapaus valita elämänmallinsa.

On paljon maita, joissa naisilla ei tätä vapautta ole. Esimerkiksi Afganistanissa ja Irakissa naisten poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat radikaalisti heikommalla tolalla kuin länsimaissa. Niissä tradwife-vaikuttajien markkinoima miehelle alistuminen ei ole hauska sosiaalisen median performanssi vaan sanktioitu pakko.

Toimittaja Mary Harrington haastatteli taannoin UnHerd-lehteen entisiä tradwifejä. Heistä yksi totesi, että näihin yhteisöihin hakeutuvat miehet ovat usein itsepäisiä, epäsosiaalisia ja hyvin naisvihamielisiä. Toisen aviomies oli ollut väkivaltainen.

Tradwife-elämäntapaa analysoidessa kannattaakin kuunnella tarkalla korvalla niitä, jotka ovat elämäntapaan liittyvistä sukupuolihierarkioista kärsineet ja niitä vaalivista perhemalleista irtautuneet.

Sain voimaa lähtemiseen siitä ajatuksesta, etten halua kasvattaa seuraavaa sukupolvea vaimojaan hakkaavia miehiä ja miehiään pelkääviä vaimoja.

Yhdysvaltalainen kotiäiti Tia Levings oli tottunut siihen, että hänen aviomiehensä saattoi raivostuessaan töniä tai lyödä häntä tai repiä häntä hiuksista. Mies oli uhannut viedä perheen neljä lasta ja huoltajuuden, jos Levings yrittäisi erota hänestä. Mies oli myös alkanut yhä useammin uhata väkivallalla ja jopa henkirikoksilla.

Eräänä yönä jokin kuitenkin tuntui Levingsistä erilaiselta. Aviomies oli huutanut jo neljä tuntia uhkauksia tappaa perheensä, kun hän yhtäkkiä katosi ovesta ja hyppäsi autoonsa.

Intuitiivisesti Levings tunsi, että nyt oli toimittava nopeasti. Hän pakkasi välttämättömimmät tarpeet, herätti lapset ja ajoi heidän kanssaan perheen kakkosautolla pakoon. 

Risteyksessä vastaan tuli tuttu auto: aviomies kaahasi kotiinpäin. Levings tajusi, että mies oli edellisellä viikolla jättänyt aseensa toimistoonsa. Tämä oli ilmeisesti käynyt hakemassa aseen, jotta voisi toteuttaa uhkauksensa.

Nyt Tia Levings on 50-vuotias viestintäkonsultti ja kirjailija, jonka esikoisteos A Well-Trained Wife: My Escape From Christian Patriarchy ilmestyi elokuussa. Hän vastaa Maailman Kuvalehden kysymyksiin videohaastattelussa hiukan ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja.

Levings on seurannut huolestuneena sitä, miten tradwife-trendi on viime vuosina kerännyt suosiota. 

”Ymmärrän sinänsä, että tradwife-elämäntyyli voi tuntua viehättävältä. Mikäpä on ihanampaa kuin leipoa hapanjuurileipää hymyilevien lasten keskellä. Jos maailma tuntuu vaaralliselta ja pahalta paikalta, lupaus siitä, että mies kyllä suojelee, voi tuntua rauhoittavalta.”

Levings jos kuka kuitenkin tietää, että mies ei välttämättä suojele ja voi jopa itse muodostaa suurimman uhan. 

”Ja jos nainen on jättänyt koulutuksen hankkimisen eikä ole taloudellisesti itsenäinen, lähteminen voi tuntua mahdottomalta. Kun pikkuhiljaa luopuu oikeuksistaan, niitä ei välttämättä saa halutessaan takaisin. Haluaisin varoittaa kaikkia naisia tekemästä tällaisia päätöksiä, jotka voivat kääntyä heitä itseään vastaan.”

Asiaa kannattaa ajatella myös lasten kautta, Levings muistuttaa. Jos valtaa pitävä vanhempi käyttää valtaansa väärin, siitä kärsivät myös perheen lapset. Levings itse huomasi lastensa kasvaessa, miten parisuhdedynamiikka ja hänen silloisen miehensä patriarkaalinen väkivalta vaikuttivat hänen lapsiinsa.

”Sain voimaa lähtemiseen siitä ajatuksesta, etten halua kasvattaa seuraavaa sukupolvea vaimojaan hakkaavia miehiä ja miehiään pelkääviä vaimoja.”

Levings toivoo, että hänen kirjansa havahduttaisi vastaavassa tilanteessa eläviä ja rohkaisisi heitäkin pakenemaan.

”Tarinani kertomalla myös pyydän tradwife-vaikuttajia miettimään, mihin kaikkeen heidän agendansa liittyy ja keihin kaikkiin se vaikuttaa.”

