Tavallisen arjen eläminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä. YK:n mukaan pelkästään tänä vuonna jengiväkivallassa on kuollut 3 960 ihmistä, ja lähes 3 000 on kidnapattu.
”Se vaikeuttaa ihmisten elämää niin monella tasolla. Ikään kuin kansakuntaa pidettäisiin jatkuvasti panttivankina. Se vaikuttaa siihen, miten ihmiset jaksavat elämässään ja työssään. Loppua ei ole näkyvissä lähiaikoina”, kuvailee lääkäri Kariantti Kallio.
Kallio palasi hiljattain Haitista Lääkärit ilman rajoja -järjestön (MSF) viiden viikon avustustyökomennukselta. Hän työskenteli Port-au-Princessä sijaitsevassa Tabarren sairaalassa, jossa hoidetaan etenkin trauma- ja palovammapotilaita.
”Potilaat olivat suurelta osin väkivallan uhreja, joilla on ampumavammoja tai teräaseiden aiheuttamia vammoja. Lisäksi oli paljon liikenneonnettomuuksien uhreja ja palovammoja saaneita”, hän kertoi tiedotustilaisuudessa viime viikolla.
Iso osa potilaista toipuu
Lääkärit ilman rajoja on yksi harvoista Haitissa yhä toimivista avustusjärjestöistä. Se tarjoaa terveyspalveluita esimerkiksi äideille ja lapsille, hoitaa seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan uhreja ja pyörittää mobiiliklinikoita. Viime vuonna sillä oli 45 500 poliklinikkavastaanottoa.
Palveluille on kipeä tarve, sillä Haitin oma terveydenhuolto kärsii työntekijä- ja tarvikepulasta ja turvattomuudesta.
Kallion työpaikassa, Tabarren sairaalassa, on 75 potilaspaikkaa. Sekin jouduttiin sulkemaan viime kesänä tilapäisesti, kun aseistetut miehet tunkeutuivat sairaalaan ja veivät sieltä potilaan.
Kallion työkomennuksen ajan se pysyi auki, mutta väkivalta heijastui arkeen monella tasolla. Suurin osa järjestön työntekijöistä on paikallisia, ja heidän oli turvattomuuden takia vaikea päästä työpaikalleen ja ylipäätään hoitaa arkielämäänsä liittyviä asioita.
”Tilanne voi kärjistyä minä hetkenä hyvänsä, ja töihin saapuminen oli riski. Puhumattakaan, että ihmiset kasvattavat lapsiaan näissä olosuhteissa.”
Väkivallan takia myöskään kaikki potilaat eivät päässeet sairaalaan ajoissa.
Iso osa kuitenkin toipui. Kallio hoiti muun muassa 15-vuotiasta poikaa, joka oli saanut ampumavamman vatsan alueelle. Tämän toipumistie oli vaikea. Ennen Kallion lähtöä poika toipui siihen kuntoon, että tämä pystyi kävelemään, tervehtimään ja hymyilemään.
”Menetysten keskellä on vaikea muistaa, että onneksi iso osa potilaista myös toipuu. Kun asiat menevät vaikeimman kautta mutta muuttuvat pikkuhiljaa paremmiksi, se lämmittää kyllä mieltä.”
,
,
Kansainvälisiä joukkoja odotetaan
Haitilla on ollut pitkään maine läntisen pallonpuoliskon köyhimpänä maana, jonka lähihistoria on täynnä väkivaltaa, köyhyyttä, korruptiota, luonnonkatastrofeja ja ulkomaiden häikäilemätöntä sotkeutumista sen asioihin.
Viimeisin käänne tapahtui kesäkuussa 2021, kun presidentti Jovenel Moïse murhattiin. Sen jälkeen Haitissa ei ole ollut enää kunnolla toimivaa keskushallintoa. Poliisi ja armeija eivät pysty suojelemaan kansalaisia, ja jengit valtaavat alaa. Jengejä arvioidaan olevan ainakin 300, ja ne hallitsevat suurinta osaa Port-au-Princestä. Marraskuussa julkaistun YK-raportin mukaan väkivalta on levinnyt myös maaseudulle.
Jengit kidnappaavat ihmisiä lunnaiden toivossa. Myös seksuaalinen väkivalta on yleistä. Lähes 200 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodistaan.
Jatkuva väkivalta vaikeuttaa elannon hankkimista, ja tänä vuonna yli viisi miljoonaa haitilaista, lähes puolet väestöstä, tarvitsee humanitaarista apua. Peruspalvelut ovat käytännössä romahtaneet.
Etenkin YK on vaatinut, että Haitin tilanteeseen puututaan lähettämällä maahan kansainvälisiä turvallisuusjoukkoja. Turvallisuusneuvosto hyväksyikin lokakuussa suunnitelman, jonka mukaan Kenia lähettää maahan noin tuhat poliisia.
Päätöstä ei ole vielä pantu toimeen, sillä Keniassa se pysähtyi ensin opposition vastustukseen. Operaatioon sisältyy myös riskejä, sillä ulkovaltojen sekaantumisen on Haitin kohdalla johtanut usein vain huonompaan lopputulokseen. Esimerkiksi vuoden 2010 maanjäristyksen jälkimainingeissa rauhanturvaajat aiheuttivat maassa koleraepidemian.