Meidän maamme, meidän tulevaisuutemme, lukee punaisella kankaalla. Saamelaisnuoret ovat nousseet Eduskuntatalon portaille vaatimaan saamelaiskäräjälain uudistamista.

“Meiltä on yritetty viedä oikeutemme määritellä, keitä olemme, vaikka se oikeus on yksin meidän. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ei kuulu yhdellekään puolueelle eikä kansanedustajalle”, sanoo Petra Laiti, 27, Suomen saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja.

Laiti seisoi saman asian takia näillä portailla jo seitsemän vuotta sitten. Lakia on yritetty uudistaa jo kolmella hallituskaudella. Nykyinen saamelaiskäräjälaki astui voimaan vuonna 1996, ja saamelaiset pitivät sitä vanhentuneena jo silloin. Myös YK on kritisoinut lakia useaan otteeseen.

“Meidän sukupolvemme on kärsinyt nykyisestä laista jo kauan, ja joutuu myös siivoamaan sotkun, jos lakiuudistus ei onnistu. Se on epäreilua. Olemme tehneet valtavasti töitä, oman jaksamisemme rajoilla, että ihmisoikeutemme toteutuisivat”, Laiti sanoo.

Laki uhkasi tälläkin kertaa jäädä hallituksen pöydälle, puolentoista vuoden valmistelun jälkeen. Vielä viikko sitten tilanne näytti heikolta.

“Kulunut viikko on ollut karmea. Saamelaisia on maalitettu, vihapuhe saamelaisia kohtaan on kasvanut”, Laiti kertoo.

Lopulta saamelaiskäräjälaki kuitenkin eteni eduskuntaan samana päivänä kun Suomen saamelaisnuorten yhdistys järjesti mielenosoituksensa, torstaina 17.11.

“Taistelu ei ole ohi. Läpimenoon on vielä pitkä matka”, Laiti muistuttaa.

Valiokunnissa käsittelyä voidaan vielä tahallisesti viivyttää, ja näin on on povattu käyvän.

Miksi lain uudistaminen on ollut niin vaikeaa? Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtajan Anni-Sofia Niittyvuopion, 23, mukaan tilanne heijastelee laajempaa kolonialistista järjestelmää.

“Suomalaiset yrittävät tehdä päätöksiä saamelaisten puolesta ja esiintyä saamelaisuuden asiantuntijoina. Meille itsellemme on ollut hyvin selkeää, miten toivomme lakia uudistettavan.”

Toivoa tilanteeseen tuo hallituksessa vallitseva tahtotila. Niin pääministeri kuin oikeusministeri ovat kuulleet saamelaisnuorten hädän, Niittyvuopio arvioi.

“Suomen johtavilta ihmisoikeustoimijoita on tullut vahvaa tukea nuorillemme.”

Jarruna on kuitenkin toiminut Keskusta-puolue. Keskustan poliitikkojen mukaan puolue vastustaa lakiesitystä, koska se haluaa turvata saamelaisvähemmistöjen oikeudet.

Todellisuudessa kiista liittyy maankäyttökysymyksiin, Niittyvuopio sanoo.

“Kyse on esimerkiksi intresseistä kaivostoiminnassa. Pohjimmiltaan on siis kysymys alkuperäiskansojen oikeudesta hallinnoida omia maitaan.”

Saamelaisille itselleen tapetilla on koko kansan tulevaisuus.

“Tässä on kysymys siitä, saavatko lapsemme ja nuoremme sellaisen tulevaisuuden, jossa Suomen valtion ei polje heitä ja ihmisoikeudet toteutuvat”, Niittyvuopio sanoo.

Lailla on vaikutusta esimerkiksi siihen, toteutuvatko saamenkieliset nuoriso- ja sote-palvelut, onko oppimateriaaleja saatavilla saameksi ja millaiset mahdollisuudet saamelaisilla on harjoittaa elinkeinojaan.

Myös nuorten mielenterveys huolettaa Niittyvuopiota. Saamelaisten totuus- ja sovintokomission komissaarit ovat ilmaisseet huolensa saamelaisnuorten traumatisoitumisesta. Nuoret ovat eläneet keskellä repivää saamelaiskeskustelua 1990-luvulta asti.

“Lakiuudistuksella on kauaskantoiset vaikutukset saamelaisten ja erityisesti nuorten mielenterveyteen sekä siihen, miten saamelaisuudesta jatkossa puhutaan. Saamelaisnuoret kohtaavat vakavaa rasismia ja syrjintää, joka ilmenee muun maussa kiusaamisena”, Niittyvuopio sanoo.

Niittyvuopio on tullut mielenosoitukseen Karigasniemeltä, 1300 kilometrin päästä. Vieläkin kauempaa on saapunut Elle Rávdna Näkkäläjärvi, Norjan saamelaisjärjestön NSR:n nuorten jaoston jäsen.

“Nuorilla pitää olla oikeus elää saamelaisina. Kyse ei ole käräjälaista vain Suomessa. Me pidämme yhtä, saamelaiset ovat yksi kansa. Ei ole meidän vikamme, että meidät on pilkottu neljän valtion alueelle”, Näkkäläjärvi sanoo.