Levings oli kasvanut uskonnon ympäröimänä. Kun hän oli nuori, hänen lapsuudenperheensä muutti Floridaan ja liittyi sikäläiseen baptistiseurakuntaan. 

Monet seurakuntaan kuuluvista perheistä seurasivat William W. Gothardin fundamentalistikristillisen järjestön opetuksia, jotka kannustivat muun muassa patriarkaaliseen perhemalliin, suuriin perheisiin, lasten kotiopetukseen ja säädylliseen pukeutumiseen.

Levings kävi kirkossa kuusi kertaa viikossa ja opiskeli ahkerasti. Lukion jälkeen hän olisi halunnut jatkokoulutukseen, mutta seurakunnan pastori kertoi, että seurakunta oli varannut rahat jatkokoulutukseen vain miehille. Naisiahan odotti kotiäidin virka.

Parikymppisenä Levings meni naimisiin lahkoon kuuluvan miehen kanssa, sai neljä lasta ja eli vuosikausia kotiäitinä.

”En saanut äänestää, tehdä töitä, käyttää ehkäisyä, mennä gynegologille enkä puhua omissa nimissäni. Minulla ei ollut käytännössä mitään oikeuksia. Ajattelin kuitenkin, että se on hyvä asia, koska Jumala haluaa niin.”

Aviomies valvoi Levingsin rahan- ja ajankäyttöä, ja jos se ei häntä miellyttänyt, hän saattoi raivostua ja ryhtyä väkivaltaiseksi.

Kun Levings ei kerran ollut aviomiehen mielestä pessyt keittiön lattiaa tarpeeksi hyvin, mies pahoinpiteli hänet.

Levingsin mies etsi koko ajan konservatiivisempia seurakuntia. Lopulta he päätyivät syrjäseudulle Quiverfull-nimiseen lahkoon, jossa aviomiesten velvollisuutena oli rangaista vaimojaan laiminlyönneistä ruoskimalla. Se tuntui Levingsistä äärimmäiseltä nöyryytykseltä.

Siitä alkaen Levingsin myös piti vastata miehensä puheenvuoroihin ”Kyllä, herrani”.

Noihin aikoihin Levings löysi henkireiäkseen perheblogin kirjoittamisen.

”Seurakuntani painosti minua lopettamaan blogin kirjoittamisen tai edes hyväksyttämään jokaisen tekstin miehelläni ja laittamaan ne mieheni nimiin, koska heidän mielestään naisella ei pitänyt olla omaa ääntä.”

Levings ei kuitenkaan totellut. Blogialustat olivat tuolloin uusia, ja kun Levingsin blogi alkoi menestyä, tutut alkoivat maksaa hänelle rahaa siitä, että hän koulutti heitä alustan käyttöön. Hän alkoi säästää omaa rahaa, joka myöhemmin mahdollisti hänen pakonsa.

Tradwife-liike tarjoaa lupauksen vakaudesta ja järjestyksestä. Jos tulevaisuus näyttää epävarmalta, nuoretkin naiset saattavat nähdä tradwife-ihanteet turvapaikkana.

Tradwife-liike on salakavala.

Niin ajattelee naisten roolia salaliittoteorioissa ja oikeistolaisissa liikkeissä tutkinut etnografi ja asiantuntija Noelle Cook, joka vastaa Maailman Kuvalehden kysymyksiin sähköpostitse.

Hänen mukaansa tradwife-liike romantisoi nostalgista ajatusta paluusta yksinkertaisempiin aikoihin, jolloin naiset olivat alistuvia, tottelevaisia ja keskittyvät yksinomaan kodinhoitoon, Cook sanoo. 

”Tradwife-liike tarjoaa lupauksen vakaudesta ja järjestyksestä. Jos tulevaisuus näyttää epävarmalta, nuoretkin naiset saattavat nähdä tradwife-ihanteet turvapaikkana. Liikkeen kasvua ruokkii tällainen pelko, ahdistus ja hallinnan kaipuu.”

Cookista liike on kuitenkin salakavala, koska kotoisan autuuden estetiikkaan on verhottu synkempi, sortorakenteita vahvistava sanoma. Osa tradwifeista välittää vahingollista viestiä tiedostamattaan, osa täysin tietoisesti.

”Kotitekoisten aterioiden ja vintage-mekkojen pehmeän kuvaston alla on synkempi pyrkimys vahvistaa miesten ylivaltaan, heteronormiin ja valkoiseen nationalismiin perustuvaa sosiaalista hierarkiaa.”

Tradwife-vaikuttajien sisällöissä ”hyvän naisen” ensisijaiseksi tehtäväksi määrittyy se, että hän menee naimisiin nuorena ja synnyttää mahdollisimman monta — mieluiten valkoista — lasta, Cook sanoo. Hyvä nainen myös on miehensä alamainen.

