Kaksi viikkoa sitten itsenäinen salvadorilainen media El Faro teki ilmoituksen: he siirtävät päämajansa Costa Ricaan. Ilmoitusta oli edeltänyt maan kaventunut demokraattinen tilanne, joka näkyi lehden toimittajien työn vakoiluna, uhkailuna ja viranomaistasoisella lokakampanjalla. 

Lokakampanjaan on osallistunut jopa maan presidenttinä vuodesta 2019 toiminut Nayib Bukele, kertoo Carlos Dada, journalisti ja El Faron perustaja ja päätoimittaja. 

”Presidentti on kutsunut meitä rahanpesijöiksi, raiskareiksi ja jengien puolustajiksi. Ihan miksi tahansa voi vaan kuvitella”, Carlos Dada sanoo. 

Tapaan Carlos Dadan hotellissa Helsingissä. Hän on tullut haastatteluun suoraan lennolta, eikä ole ehtinyt juuri syödä. Silti hän kertoo olevansa valmis juttelemaan niin kauan kuin haluan. Muutaman päivän vierailun aikataulu on tiukka. Luvassa on tapaamisia, haastatteluja sekä maailman lehdistönvapauden päivän kunniaksi järjestetty seminaari 3. toukokuuta.

Ei ihmekään, että Dadan vierailu kiinnostaa. Hän on luotsannut menestyksekkäästi 25 vuotta toiminutta nettijulkaisua El Faroa, joka on paljastanut muun muassa Keski-Amerikassa tapahtuvaa korruptiota, ihmisoikeusrikkomuksia ja siirtolaisten hyväksikäyttötapauksia. Dada itse on palkittu useilla palkinnoilla, muun muassa Kansainvälisen lehdistöinstituutin (IPI) 2022 myöntämällä Maailman lehdistönvapauden sankari -palkinnolla. 

Tunnustuksista huolimatta Dada vaikuttaa vaatimattomalta. Hän keskustelee intohimoisesti ajankohtaisista asioista, kuten siitä, että maan presidentti Bukele on perustanut El Salvadoriin maailman suurimman vankilan, 40 000 ihmistä majoittavan laitoksen. Tai siitä, että maassa on hyväksytty laki, joka oikeuttaa pidättämisen ilman pätevää syytä. Ihmiset ovat saaneet vankeustuomioita tietämättä edes mistä heitä on syytetty. 

Toimittajia ei vielä ole tämän uuden lain nojalla syytetty, mutta monia muita kyllä, Dada sanoo. 

”Tällaiset lait iskevät pahiten köyhiin. Laki selitetään sillä, että se puuttuu jengiväkivaltaan, mutta tällä tavalla ei voida puuttua ongelmien juurisyihin. Jengit ovat mukautuvaisia ja mukautuvat tähänkin tilanteeseen.” 

Miehiä seisoo talojemme edessä, saamme tappouhkauksia… Kaikki se tehdään, jotta olisimme hiljaa.

Carlos Dada tiesi jo nuorena, että hänestä tulee toimittaja. Ei ihan tavallinen toive teini-ikäiselle, mutta ehkä ymmärrettävä, kun kuulee tarinan sen takana. 

Dada eli lapsuutensa Meksikossa. Hänen perheensä oli lähtenyt sinne pakoon El Salvadorin sisällissotaa. Dada muistaa kuinka ulkomaan kirjeenvaihtajat kävivät heillä. He jututtivat Dadan vanhempia ja Dada pääsi kuuntelemaan heidän tarinoitaan illallisen äärellä. 

”Olin ihmeissäni siitä, miten paljon he tiesivät kotimaastani ja miten vähän itse tiesin. Kuunnellessani heitä, tiesin, että haluan toimittajaksi.” 

Dada päätyi opiskelemaan viestintätieteitä Meksikossa. Hän työskenteli toimittajana, mutta myös ihmisoikeusjärjestöissä. El Salvadorissa hän oli asunut vain joitain lyhyitä pätkiä, kunnes hänelle koitti lähtö Meksikosta. 

Meksiko nimittäin eväsi Dadan asumisluvan, ja se tehtiin poliittisista syistä. 

”Olin silloin 26-vuotias ja työskentelin ihmisoikeusrikkomuksia raportoivassa järjestössä. Olin pieni tekijä. Asumislupani evättiin, koska sillä haluttiin antaa viesti pomolleni.” 

Ei mennyt kuin vuosi ja Dada oli perustamassa El Faroa yhdessä liikemies Jorge Simán kanssa.  

Kaksikymmentäviisivuotta sitten tilanne El Salvadorissa oli eri kuin nyt. Maan sisällissota oli loppunut ja elettiin ensimmäisiä demokratian vuosia. El Faron ensimmäiset jutut ilmestyivät internetissä – aivan kuten jutut julkaistaan nytkin. Internet ei valikoitunut alustaksi siksi, että Dada ja Simán olisivat uskoneet verkon kasvavan sellaiseksi kuin se on nyt, vaan siksi ettei heillä ollut varaa teettää printtilehteä. 

Alkuaikoina netissä ei ollut juuri kukaan, niinpä El Faroakaan ei luettu. Se on Dadan mukaan hyvä juttu. Alkuaikojen haparointi ja virheet jäivät näkemättä. 

”Itseasiassa olemme vanhempi kuin Google, mutta Google on menestynyt meitä vähän paremmin”, sanoo Dada ja nauraa. 

Vaikka hyvin on mennyt El Farollakin. Siitä kertoo jo se, kuinka maan valtio on suhtautunut heihin. Dada kertoo, että El Salvadorissa toimii muitakin uudempia itsenäisiä medioita. Ne ovat pulassa nyt lehdistönvapauden kiristyessä, mutta samalla niihin kohdistuu vähemmän paineita: kentältä halutaan poistaa suurin ja vanhin El Faro. 

