Pieni Bhutanin kuningaskunta esiintyy ani harvoin suomalaisessa mediassa. Jos Bhutan jostain tunnetaan, niin yleensä maan aiemman kuninkaan Jigme Singye Wangchukin lanseeraamasta bruttokansanonnellisuuden käsitteestä. Sen ajatuksena on, että yhteiskunnan kehitystä tulisi arvioida tarkastelemalla muun muassa ihmisten henkistä hyvinvointia, tasa-arvoisuutta ja ympäristönsuojelua.
Vähemmän tunnettu asia, jossa Bhutan erottuu selvästi kaikista muista maista, on työnteon määrä. Bhutanissa näet tehdään maailman ylivoimaisesti pisintä työviikkoa.
Bhutanin työlainsäädäntö määrittelee normaalin työviikon 48 tunnin mittaiseksi. Se tarkoittaa kuutta kahdeksan tunnin työpäivää viikossa. Jo tämä on eurooppalaisin nykystandardein hyvin poikkeuksellista; esimerkiksi Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon 1960-luvulla.
Monen bhutanilaisen kohdalla todellisuus on vielä tylympi. Maailmanpankin helmikuussa 2024 julkaiseman raportin mukaan yli 62 prosenttia bhutanilaisista tekee ylitöitä. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n tilastojen mukaan keskimääräinen työviikon pituus Bhutanissa on peräti 54,4 tuntia.
Keskimääräistä enemmän ylitöitä tekevät matalasti koulutetut työntekijät rakennusalalla, kaupan alalla, kuljetusalalla sekä majoitus- ja elintarvikealalla. Näillä aloilla on myös huomattavan paljon työntekijöitä, joilla ei ole kirjallista työsopimusta.
Pääministeri Tshering Tobgay on julistanut suunnitelman, jonka tarkoituksena on tehdä Bhutanista korkean tulotason maa vuoteen 2034 mennessä.
Vaikka bhutanilaisten työteliäisyys lienee pikemminkin pakon sanelemaa kuin vapaa valinta, voi sillä nähdä positiivisiakin vaikutuksia. Bhutanissa on 2000-luvulla nautittu ripeän talouskasvun tuloksista. Köyhyydessä elävien ihmisten määrä on vähentynyt, ja vuoden 2023 lopulla Bhutan nousi virallisesti pois YK:n vähiten kehittyneiden maiden kategoriasta.
Haasteita Bhutanilla yhä riittää. Koronapandemian myötä maan talous otti pahasti takkiin. Nuorisotyöttömyys on kohonnut lähes 30 prosenttiin, ja monet nuoret lähtevät ulkomaille töiden perässä.
Pääministeri Tshering Tobgay on julistanut suunnitelman, jonka tarkoituksena on tehdä Bhutanista korkean tulotason maa vuoteen 2034 mennessä. Se on tavoite, joka vaatii kovaa työntekoa niin pääministeriltä kuin muilta bhutanilaisilta. Pitkiä päiviä paiskittaneen siis jatkossakin.
Mutta entäs se bruttokansanonnellisuus?
Bhutanin opetusministeriön kouluosaston pääjohtajana nykyään toimiva Karma Galay laati vuonna 2007 tutkimuksen ajankäytön ja onnellisuuden välisestä suhteesta, ja tulos oli selvä: onnellisimpia bhutanilaisia olivat ne, joilla oli sopivasti, mutta ei liikaa töitä.
Maailman pisin työviikko (tunneissa)