Tällainen retoriikka sitoo naisen arvon hänen kykyynsä palvella miestään ja kasvattaa lapsia. Se myös normalisoi epätasa-arvoisia ja jopa väkivaltaisia suhteita. 

Cookin mukaan tradwife-ajatusmaailmassa ei pohjimmiltaan ole kyse vaimon ja äidin roolien kunnioittamisesta eikä kotiin ja perhe-elämään liittyvien täyttymysten juhlistamisesta. 

”Romantisoimalla kapeaa, sukupuolittunutta maailmankuvaa tradwife-liike kytkeytyy äärioikeistolaisiin ideologioihin, jotka ulottuvat fundamentalistisen kristinuskon ulkopuolelle. Tradwife-liike toimii tehokkaasti porttina fasistiseen ajatteluun.” 

Äärioikeiston mukaan länsimaisen sivilisaation ongelmat johtuvat perinteisen perherakenteen järkkymisestä ja väestörakenteen muuttumisesta. Siksi se värvää naisia perinteisen vaimon rooliin muun muassa väittämällä, että feminismi ei ole tehnyt heitä onnellisiksi.

Esimerkiksi verkkosivusto Redditin äärioikeistolaisella Red Pill Women -foorumilla tradwife-sanomaa on levitetty jo vuodesta 2013, kirjoittaa aihepiiriä tutkinut kirjailija Sian Norris The Guardianissa.

Noelle Cookin mukaan tradwife-liike pönkittää ajatusta, että tarvitsemme perinteisiä perherakenteita, jotta voimme turvata valkoisen, patriarkaalisen yhteiskunnan tulevaisuuden. 

”Naisten autonomia voidaan uhrata perheen ja rodun puhtauden nimissä.” 

Sosiaalisen median tradwife-liike on vauhdittanut myös uusfasistisen väestönvaihtoteorian leviämistä, Cook sanoo. Väestönvaihtoteoria on salaliittoteoria, jonka mukaan globalistinen eliitti, valtamedia tai mahdollisesti juutalaiset pyrkivät tarkoituksellisesti muuttamaan väestörakennetta lisäämällä maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta niin, että länsimaiden valkoinen väestö jää lopulta vähemmistöksi. Valkoisten naisten aborttioikeus palvelee teorian mukaan samaa tarkoitusta.

Sian Norris törmäsi kirjaa kirjoittaessaan väestönvaihtoteorian kannattajien levittämään Telegram-meemiin, jonka mukaan hyvä tradwife on ”tietoinen eurooppalaisista juuristaan” ja ”rakastaa perhettään, rotuaan ja kulttuuriaan”.

Avoimesti äärioikeistolaisista tradwifeista tunnetuin on kuuden lapsen äiti Ayla Stewart, joka muutama vuosi sitten julkaisi sosiaalisessa mediassa ”valkoisen vauvan haasteen”, #whitebabychallenge. Sillä hän pyrki innostamaan valkoisia naisia synnyttämään mahdollisimman paljon valkoisia lapsia.

Tradwife-liike on näiden ideoiden levittämisessä erityisen tehokas siksi, että se kykenee naamioimaan taantumukselliset tavoitteensa henkilökohtaisen valinnan ja voimaantumisen kielen taakse, Cook sanoo.

”Kehystämällä alistumisen ja kodinhoidon voimaannuttavaksi se vetoaa sukupolveen, joka on opetettu näkemään kaikki naisen tekemät valinnat feministisinä, vaikka ne vahvistaisivat patriarkaalisia rakenteita.”

Tämä kehystys myös suojaa liikettä kritiikiltä, Cook sanoo. Sen seuraajat voivat aina väittää, että he puhuvat vain omasta elämäntavastaan, eivät politiikasta.

Donald Trumpin nousun myötä kristillisen patriarkaatin asenteet ovat valtavirtaistuneet.

Tia Levings pakeni lapsineen vuonna 2007. Sen jälkeen hän paini pitkään masennuksen ja huonon itsetunnon kanssa. Kymmenen vuoden traumaterapia kuitenkin auttoi häntä käsittelemään kokemaansa. Lopulta hän alkoi kirjoittaa kokemuksistaan kirjaa.

”Halusin kääntää patriarkaatin palvelemiseen käyttämäni energian oman ja muiden elämän parantamiseen. Pitkään tuntui, että tarinani järkytti kuulijoita — ihmisten oli vaikea uskoa, että tällaista tapahtuu. Donald Trumpin nousun myötä kristillisen patriarkaatin asenteet ovat kuitenkin valtavirtaistuneet.” 

Trump heikensi jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan seksuaalisen häirinnän ja perheväkivallan uhrien suojelua. Hän ja monet häntä kannattavat republikaanipoliitikot kyseenalaistavat avoimesti naisten kehollisen itsemääräämisoikeuden, ja jotkut heistä olisivat valmiita lakkauttamaan naisten ääni- ja avioero-oikeuden. 

