Ruusuvesisiirappia, mannasuurimoita, heleänvihreää pistaasirouhetta ja vaaleanpunaisia kuivattuja ruusun terälehtiä. Muun muassa näistä aineksista koostuu tahmeankostea kakku, jonka helsinkiläinen kurdi, järjestötyöntekijä ja ruokabloggaaja Gelawej Viyan, 34 paistaa keittiössään sunnuntaina 21. maaliskuuta.

Silloin kurdit ympäri maailmaa juhlivat Newrozia, uuden vuoden, uuden alun ja luonnon uudelleen syntymisen juhlaa. Myös muualla Lähi-idässä, esimerkiksi Iranissa vietetään Newrozia. Kurdeilla juhlaan liittyy myös omia, kansallisia piirteitä.

Kurdit, joita on yhteensä noin 36-45 miljoonaa, ovat Lähi-idän neljänneksi suurin kansanryhmä sekä maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Kurdien omanaan pitämä alue Kurdistan jaettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja nykyisin se jakaantuu Iranin, Irakin, Syyrian ja Turkin alueille. Kurdit ovat käyneet jatkuvaa itsenäisyystaistelua, myös aseellisesti. Se on herättänyt voimakasta vastustusta ja kurdit ovat joutuneet laajan poliittisen vainon kohteeksi. Monia kurdiaktivisteja on vangittu ja murhattu. Siviiliväestöä on pakkosiirretty ja joukkomurhattu. Nykyisin kurdeja asuu pakolaisina ympäri maailmaa.

Viyanin mukaan Newroz symboloi kurdeille pyrkimystä vapauteen. ”Se on kurdien tärkein juhla. Taustalla vaikuttaa myytti seppä Kawasta, joka johti ihmiset vallankumoukseen tyrannimaista kuningas Zuhakia vastaan ​​ja vapautti kansansa sorrosta Newrozin aattona. Seuraavana päivänä kevät palasi Kurdistaniin ja Kawa sytytti tulen vuoren huipulle kokkoon. Tuli ilmoitti sorron lopettamisesta valtakunnassa,” hän kertoo.

”Ja yhä edelleen, vaikka kurdien kesken on paljon hajaannusta ja eriäviä näkemyksiä, Newrozin aikaan olemme yhtä”, Viyan sanoo. ”Se antaa toivoa vapaasta Kurdistanista.”

Viyan syntyi Luoteis-Iranin kurdialueilla Urmiyen kaupungissa. Hänen ollessaan teini-ikäinen perhe joutui pakenemaan Turkin kurdialueille, koska hänen isänsä oli aktiivinen kurdikysymyksen ajaja ja sai sen vuoksi Iranissa vankeustuomion. Sittemmin he pääsivät kiintiöpakolaisina Suomeen.

”Kun olin lapsi, perheessämme ei juhlittu Newrozia. Emme halunneet juhlia sitä persialaisittain, eikä meillä ollut uskallusta juhlia sitä Iranissa kurdien tavalla”, Viyan muistaa. Ensimmäisen kerran hän näki kurdien Newroz-juhlintaa kolmetoistavuotiaana isänsä tilaaman, Belgiasta käsin toimineen kurditelevisiokanavan kautta. ”Vasta silloin sain tuntea, että Newroz on myös minun juhlani.”

”Olen kasvanut tietäen, että olen kiellettyä kansaa. Kieleni ja kulttuurini ja myös koko Newrozin juhliminen on ollut monissa maissa kiellettyä. Itselleni se, että olen kurdi, on samaan aikaan iso haava ja suurin ylpeyden aihe,” hän pohtii.

