Kuinka valta on jakautunut maailman valtioissa? Yhä epädemokraattisemmin ja autoritaarisemmin, kertovat lukuisat raportit.

Maailman valtioiden tilannetta ja vallan jakautumista seuraavat useat eri tahot: esimerkiksi ruotsalainen V-Dem-instituutti, International IDEA -järjestö ja The Economist -lehden tutkimusosasto Economist Intelligence Unit (EIU). Niiden raporteista voi muodostaa käsitystä siitä, mihin suuntaan maailma kehittyy.

”Käytännössä kaikki arviot demokratian tilan globaalista kehityksestä ovat luonteeltaan pessimistisiä”, kiteyttää eduskunnan kehityspoliittisen toimikunnan tammikuussa julkaistu raportti.

Raportti summaa isoa kuvaa: demokratia eteni maailmalla 1970–luvusta eteenpäin, 2000-luvun alkuvuosina sen leviäminen pysähtyi ja 2010-luvun alussa demokratiakehitys lähti laskusuuntaan.

Raportin pääkirjoittaja, Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Teppo Eskelinen huomauttaa, että demokratia tarkoittaa laajassa määritelmässään poliittista tasa-arvoa.

Tällöin vallan jakautumista tarkastellessa ei pitäisi katsoa pelkästään päätöksentekojärjestelmää, vaan esimerkiksi taloudellista eriarvoisuutta, kulttuurista määrittelyvaltaa ja rasismin kaltaisia normikysymyksiä.

Vaikka demokratia on harvassa paikassa täydellistä, toteutuu se silti usein ainakin jollain tavalla. EIU:n tuoreimman demokratiaraportin mukaan täydessä demokratiassa eli noin kahdeksan prosenttia maailman väestöstä, mutta noin 45 prosenttia maailman ihmisistä eli jonkinsorttisessa demokratiassa.

V-Demin luokittelun mukaan suurin osa maista taas on vaaleja järjestäviä autokratioita. Niissä asuu 44 prosenttia maailman väestöstä.

Teppo Eskelinen huomauttaakin, että vaikka demokratia heikkenee, se ei tapahdu ensisijaisesti vaalien heikentymisen kautta.

Arvioinneissa on syytä huomata, tarkastellaanko valtioiden määrää vai niiden väkimäärää: demokraattisten valtioiden osuus on suurempi kuin niissä asuvien ihmisten. Maailma jakautuu V-Demin mukaan 91 demokratiaan ja 88 autokratiaan, mutta 71 prosenttia maailman ihmisistä elää autokraattisissa valtioissa.

Yksittäisillä valtioilla on suuri merkitys trendien muodostumisessa. V-Demin mukaan kolmannes maailmasta asuu autokratisoituvissa maissa, ja tästä joukosta puolet on intialaisia.

”Pienet siirtymät autokratian suuntaan Intiassa ovat muuttaneet kokonaiskuvaa isosti, kun lasketaan mekaanisesti, miten iso osa väestöstä asuu minkäkinlaisen hallinnon alaisuudessa”, Eskelinen sanoo.

Maailman demokratiakehityksessä on myös valonpilkahduksia. V-Deminstituutti puhuu demokratiaa kohti palaavista valtioista, joissa demokraattiset instituutiot vahvistuvat lyhytaikaisen autoritaarisen kehityksen jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi Ecuador, Malediivit ja Sambia.

Kehityspoliittisen toimikunnan raportti nostaa esiin International IDEA -järjestön huomautuksen siitä, miten Afrikan manner on ”säilynyt valtavista haasteista huolimatta varsin resilienttinä”. Myös Latinalainen Amerikka ja Karibia räpistelevät V-Demin raportin mukaan globaalia trendiä vastaan: niissä demokratian aste kasvaa ja suuret valtiot ovat pieniä demokraattisempia.

Paikoin aihetta lähestytään jopa optimistisesti. International IDEA nostaa tuoreimmassa demokratiaraportissaan esiin muun muassa korruption vähenemisen sekä yllättävän korkean tason poliittisessa osallistumisessa. Samalla se huomauttaa, että 1970- ja 2010-lukujen välillä saavutettu demokraattinen kehitys on edelleen nähtävissä valtioissa.

Isossa kuvassa kehitys on kuitenkin ollut kohti vallan keskittymistä. Erityisen heikkoa demokratiakehitys on V-Demin mukaan ollut Itä-Euroopassa sekä Etelä- ja Keski-Aasiassa. V-Dem huomauttaa tuoreimmassa raportissaan myös, kuinka Israel putosi liberaalien demokratioiden kategoriasta ensimmäistä kertaa 50 vuoteen.

Ahtaalla ovat muun muassa lehdistönvapaus, liikkumatila julkisessa debatissa ja mielenosoitusoikeus.

Myös autokratioiden taloudellinen valta maailmassa on V-Demin vuoden 2023 raportin mukaan kasvamassa. Jos trendi jatkuu, keikahtaa asetelma seuraavien vuosikymmenten aikana niin, että autokratioilla on maailmassa enemmän taloudellista valtaa kuin demokratioilla.

Maailman demokratioiden tilaa käsiteltäessä nousee esiin se, kuinka vuosi 2024 on historiallisen vilkas vaalivuosi.

Demo ry:n vt. toiminnanjohtajana maaliskuuhun asti työskennellyt Rilli Lappalainen haastaa vaaleihin typistyvän puhetavan.

”Vaalit eivät ole koko demokratia. Se on keskeinen väline, mutta demokratiaa täytyy elää todeksi joka päivä.”

Lappalainen nostaa esiin kansalaisyhteiskunnan aseman vaikeutumisen ympäri maailmaa: tiedon saamista estetään, prosessien kautta kuulluksi tulemista on vaikeutettu konsultointiaikoja lyhentämällä ja myös avustusten raportointiajat ovat lyhentyneet.

Myös kehityspoliittisen toimikunnan raportti huomauttaa, että demokratian taantuma ei selity niinkään demokraattisen päätöksenteon muodollisten instituutioiden heikkenemisellä vaan muilla muutoksilla.

Teppo Eskelisen mukaan ahtaalla ovat muun muassa lehdistönvapaus, liikkumatila julkisessa debatissa ja mielenosoitusoikeus – eli kyky olla kriittinen vaalien välillä ja pitää yllä kritiikkiä hallintoa kohtaan.

Eskelinen tunnistaa vastaavaa ajatusmaailmaa myös Suomessa, jossa lakkoja on kritisoitu muun muassa sillä, että hallitus on demokraattisesti valittu eikä kansalaisyhteiskunta tämän takia saisi reagoida päätöksiin liian voimakkaasti

”Tällainen mentaliteetti heikentää demokratiaa ympäri maailmaa”, hän sanoo.

”Se oli kokouksena floppi.”

Demokratian ongelmiin kuuluu myös siitä käytävän keskustelun puute. Rilli Lappalainen osallistui maaliskuussa Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin järjestämään demokratian huippukokoukseen. Siitä on hänen mukaansa muodostunut käytännössä maailman ainoa vallan jakautumista valtioiden välillä käsittelevä foorumi.

”Se oli kokouksena floppi.”

Parempi keskustelun foorumi demokratiakehitykselle olisi hänen mukaansa YK:n yleiskokous, koska siihen osallistuvat kaikki valtiot. Toisaalta Lappalainen pitää tärkeänä, että demokratiakehitystä arvostavat maat käyvät keskenään keskustelua aiheesta.

”Mutta samaan aikaan pitäisi vakavasti miettiä, riittääkö se, että vain samanmielisten tukijoukko käy sitä keskustelua.”