Tuleva varapesidentti J. D. Vance on muun muassa sanonut, että naisen korkein kutsumus on olla omistautunut vaimo ja äiti, vaikka se edellyttäisi väkivaltaisessa avioliitossa pysymistä.

Trumpin nousu on rohkaissut äärioikeistoa maailmanlaajuisesti, ja se pyrkii entistäkin suuremmalla voimalla kumoamaan lakeja, jotka suojelevat naisten lisääntymisoikeuksia ja naisia sukupuoleen perustuvalta väkivallalta. Äärioikeiston ajatukset saavat monissa maissa yhä enemmän vastakaikua myös valtavirtaistuneiden oikeistopuolueiden keskuudessa.

”Tuntuu todella pelottavalta, että tätä naisvastaista asennemaailmaa normalisoidaan. Republikaanit yrittävät muuttaa demokratiaa jonkinlaiseksi teokratiaksi, ja se repii jatkuvasti auki myös omaa traumaani”, Levings sanoo.

Vaalien jälkeen Levings kertoo sähköpostitse, että Trumpin voitto on vienyt kristilliseltä patriarkaatilta ja trad-liikkeiltä loputkin estot.

”Perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä listatut perusoikeutemme ovat nyt uhattuina, ja Trump kylvää ympärilleen kaoottista ilmapiiriä, joka vaikeuttaa yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyä. Kaikki tämä tuntuu todella vaikealta.”

Noelle Cookin mukaan Trumpin voitto merkitsee käännekohtaa myös häntä tukeneelle kristilliselle patriarkaatille. 

Kristillinen oikeisto on kannattanut Trumpia, vaikka tämän toiminta valehteluineen, syrjähyppyineen ja rikoksineen poikkeaa räikeästi sen julkilausutuista moraalikäsityksistä. Cookin mukaan se paljastaa, että ainakaan nykyisessä muodossaan Amerikan kristillinen oikeisto ei ole ensisijaisesti kiinnostunut kristillisten arvojen noudattamisesta, henkilökohtaisesta hurskaudesta tai perinteisistä perherakenteista.

”Trumpin röyhkeä, autoritaarinen tyyli, avoin naisviha ja anteeksipyytelemätön oman edun tavoittelu herättävät vastakaikua siinä kristillisen oikeiston osassa, joka asettaa vallan moraalisen johdonmukaisuuden edelle.”

Puolustamalla Trumpia oikeistokristityt paljastavat, että moraalista voi heidän mielestään joustaa, jos niin voidaan vahvistaa miesten, valkoisten ja kristittyjen valta-asemaa, Cook sanoo.

”Trumpin voitto myös vahvistaa ajatusta, että naisviha yhdistettynä valtaan ei ole vain hyväksyttävää vaan myös juhlimisen arvoista.”

Cook ennustaa, että tulevaisuudessa tradwife-liike saa todennäköisesti lisää nostetta tästä autoritaarisesta, äärioikeistolaisesta politiikasta.

”Kun Donald Trumpin ja J. D. Vancen kaltaiset poliittiset hahmot viljelevät patriarkaalista ja antifeminististä retoriikkaa ja aseistavat sukupuoliroolit valtansa vakauttamiseksi, tradwife-liike vahvistunee entisestään.”

Trumpin hallinto tulee todennäköisesti myös lisäämään taloudellista, sosiaalista ja poliittista epävakautta. Sellaisina aikoina halu palata idealisoituun menneisyyteen usein vahvistuu, Cook sanoo.

”Tradwife-liike voi myös löytää uusia tapoja vedota sukupuoleen, rotuun ja yhteiskunnalliseen rappeutumiseen liittyviin huoliin.”

Cook muistuttaa silti, että tradwife-liike on jo saanut paljon kritiikkiä feministeiltä, antirasisteilta ja jopa maltillisilta konservatiiveilta, jotka pitävät sitä taantumuksellisena. Liikkeen menestys riippuu hänestä siitä, pystyykö se jatkossa peittämään äärimmäisen ideologiansa feminiinisen estetiikan ja nostalgian verhon taakse. 

”Kun yhteiskunta tulee tietoisemmaksi perinteisen sukupuolijärjestelmän, valkoisen nationalismin ja naisten oikeuksien heikkenemisen välisistä yhteyksistä, vastustus voi lisääntyä. Mikään ei takaa tradwife-liikkeen nousua pitkälle tulevaisuuteen.”

Joka tapauksessa selvää on, että yhtäläisistä ihmisoikeuksista kiinnostuneiden on jaksettava jatkossakin taistella sukupuolten tasa-arvon puolesta.