Viyan muistaa joidenkin vuosien takaisen lomamatkan Turkin Antalyaan, jonka hän teki tuolloin 6-vuotiaan poikansa Zagrosin kanssa. Ravintolassa paikan omistaja kysyi pojan nimeä ja kiinnostui. Nimi viittaa Kurdistanissa sijaitsevaan vuoristoon. ”Mistä sinä olet kotoisin?” ravintoloitsija tiedusteli. ”Mä olen Kurdistanista,” Zagros vastasi kuuluvalla äänellä. Viereisissä pöydissä päät kääntyivät. ”Hetken ehdin pelätä, tuleeko tästä selkkaus”, Viyan muistelee. Turkissa kurdeihin suhtaudutaan erityisen kriittisesti. Kävikin ilmi, että myös ravintoloitsija itse oli kurdi. ”Mies liikuttui Zagrosin sanoista ja kiitti minua siitä, etten ollut kasvattanut lastani häpeämään taustaansa. Hänen oma, Turkissa kasvanut poikansa ei voinut tuoda esille, että oli kurdi”, Viyan muistelee. Ravintoloitsija tarjosi heille ison aterian, eikä suostunut ottamaan maksua. Tilanne toistui toisella lomalla Turkin Bodrumissa joitakin vuosia myöhemmin.

”En muista, että olisin lapsena käynyt koskaan kylässä jonkun luona ilman, että olisi syöty yhdessä.”

Suomessa Newrozin juhliminen on sallittua ja täällä asuvat kurdit viettävät sitä kerääntymällä yhteen eri puolilla maata. Vuonna 2019 yksi maan isoimmista Newroz-juhlista järjestettiin Helsingin Suvilahden Kattilahallissa. Myös Viyan oli paikalla.  

”Varmaan tuhat kurdia ympäri pääkaupunkiseutua kerääntyi kansallispuvuissa tanssimaan perinteisiä rivitansseja ja kuuntelemaan puheita”, hän muistelee. Myös Tampereella ja Turussa järjestettiin isoja juhlia. Nyt Newroz-juhlat on peruttu koronan vuoksi jo toistamiseen.

Viyanin mukaan Newroziin ei liity erityisiä ruokatraditioita, vaan ruokaa tehdään sen mukaan, mitä kulloisessakin paikassa on tapana ja mikä on isojen, koko päivän juhlivien väkijoukkojen ruokkimisen kannalta kätevintä.

Yhdessäolo ja syöminen kytkeytyvät kurdikulttuurissa Viyanin mukaan tiiviisti yhteen muutenkin. ”En muista, että olisin lapsena käynyt koskaan kylässä jonkun luona ilman, että olisi syöty yhdessä.”

Nykyisin lapsuudesta tuttujen makujen kokkaaminen on Viyanille tärkeä tapa toteuttaa kurdi-identiteettiään. ”Olen meidän perheessämme se, joka ylläpitää ruokaperinteitä, minulla on siihen vahva tarve. Kyselen tädeiltäni, miten se ja se ruoka tehdään ja teen isoja illallisia läheisilleni.”

Viyanilla on Lähi-idän ja Kurdistanin ruokaohjeita esittelevä blogi Ripaus kurkumaa, jonka munakoiso- ja hummusreseptit ovat niittäneet kehuja suomalaisten kotikokkien keskuudessa. Viyan sanoo, että hajaannus eri maihin näkyy myös kurdien ruokakulttuurissa. ”Se, mitä minun suvussani on syöty ei välttämättä ole samaa mitä Irakin tai Syyrian kurdialueilla syödään. ”

Sosionomiksi kouluttautuneelle ja lastenoikeusjärjestössä päivätyötä tekevälle Viyanille ruoka on intohimo. ”Ruoka on kuin musiikkia, siitä nauttiakseen ei tarvitse olla yhteistä kieltä. Jos se osuu johonkin, se osuu ja sä nautit.”

Viyanille kurdien merkkipäivällä on myös toinen merkitys – samana päivänä on hänen syntymäpäivänsä. ”En yleensä juuri vietä synttäreitäni, sillä juhlin Newrozia sydämeni kyllyydestä. Tänä vuonna aion paistaa itselleni rakastamaani ruusuvesikakkua ja tanssin kotona itsekseni kurditansseja. Tiedän, että sitten kun yhdessä oleminen on taas mahdollista, kokoonnumme yhteen ja pidämme isot juhlat.”