Keskellä Välimerta, lähellä Afrikan rannikkoa, sijaitsee Italialle kuuluva Lampedusan saari.

Vuoden 2011 arabikevät sai turvaa etsivät suuntaamaan Eurooppaan. Monille heistä Lampedusa oli ensimmäinen pysähdyspaikka. Uusi tilanne oli saarelle kuormittava.

Kun Debora Soria saapui Lampedusalle ensimmäistä kertaa vuonna 2012, hän näki saaren, jota oli koeteltu monin tavoin. Roomassa sijaitsevan Ottimomassimo-lastenkirjakaupan omistaja ja kansainvälisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja lukutaidon edistämiseen keskittyvän järjestön IBBY:n aktiivi Soria halusi auttaa ja tehdä jotain konkreettista.

Hän päätti perustaa pakolaislapsille kirjaston.

Ajatus pakolaislapsille suunnatusta kirjastosta muuttui kuitenkin nopeasti. Sorialle selvisi, ettei saarella ollut kirjastoa ylipäätään. Soria ymmärsi, ettei kirjastoa voitu rakentaa vain pakolaislapsille – kirjasto oli perustettava kaikille saaren lapsille.

Kirjastoprojekti lähti todella vauhtiin, kun Soria tutustui Paola la Rosaan, entiseen juristiin, nykyiseen kirjaston ja Forum Lampedusa Solidalen aktiiviin. La Rosa tuli mukaan projektiin, ja yhdessä perustajat pitivät pintansa rakentamisen eri vaiheissa.

Lasten elämänrakkauden ja avoimuuden ymmärtäneiden Sorian ja La Rosan ansiosta kirjasto avattiin syyskuussa 2017 alakoulun viereen Via Romalle.

Lapset leikkivät ja pelaavat jalkapalloa iltaisin kirjaston ja koulun välisellä aukiolla. Aikuiset keskustelevat, istuvat, ovat olemassa.

Nykyään Lampedusan lastenkirjasto on koko saaren kulttuurikeskus kohtaamisineen ja kirjatilaisuuksineen. Ilman satumaista pikku kirjastoa pääkadulta puuttuisi jotain olennaista.

Kirjasto toimii vapaaehtoisten voimin. Vapaaehtoiset pitävät kirjastoa auki mahdollisuuksien mukaan. He järjestävät lukuhetkiä ja työpajoja ja tekevät yhteistyötä viereisen alakoulun kanssa. Työpajoissa käsitellään tavallisia arkisia asioita, vaikka lapset ovat nähneet hukkuneita ja kuolemaa.

Kirjastosta viedään kirjoja myös niille pakolaislapsille, jotka eivät pääse kirjastoon. Vastaanottokeskuksissa viikkoja viipyvät lapset eivät saa poistua keskuksesta.

Yksi mielenkiintoinen kirjastosta löytyvä kirjasarja on Silent Books -kokoelma. Näiden sanattomien kuvakirjojen lukuohjeessa kuvataan lukuhetkeä siltana. Myös kirjastoa voi ajatella samoin – se rakentaa siltaa ihmisten välille.

Kirjastosta löytyy muitakin mielenkiintoisia teoksia. Taiteilija ja kirjailija Armin Grederin kirja nimeltä L’Isola (alkuteos ’Die Insel’) käsittelee muukalaispelkoa.

Hieno, kuvaukseltaan raju kirja kertoo saarelle ilmestyvästä tuntemattomasta, jonka saapuminen saa paikallisten mielet täyttymään kauhukuvista.

Greder on tehnyt myös kirjaston sisäseinien maalaukset, samoin kuin Lampedusan hautuumaalle haudattujen mereen hukkuneiden pakolaisten hautakuvat.

Välimereen hukkuneet ovat läsnä myös muualla saarella, vaikuttavimpana esimerkkinä ehkä Mimmo Paladinon monumentti Porta d’Europa.

Saari on kalastajayhteisö, jossa pätevät meren lait: jokaista avun tarvitsijaa autetaan.

Kirjastolla perustaja La Rosa puhuu siitä, miten meren ylittävät pakolaiset tulisi kohdata.

La Rosa puhuu arvokkuudesta ja ihmisarvosta: kohtele toisia niin, että heidän arvonsa säilyy, niin säilyy myös sinun arvosi.

Toisten kunnioittaminen on normaalia ihmisyyteen kuuluvaa toimintaa. Pitää toivottaa tervetulleeksi ja katsoa silmiin edes yhden kerran. Pakolaiset eivät ole kasvottomia ’muita’.

Toinen kirjaston perustajista Soria kertoo, että saarella on aina ollut sisäänrakennettu kyky auttaa ja ottaa vastaan pakolaisia. Saari on kalastajayhteisö, jossa pätevät meren lait: jokaista avun tarvitsijaa autetaan.

Siksi yhtä aikaa syrjässä ja kaiken keskellä olevan karun ja kauniin saaren arkeen voivat kulua samaan aikaan sekä rannikkovartioston pelastustoiminta ja transit-vastaanottokeskus että sesonkikauden turistit.

Kirjaston läheiselle aukiolle levitetään Yusufin peitto. Kaikki halukkaat pääsevät istumaan sille. Forum Lampedusa Solidalen aloittamassa hankkeessa kudotaan peitolla Yusufin muistoksi.

Yusuf hukkui kuusikuukautisena. Yusufin peitto on yhdistävä symboli, joka tuo inhimillisyyttä ja lämpöä pakolaiskeskusteluun.

Lopulta kaikki on hyvin yksinkertaista. Sininen satutalo saaressa keskellä merta toivottaa tervetulleeksi. Ja juuri niin on mahdollista olla, yhdessä, Yusufin peitolla, ihmisyydessä.