Brasilialaisen Barcelosin kaupungin kohdalla Rio Negro -joki on leveä. Joen haarat mutkittelevat satojen neliökilometrien laajuisessa sademetsässä. Célia Castro Pinheiro ja Jel Pereira da Silva heittävät pyydyksen veteen. Pinheiro nakkaa syötiksi piraijan pään.
Tiivis kalaparvi alkaa kiertää pyydyksen ympärillä.
Sekuntia myöhemmin ensimmäiset kalat uivat syöttiin. ”Kun kalat ovat kylläisiä, ne tajuavat olevansa ansassa”, Pinheiro sanoo.
Pariskunta asuu Amazonasin osavaltiossa Luoteis-Brasiliassa. Rio Negro -joella he pyydystävät päivittäin kaloja, jotka päätyvät akvaarioihin eri puolille maailmaa. Maailmassa arvioidaan olevan yli satamiljoonaa akvaariota, niistä suurin osa Euroopassa, Yhysvalloissa ja Japanissa. Koristekalakaupan volyymi on noin kymmenen miljardia dollaria vuodessa.
Barcelosin ympärillä olevan joen haaroissa elää arviolta neljästä kahdeksaan tuhatta kalalajia.
Bisnes on kuitenkin suurennuslasin alla. Eläinsuojelujärjestöt ovat kritisoineet vuosien ajan eläinten pyyntiä ja lennättämistä eri puolille maailmaa. Järjestöt ovat puuttuneet säilytys- ja kuljetustapoihin: kaloja lähetetään vedellä täytetyissä muovipusseissa. Jos kalat eivät kuole vangitsemisen ja kuljetuksen aikana kärsimiinsä vaurioihin, ne kuolevat sairauksiin, jotka johtuvat muuttuneista vesiolosuhteista.
Eläinoikeusjärjestö PETA haluaisi lopettaa koko bisneksen. Havaiji tekikin niin: kielsi kaupallisen akvaariokalastuksen tammikuussa 2021. Muu maailma voisi seurata esimerkkiä.
Mutta mitä tapahtuu ihmisille, jotka elävät tästä bisneksestä? Pelkästään Rio Negrossa akvaariokalabisnes elättää 40 000 kalastajaa.
Koristekalojen pyynti Rio Negrolla ei ole vaikeaa, täytyy vain tietää oikeat paikat. Barcelosin ympärillä olevan joen haaroissa elää arviolta neljästä kahdeksaan tuhatta kalalajia. Pinheiro ja da Silva asuvat Rio Negron rannalla veneessä. Heidän kotikylänsä on muuttunut paljon viime vuosina. 1980-luvulla alueelle löysi iso joukko ulkomaalaisia urheilukalastajia. Jotkut kalastajat olivat akvaarioiden omistajia ja innostuivat nähdessään neontetraparvien uivan veneensä ohi.
Kun koristekalojen kysyntä alueella kasvoi, käynnistyi liiketoimintaa, joka loi työpaikkoja niin kalastukseen kuin kauppa- ja ravintola-alalle. Barcelosista tuli maailman koristekalastuksen pääkaupunki.
Muutama vuosi sitten bisnes romahti. Yksi Manauksen suurimmista jälleenmyyjistä lopetti, eikä neontetrojen kysyntään enää pystytty vastaamaan. Niinpä akvaarioiden välittäjät erityisesti Tšekin tasavallassa ja Indonesiassa alkoivat kasvattaa suosittuja lajeja massatuotantona.
Pitkät kuljetusreitit ja huonosti palkatut kalastajat laskevat Amazonin luonnonvaraisen koristekalastuksen kysyntää. Manausin yliopistossa biologina työskentelevä Joely-Anna Mota näkee asian toisin kuin eläinsojelujärjestöt: ala voi tarjota mahdollisuuksia kalastajille ja luonnolle. ”Koristekalojen pyynti voi auttaa suojelemaan sademetsiä”, Mota sanoo.
Aiemmin asiakkaat painottivat määriä. Nyt ihmiset ostavat tarinoita ja haluavat tietää tuotteen alkuperästä.
1980-luvun lopulla taiwanilainen biologi Ning Labbish Chao tutki koristekalojen pyynnin seurauksia. Mittaukset osoittivat, että kannat pysyivät muuttumattomina, sillä kuivalla kaudella monet Rio Negron kalaparvet ovat loukussa vesilammikoissa ja kuolevat nälkään. Vain häviävän pieni osa populaatiosta selviää kuivasta kaudesta. Kun tämä huomioidaan, koristekalastuksella ei ole Motan mukaan merkitystä kantojen kannalta.
Chao perusti vuonna 1991 koristekalastusta edistävän hankkeen, jota kutsutaan nimellä Project Ornamental Fish. Hanketta tukevat muun muassa WWF, World Pet Association ja YK:n maailman elintarvikejärjestö.
”Aiemmin asiakkaat painottivat määriä. He halusivat mahdollisimman paljon vastinetta rahoilleen. Nyt ihmiset ostavat tarinoita ja haluavat tietää tuotteen alkuperästä. Siksi kehitimme Brasilian maatalousministeriön kanssa sertifikaatin Rio Negron neontetralle. Nyt neontetra on samalla viivalla kuin Parman kinkku tai samppanja”, Mota kertoo.
Evgeny Makarov on venäläistaustainen valokuvaaja, joka asuu Brasilian Rio de Janeirossa ja Saksan Bonnissa. Työssään häntä kiinnostaa eri puolilla maailmaa elävien ihmisten tapa hahmottaa maailma ja selviytyä oman elämänsä haasteista. Ennen tätä kuvausmatkaa Makarovilla ei ollut mitään käsitystä, mistä eurooppalaisten akvaarioiden koristekalat tulevat. ”Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka koristekalojen pyynti vaikuttaa paikallisten ihmisten elämään Amazonilla”, hän sanoo