Saamelaisnuoret ovat kasvaneet kamppailujen keskellä.

Saamelainen poronhoitaja Jussa Seurujärvi, 26, on viettänyt koko päivän metsässä. Meneillään on etto, porojen kokoaminen ennen erottelua. Illalla kymmenen jälkeen hän ehtii viimein vastaamaan puhelimeen.

Seurujärvi näkee, että hänen sukupolvellaan on erityinen paikka vaikuttaa asioihin.

“Ennen omia mahdollisuuksia ei ole ymmärretty, mutta oma sukupolveni ja tämä aika on kasvattanut siihen, että suun voi avata ja kertoa mitä mieltä on. Vaikka vastustusta tulisi, periksi ei anneta”, Seurujärvi sanoo.

Periksi ei annettu silloin, kun Saamenmaalle kaavailtiin Jäämeren rataa. Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostossa mukana ollut Seurujärvi vastusti hanketta aktiivisesti. Jos hanke olisi toteutunut, olisi poronhoito alueella loppunut siihen.

“Lähdin kampanjoimaan rataa vastaan, koska olin huolissani luonnosta ja saamelaiskulttuurista. Meidän porolaitumemme olisivat menneet täysin pilalle. Haluan pitää hyvänä tätä meidän luontoa, siis sitä mitä siitä on vielä jäljellä.”

Jäämeren rata roikkui vuosikausia uhkana Saamenmaan yllä. Lopulta se vedettiin keväällä 2021 pois Pohjois-Lapin maakuntakaavasta. Silloin iso kivi vierähti sydämeltä.

Seuraava kamppailu oli kuitenkin jo pian edessä: saamelaiskäräjälaki. Laki on tärkeä myös poronhoidon näkökulmasta, Seurujärvi sanoo.

“Meidän pitäisi päästä osallistumaan sen suunnitteluun, miten näitä maita käytetään. Suomen valtio näkee tämän maan arvon ainoastaan rahana. Meille tämä on paljon muuta. Me mittaamme sen arvoa sillä, millainen elinympäristö se on poroille ja muille metsän eläimille ja mitä siinä kasvaa.”

Poronhoidon jatkuvuus ylläpitää myös saamen kieltä ja kulttuuria.

“Saamea näissä hommissa puhutaan. Kieli ja kulttuuri pitävät toisiaan elossa.”

Voimaa kamppailuun Seurujärvi saa jokapäiväisestä elämästä. Takana on seitsemän vuotta päätoimisena poromiehenä, mutta edessä on toivottavasti vielä paljon enemmän.

“Minulle kaikki kaikessa on se, että saan harjoittaa omaa elinkeinoani, elää elämääni tässä ympäristössä mihin olen syntynyt ja kasvanut, ja puhua omaa kieltäni. Kamppailla täytyy tulevien sukupolvien puolesta, jotta jatkumo säilyy.”

Nyt voi sanoa, että jokainen suomalainen tietää saamelaiskäräjälain olemassaolosta.  Emme olisi koskaan odottaneet, että iltapäivälehdetkin kirjottavat saamelaisten asioista.

Kysymys saamelaiskäräjälaista on viime aikoina saanut poikkeuksellisen laajaa mediahuomiota. Sillä on ollut hyvät ja huonot puolensa, Anni-Sofia Niittyvuopio sanoo.

“Nyt voi sanoa, että jokainen suomalainen tietää saamelaiskäräjälain olemassaolosta.  Emme olisi koskaan odottaneet, että iltapäivälehdetkin kirjottavat saamelaisten asioista.”

Samalla myös väärää tietoa on levinnyt, Niittyvuopio kertoo.

“On tärkeää, että suomalaisilla on oikeaa tietoa saamelaisista sekä Suomen valtion ja saamelaisten välisestä historiasta, jotta haitallisia stereotypioita voidaan purkaa.”

Saamelaisnuoret kokevat, että oma yhteisö on vahva ja kannattelee. Silti kamppailussa tarvitaan myös liittolaisia. Petra Laiti pitelee kovaäänistä käsissään ja vetoaa Eduskuntatalolle saapuneeseen ihmisjoukkoon:

“Saamelaiset tarvitsevat apua. Jakakaa tietoa, hyödyntäkää sosiaalista mediaa, olkaa meidän tukenamme.”

Saamelaisnuoret elävät turhautumisen ja toivon ristipaineessa. Laiti kertoo olevansa turhautunut siihen, että nuoret joutuvat kohtaamaan kerta toisensa jälkeen samoja esteitä. Jokin on kuitenkin myös muuttunut.

“Se, mikä on muuttunut, olette te”, Laiti sanoo ja viittaa satapäiseen yleisöön.

“En olisi ikinä uskaltanut edes unelmoida tällaisesta määrästä ihmisiä. Kun saamelaiskäräjälaista seuraavan kerran äänestetään, toivon että olette silloinkin täällä.”

Laiti kohottaa Saamen lipun ilmaan. Liput liehuvat myös yleisön joukossa. Saamelaisten kansallisjoiku alkaa.

“Meillä on oltava oikeus elää omaa nuoruuttamme ja kulttuuriamme. Taakka on suuri, mutta tilanne voidaan vielä korjata”, Laiti summaa.