Artikkelikuva
Lapsi, jota ei pitänyt tulla, toi Nepaliin asettuneen Mimosa Hedbergin takaisin Suomeen. ”Minulle ei ollut niin suuri kulttuurishokki muuttaa Nepaliin, paluushokissa on ollut enemmän tekemistä."

Nepalista kirjan kirjoittanut Mimosa Hedberg palasi Suomeen esikoisensa syntymää varten – ”Elämänmurrokset tuntuvat isommilta, kun ympärillä ei ole turvaverkkoa”

Viisi vuotta Nepalissa asunut Mimosa Hedberg rakastui sekä maahan että siellä tapaamaansa mieheen. Nyt hän odottaa ensimmäistä lastaan, vaikkei sen pitänyt olla mahdollista.

Helsingin Kampin kauppakeskus on kesäisenä arkiaamupäivänä suorastaan unelias. Ihmisiä on liikkeellä vain kourallinen ja hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Mimosa Hedbergiä, 33, se hämmentää. 

Mimosa muutti Nepaliin viisi vuotta sitten vuonna 2018. Siellä hän ehti tottua jatkuvaan ympäröivään hälyyn: ihmisiä, ääniä, sotkua ja hajuja oli kaikkialla. 

”Minulle ei ollut niin suuri kulttuurishokki muuttaa Nepaliin, paluushokissa on ollut enemmän tekemistä. Suomessa on ollut vaikeinta totutella siihen, miten hiljaista ja kliinistä täällä on.” 

Mimosan vei Nepaliin Lähetysseuran viestintätyö. Ennen Nepalia hän ehti työskennellä seitsemän kuukautta Myanmarissa, joka tuntui hänestä liian lyhyeltä pätkältä. Kun paikka Nepalissa aukeni, Mimosa lähti. 

Mimosan kokemuksista Nepalissa ilmestyi loppukeväästä Suomen Lähetysseuran kustantama kirja Rakkaudesta Kathmanduun. Kirjassa Mimosa kertoo sekä omasta suhteestaan Nepaliin että jakaa lukuisten paikallisten ihmisten elämäntarinoita. 

Kirjassa Mimosa myös kuvailee lääkärin kertovan hänelle, ettei hän ehkä koskaan voi saada lasta. Nykyhetkessä tilanne on toinen – Mimosa odottaa parhaillaan ensimmäistä lastaan, jonka laskettu aika on lokakuussa. Lapsen isä on Mimosan aviomies, nepalilainen Kundan

Mimosa on raskaudestaan iloinen ja kiitollinen, mutta hän myöntää päänsä olevan yllättävästä elämänmuutoksesta pyörryksissä. 

”Menimme naimisiin joulukuussa ja tammikuussa raskaustesti näytti plussaa. Se tarkoitti kiireisiä käytännön järjestelyjä, sillä halusin tulla Suomeen synnyttämään. Oli haettava Kundanille pikaisesti oleskelulupaa, minkä myöntämisessä voi mennä jopa yhdeksän kuukautta. Onneksi kaikki järjestyi.” 

”Nuorena ei tule ajatelleeksi, että elämänmurroksia tapahtuu myös ulkomailla.”

Mimosa on alun perin Itä-Helsingin kasvatti. Hän syntyi ja kasvoi Laajasalossa yksinhuoltajaäidin ja kahden vanhemman siskon kanssa. Yläasteen ja lukion hän kävi Kulosaaressa kansainvälisessä koulussa englanniksi. Jo silloin hän ihastui ajatukseen ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. 

Mimosa on opiskellut journalismia Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa, josta hän lähti Skotlantiin suorittamaan konfliktitutkimuksen maisteritutkintoa. Ennen Nepalia hän työskenteli toimittajana Iltalehdessä ja Maailman Kuvalehdessä

”Nepal ui ihoni alle. Sujahdin paikalliseen elämään nopeasti mukaan.” 

Nepal on Mimosan kokemuksen mukaan helppo maa matkustaa, myös ulkomaalaisena naisena itsekseen. Turistit ovat yksi maan tärkeimmistä elinkeinoista, joten länsimaalaisia kunnioitetaan ja heistä halutaan pitää huolta. 

”Nepalilaiset ovat valtavan välittömiä ihmisiä. Maasta puuttuvat lähes kokonaan ikävät lieveilmiöt, kuten turisteille tavaran tuputtaminen ja tyrkyttäminen. Paikalliset antavat minun olla rauhassa, mutta auttavat aina tarvittaessa.” 

Muuttaessaan Nepaliin Mimosan suomalainen aviomies muutti hänen mukanaan. Siellä asuessaan pari kuitenkin erosi. Heti asumiseropäätöksen jälkeen iski koronapandemia. 