Voisi ajatella, että El Faron poistamisella kentältä halutaan antaa muille tekijöille viesti, aivan kuten haluttiin antaa ihmisoikeusjärjestölle, jossa Dada nuorena työskenteli.  

Viesti vaan ei mene perille, sillä El Faro ei luovuta. Tulossa on juttu esimerkiksi vankiloissa tapahtuvasta väkivallasta. 

Eikä väkivallan uhka ole kaukana toimittajienkaan elämästä.

Näkymä Dadan El Salvadorissa sijaitsevan toimiston työpöydän edessä oli henkeäsalpaava. Suurista ikkunoista avautui näkymä tulivuorelle. Täällä kelpasi kirjoittaa. 

Eräänä päivänä Dada huomasi, että ulkona tapahtui jotain omituista. Hän katsahti ikkunaan ja näki kaukana drone-lennokin. Drone lähestyi toimistoa ja pysähtyi aivan Dadan eteen. Ja jäi lentelemään paikalleen. 

”Miehiä seisoo talojemme edessä, saamme tappouhkauksia… Kaikki se tehdään, jotta olisimme hiljaa.” 

Vielä karmivampi vakoilutapaus kohdistui Dadaan ja koko El Faron toimitukseen kesäkuussa 2020 ja jatkui ainakin joulukuuhun 2021. Koko toimituksen puhelimiin tarttui Pegasus-vakoiluohjelma. 

Pegasus on Israelilaisyritys NSO Groupin kehittämä vakoiluohjelma, joka ottaa haltuun puhelimen niin, ettei sen käyttäjä sitä huomaa. Se pääsee käsiksi viesteihin, valokuviin ja tiedostoihin, mutta myös aktiivisiin toimintoihin, esimerkiksi kameraan ja mikrofoniin. Niinpä sen kautta voi vaikka salakuunnella puhelimen omistajaa. 

Nyt El Faro on nostanut oikeussyytteet NSO Groupia vastaan Kaliforniassa. Asiasta on kirjoittanut esimerkiksi jenkkimedia The Newyorker.

”Halusimme nostaa syytteen, ei vain itsemme, vaan kaikkien niiden puolesta, jotka eivät sitä ole pystynyt tekemään”, Dada sanoo. 

NSO Group on vannottanut, että ohjelmaa myydään vain valtiollisille toimijoille. El Faron toimittajien hakkerointi on voitu paikantaa El Salvadoriin. Niinpä voidaan päätellä, mikä taho hakkeroinnin takana on. 

On siis aika ymmärrettävää, että toimitus siirrettiin Costa Ricaan. 

Ilman toimittajien työn häirintääkin, arki El Salvadorin ja laajemmin Keski-Amerikan epäkohdista kirjoittavana toimittajana on vaarallista. Esimerkiksi yksi Dadan suurimpia menestyksiä on juttu 1980 julkisesti murhatusta El Salvadorin arkkipiispasta Óscar Romerosta. Sitä varten hän haastatteli muun muassa Romeron tappajia. 

”Joka kerta kun julkaisemme jutun, se sisältää jonkin tasoisen riskin. Meidän pitää yrittää minimoida riskejä”, Dada sanoo ja jatkaa. 

”Opimme monta vuotta sitten, että jos olet vaarallisessa tilanteessa, mielesi ei toimi selkeästi. Kun päädyn vaaralliseen tilanteeseen, soitan toimitukseen ja kollegani auttavat minua tekemään oikean päätöksen. Se vaatii suurta luottamusta. Olen todella etuoikeutettu, että saan työskennellä ihmisten kanssa, joihin luotan täysin.”

Historia näyttää meille, että kaikki ajanjaksot loppuvat joskus, joten niin loppuu myös tämä jakso.

El Salvador on pudonnut lehdistönvapausindeksissä kuin lehmän häntä. Toimittajat ilman rajoja (RSF) julkaisemassa lehdistönvapausmittauksessa El Salvador on tippunut sijalta 82 (2021), sijalle 115 (2023). Mukana on 180 maata. 

Hyvä ei ole tilanne muuallakaan Keski-Amerikassa, oikeastaan toistaiseksi useissa maissa tilanne on El Salvadoria pahempi. Dada kertoo, kuinka Meksikossa ja Hondurasissa toimittajia tapetaan, Nicaraguassa ja Guatemalassa vangitaan.  

Millaisena Carlos Dada näkee lehdistönvapauden tulevaisuuden? 

”Edessämme on rankat ajat. Ei pelkästään Keski-Amerikassa, vaan koko maailmassa. Voi vaikka katsoa mitä on tapahtunut Puolassa, Slovakissa ja Unkarissa.” 

Haastavana Dada näkee demokratian heikkenemisen lisäksi myös teknologian tuomat muutokset. Uusi sukupolvi ei enää hakeudu samalla tavalla journalististen sisältöjen pariin, vaan uutiset saadaan somevaikuttajilta. Dadan mukaan media ei ole vielä löytänyt tapaa vastata muutokseen. 

”Meidän pitää selvittää, miten voimme mukautua nykyiseen ilman toimituksen toimintatavoista luopumista. Ilman dna:mme hylkäämistä.” 

Vaikka tilanne vaikuttaa juuri nyt toivottamalta, Dada näkee pitkän tunnelin päässä valoa. 

”Historia näyttää meille, että kaikki ajanjaksot loppuvat joskus, joten niin loppuu myös tämä jakso. Me selviämme.”