Arniika Kuusisto
Professori ja kasvatustieteilijä
”Sillä on väliä, miten käsityksiä ’meistä’ arjessa rakennetaan”
Lisääntynyt vihapuhe ja asenteiden koventuminen näkyvät suomalaisessa koulussa. Jos nuorella ei ole siellä turvaa tai yhteisöä johon kiinnittyä, samanmielistä seuraa saatetaan etsiä muualta. Tällainen yhteisö voi olla esimerkiksi katujengi tai jokin aatteellinen ryhmä netissä, kuten incelit tai maahanmuuttovastaisten ihmisten keskustelupalsta.
Koulun arjessa tehdään paljon erinomaista työtä esimerkiksi ryhmäytymisen eteen. Riskinä lasten tukemiselle voi kuitenkin olla aikuisten vaihtuvuus. Jatkuvuus olisi todella tärkeää etenkin silloin, jos koulu on ainut turvallinen ja vakaa asia lapsen arjessa. Vuosia rinnalla kulkenut opettaja huomaa, jos lapselle tulee huolia tai jos jokin lapsen olemuksessa muuttuu. Ongelmiin on helpompi puuttua varhaisessa vaiheessa kuin niiden jo eskaloiduttua.
Myös sillä, miten käsityksiä ”meistä” arjessa rakennetaan, on väliä. Koulukirjat ja puhetavat ulossulkevat tai sisäänliittävät ihmisiä. Kuinka paljon moninaisuutta mahtuu esimerkiksi tapaamme rakentaa ”suomalaisuutta”? Millainen tila siinä on uskontojen, katsomusten, kulttuurien ja kielten moninaisuudelle?
Kun puhutaan siitä, millaista meillä Suomessa on, pitää olla todella tarkkana siitä, mitä on lauseen jatkona. Onko se varmasti sellaista, mikä sisällyttää kaikki mukaan? Lapselle syntyy helposti käsityksiä siitä, onko oman perheen kulttuuri tai katsomus jotain, mistä on paras vaieta koulussa tai päiväkodissa, jotta ei tule kiusatuksi.
Vanhempien tuki on tärkeää, mutta kaikki eivät saa sitä kotoa. Hyvinvointi ja pahoinvointi ovat polarisoituneet, ja siksi varhaiskasvatuksen ja koulun rooli tilanteen kompensoimisessa on entistä tärkeämpi.
Lukutaidon rapautuminen on suuri ongelma. On tärkeää osata tunnistaa, mikä on luotettavaa tietoa. Koulu voi tarjota kriittistä lukutaitoa, josta lapset ja nuoret saavat eväitä maailman lukemiseen. Samalla heistä tulee resilientimpiä harhaanjohtavalle informaatiolle.
Resilienssiä tuovat myös vertaissuhteet. Jos lapsi tai nuori on jäänyt yksin, hän lähtee helpommin hakemaan hyväksytyksi tulemisen kokemusta muualta. Siinä suhteessa internet on loputon onnela, josta löytyy kyllä samanmielisiä. Nuori, jolla ei ole kriittistä lukutaitoa, on hyvin haavoittuvassa asemassa.
Vanhempien tuki on tärkeää, mutta kaikki eivät saa sitä kotoa. Hyvinvointi ja pahoinvointi ovat polarisoituneet, ja siksi varhaiskasvatuksen ja koulun rooli tilanteen kompensoimisessa on entistä tärkeämpi. Koulu voi vaikuttaa paljon siihen, millaisena lapsi näkee mahdollisuutensa elämässä.
Jokainen lapsi tarvitsee vähintään yhden aikuisen, joka näkee, kuulee ja kohtaa sekä uskoo lapsesta hyvää. On tärkeä kokemus, että on varhaisesta vaiheesta asti arvostettu osa ryhmää ja sitä kautta laajempaa yhteiskuntaa.
Matias Nurminen
Väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
”Miesasiaryhmien eli manosfäärin nousussa on vahva ristipölytys äärioikeiston nousuun”
Radikalisoitumisen takana on usein yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Jos oma paikka maailmassa ei löydy, haetaan syytä yhteiskunnasta. Naisvihamielinen radikaali ajattelu kumpuaa usein kyvyttömyydestä nähdä itsensä nykyaikaisessa yhteiskunnassa, ja usein se kiertyy ajatukseen, että ennen asiat olivat paremmin. Miehen rooli on ajan kuluessa muuttunut, ja moni radikalisoitunut ajattelee tasa-arvon menneen liian pitkälle. Heillä voi olla vahva kokemus sellaiseen koloon putoamisesta, jossa ei ole enää oikeuksia ja toimijuutta.
Yksinäisyyteen liittyy myös parisuhteen puuttuminen. Mukana on somen luomia odotuksia siitä, millainen parisuhteen ja erityisesti seurustelukumppanin pitäisi olla. Kun odotukset eivät täyty, syntyy katkeruutta ja vihaa.
Netissä virinneiden miesasiaryhmien eli manosfäärin nousussa on vahva ristipölytys äärioikeiston nousuun. Manosfääristä on valunut sanastoa moniin muihin ääriajattelijoiden ryhmiin. Samoja termejä on omittu niin incelien, alt-right -liikkeen, salaliittoteoreetikoiden kuin uusnatsienkin käyttöön. Se on vaarallista. Incel-yhteisöissä käytettävää kieltä valuu myös esimerkiksi TikTokiin, jossa nuoret ottavat sitä omakseen tietämättä, kuinka paljon ideologiaa se kantaa.
Kun ryhmissä jaetaan tuttua kieltä, sanastoa ja ajattelutapoja, on vaara ajautua syvemmälle ääriajatteluun, vaikka incelistä onkin vielä pitkä matka uusnatsismiin. Toisaalta esimerkiksi incel-kulttuuri ja rasismi eivät olekaan enää kovin kaukana toisistaan.
Incelit ovat julmia paitsi naisia myös toisiaan kohtaan. Se kuuluu osaksi heidän kulttuuriaan. Ympäristö on vaarallinen myös heille itselleen.
Incel-kulttuurin taustalla on terroritekoja, ja yhteisössä osa ihailee niitä. Kuka tahansa ei ole incel, vaan siihen päätetään identifioitua. Silloin on tietoisesti mukana joukossa, jossa ihaillaan terroristia. Moni korostaa, etteivät kaikki ole väkivaltaisia, mutta se ei poista tietoista valintaa olla mukana väkivaltaa ihannoivassa kulttuurissa. Incelit ovat julmia paitsi naisia myös toisiaan kohtaan. Se kuuluu osaksi heidän kulttuuriaan. Ympäristö on vaarallinen myös heille itselleen.
Alustojen vastuu on monimutkainen asia. Sillä on vaikutuksia jäsenten ulosantiin, jos kaiken vihan ja katkeruuden voi vapaasti sanoittaa. Pahimmillaan algoritmi voi tarjota lisää radikalisoivaa sisältöä. Toisaalta ongelmaa voi lietsoa sekin, jos keskustelua aletaan rajoittaa. Yhteisö voi siirtyä jonnekin, missä heidän tekemisiään on hankalampi seurata.
Olisi tärkeää, että etenkin nuoret osaisivat erotella oikean tiedon valheesta. Vaikkemme välttämättä voikaan muuttaa heidän ajattelutapojaan, voimme auttaa ymmärtämään, milloin heitä houkutellaan mukaan johonkin ongelmalliseen.