Nepalissa pandemia ratkaistiin ulkonaliikkumiskielloin ja täyserityksin. Rokotteiden saamisessa kesti, ja ne päätyivät ensin rikkaalle ja hyvinvoivalle osalle väestöä. Epäoikeudenmukaisuutta todistaessaan Mimosa päätyi samalla pohtimaan omia valintojaan. 

”Nuorena ei tule ajatelleeksi, että elämänmurroksia tapahtuu myös ulkomailla. Siellä ne tuntuvat vielä valtavan paljon isommilta, kun ympärillä ei ole turvaverkkoa. Sitten siihen päälle vielä tuli pandemia ja yhteiskunnan sulkutila. Eristyksissä mietin, että tätähän minä itse halusin.” 

Mimosaa hämmensi sekin, että hän joutui käsittelemään avioeroaan yllättävien tahojen kanssa. 

”Kun ex-mieheni muutti pois kotoamme, asumisjärjestelymme muuttuivat. Sen vuoksi jouduin kertomaan asiasta esimerkiksi naapureille, kotiapulaisellemme ja esihenkilölleni, mikä ei Suomessa vastaavassa tilanteessa tulisi mieleenkään.” 

Mimosa Hedberg lähikuvassa: hän katsoo kameraan hymyillen.
Naisen asema on Nepalissa edelleen hyvin erilainen kuin Suomessa ja esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat edelleen arkipäivää. ”Toisaalta nepalilaiset naiset pyrkivät myös aktiivisesti muuttamaan tilannetta”.

Mimosalle oli Nepalissa alusta asti selvää, että hän haluaa tutustua paikallisiin ihmisiin ja luoda heidän kanssaan merkityksellisiä ihmissuhteita. Se ei kuitenkaan ollut ihan helppoa. Toisista expateista olisi kyllä löytynyt seuraa, mutta Mimosa kaipasi yhteyttä nimenomaan paikallisiin. 

Heitä löytyi lopulta salsatunneilta, jotka Mimosa aloitti noin puoli vuotta Nepalissa asuttuaan. Siellä hän ystävystyi myös Kundanin eli nykyisen aviomiehensä kanssa. 

Vaikeinta Nepalissa ovat Mimosan mielestä ilmansaasteet. Kathmandu sijaitsee laaksossa, jota ympäröivät tupruttelevat tiilitehtaat. Nepal myös sijaitsee kahden suuren maan, Intian ja Kiinan, välissä, joista saasteita kulkeutuu. 

”Ulkona pitää usein käyttää hengitysmaskia saasteiden vuoksi. Kotonani Nepalissa on kolme ilmanpuhdistinta ja pidän aina ikkunat kiinni. Myös hajut ovat välillä pöyristyttäviä. Jäteautot haisevat lämpimässä ja kosteassa ilmastossa siltä, kuin ne olisi pakattu täyteen vanhoja vaippoja.” 

Nepal on patriarkaattinen maa, jossa naisten pitää mahdollistaa miehille asioita.

Monet vanhat uskomukset ovat Nepalissa edelleen voimissaan. Myös naisen asema on hyvin erilainen kuin Suomessa. Järjestetyt avioliitot ovat edelleen arkipäivää. Yhteiskunnan tukiverkot ovat heikot, jos sattuu esimerkiksi vammautumaan. Kastijärjestelmäkin on niin monimutkainen, ettei Mimosa vieläkään täysin ymmärrä sitä. 

Myös kuukautisiin suhtautuminen etenkin syrjäkylillä on suomalaisin silmin katsottuna rajua: osa naisista joutuu edelleen sulkeutumaan eristyksiin kylmiin, pimeisiin vajoihin kuukautistensa ajaksi. Epähygieenisistä oloista seuraa sairauksia ja jopa kuolemia. 

”Toisaalta nepalilaiset naiset pyrkivät myös aktiivisesti muuttamaan tilannetta. Yksi vaikuttavimmista kohtaamisistani oli Himalajalla asuvien kuukautisaktivistien kanssa, jotka sekä omalla esimerkillään että tietoutta levittämällä haluavat rikkoa normeja. Heidän rohkeutensa ja vahvuutensa herkistää.” 

Mimosa tiedostaa, että Nepal on patriarkaattinen maa, jossa naisten pitää mahdollistaa miehille asioita. Nuorempien sukupolvien myötä perinteiseen ajatusmalliin on kuitenkin tullut säröjä. Kundankin kyseenalaistaa vahvasti kastijärjestelmän ja naisten perinteisen roolin. 

Kundanin suku on Mimosan iloksi ottanut hänet avosylin vastaan. Myös Mimosan perhe suhtautuu nepalilaispuolisoon lämpimästi. Kaikki myös odottavat sukuja yhdistävää tulokasta innolla. 

Mimosan ja Kundanin on tarkoitus asua vauvan ensikuukaudet Suomessa. Jossain vaiheessa perhe aikoo kuitenkin palata Nepaliin. 

”Odotan tulevaa innolla myrskyvuosieni jälkeen. Toki myös vähän jännityksellä.” 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!