Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, European Green Deal, lanseerattiin vuonna 2019. Ohjelman tavoitteena on vastata ilmastokriisiin ja tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä.
Ilmastoneutraalius tarkoittaa, että yhteiskunnan aiheuttamat päästöt ovat tasapainossa sen kyvyn kanssa sitoa niitä takaisin ilmakehästä.
Uudella strategialla EU pyrkii täyttämään Pariisin ilmastosopimuksen vaatimukset. Sopimuksessa sitoudutaan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreimman raportin mukaan nykymenolla lämpötila ylittyy kuitenkin jo 2030-luvulla. Nykyisten ilmastositoumusten täyttämisellä on täten kova kiire, lisätoimia tarvitaan.
Osana vihreän kehityksen ohjelmaa EU pyrkii nyt edistämään unionin ruuan tuotantoketjujen ekologista kestävyyttä. Tämä tulee vaikuttamaan EU:n ja Afrikan välisiin kauppasuhteisiin sekä mannerten välisiin suhteisiin laajemmin.
Asiantuntijat toteavatkin, että EU:n ilmasto-ohjelma tuo luonnonmukaisen ruuantuotannon sekä ekologisten investointien lisääntymisen kautta Itä-Afrikalle merkittäviä positiivisia vaikutuksia.
Ruuan kuljetus ja prosessointi ovat suuria kasvihuonepäästöjen aiheuttajia. Ugandassa Makerere yliopistossa toimivan luennoitsijan ja tutkijan Kevin Teopista Akoyin mukaan EU:n ilmastostrategia tarjoaa mahdollisuuksia kehittää ruuan prosessoinnissa ja jakelussa vaihtoehtoisia ilmastoneutraaleja menetelmiä, kuten uusiutuviin energialähteisiin siirtymistä.
Asiantuntijat muistuttavat kuitenkin, että Itä-Afrikan haasteiden ja tarpeiden huomioiminen tulee olla etusijalla vihreän siirtymän toteutuksessa.
Akoyin mukaan kyse on ensisijaisesti oikeudenmukaisuudesta. Hän huomauttaa, että ”siinä missä EU on ollut merkittävä kasvihuonepäästöjen aiheuttaja, Afrikka ja muut maat ovat kantaneet suurimman taakan ilmastonmuutoksen
negatiivisista seurauksista.”
EU:n tulee tehdä ilmasto-oikeudenmukaisuudesta läpileikkaava tavoite kaikessa toiminnassaan Afrikassa ja muilla mantereilla.
Ilmasto-oikeudenmukaisuus on laaja käsite, jolla viitataan ilmastonmuutoksen ihmisoikeusnäkökulmiin sekä oikeudenmukaisen ja reilun ilmastopolitiikan tekemiseen.
Tämä on erityisen tärkeä huomioida Itä-Afrikan kohdalla, sillä se on alueellisesti poikkeuksellisen haavoittuvainen ilmastonmuutoksen seurauksille. Itä-Afrikan haasteisiin lukeutuu lisäksi ruokapula, aliravitsemus ja köyhyys. Nämä haasteet on pidettävä mielessä ilmastopolitiikan toteutuksessa.
Mitä ilmasto-oikeudenmukaisuus sitten Itä-Afrikassa tarkemmin ottaen tarkoittaa?
Yksi EU:n ilmastostrategian tavoitteista on lisätä luomutuotantoa EU:ssa. National Organic Agricultural Movement of Uganda (NOGAMU) -järjestön toiminnanjohtaja Chariton Namuwoza pitää luomutuotteiden kysynnän kasvua yhtenä EU:n ilmastostrategian merkittävistä hyödyistä.
”Pienviljelijät, jotka ovat jo ennestään luomuviljelijöitä, voisivat helposti, mikäli saavat siihen tukea, saada luomutuotantonsa varmennettua ja lisättyä myyntiään EU:hun”, Namuwoza sanoo.
Namuwoza huomauttaa kuitenkin, että vihreä siirtymä saattaa tuottaa erityisiä haasteita niille pienviljelijöille, joilla ei ole resursseja sopeutua ilmastoystävällisiin ruuantuotantomuotoihin.
”Ylivoimaisesti suurin osa pienviljelijöistä saattaa menettää pääsyn EU:n markkinoille uusien laatukriteereiden ja sertifikaattien kustannusten myötä, vaikka heidän tuotantonsa olisikin kokonaan luomua”, Namuwoza toteaa.
Akoyi arvioi niin ikään, että EU:n ilmastotoimet voivat johtaa Afrikasta EU:hun kohdistuvan elintarvikeviennin laskuun.
”EU on Afrikan maiden tärkein ruokatuotteiden vientikohde. Mikäli EU:n elintarviketuonnille asetetut tiukemmat kriteerit johtavat Afrikasta EU:hun kohdistuvan viennin laskuun, tulee se johtamaan tulojen ja työpaikkojen menetyksiin”, sanoo Akoyi.
Namuwoza pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot tukevat EU:n standardien mukaisten laaduntarkkailumekanismien perustamista sekä Itä-Afrikan ja EU:n luomustandardien yhdenmukaistamista.
EU:n tulisi mahdollistaa tiettyjä kehitystoimia globaalissa etelässä, vaikka ne eivät olisi sen omien prioriteettien mukaisia, Akoy sanoo.
Hän ottaa esimerkiksi EU:n tavoitteen vähentää kemiallisten lannoitteiden käyttöä maataloustuotannossa.
Tavoite on tärkeä, sillä merkittävä osa ruuantuotannossa aiheutuvista päästöistä johtuu nimenomaan lannoitteiden käytöstä.
Afrikan tilanne kuitenkin poikkeaa vahvasti Euroopasta: Siinä missä Afrikassa lannoitteiden käyttö on keskimäärin noin 25 kg hehtaaria kohden, on vastaava määrä EU-alueella kuusinkertainen, Akoy muistuttaa.
”Maaperä Afrikassa on erittäin kulunutta ja nälänhätä sekä aliravitsemus laajalle levinnyttä. Tämä tarkoittaa, että Afrikalle on elintärkeätä lisätä ruuantuotantoaan merkittävästi. Huomioiden, että Afrikka on asettanut tavoitteekseen vähentää nälän-
hätää ja aliravitsemusta, on maanosan tuplattava nykyinen lannoitteiden käyttöaste. Tämä menee täysin vastoin EU:n ilmastostrategian viitoittamaa suuntaa”, Akoyi toteaa.
Ruuan kuljetus ja prosessointi ovat suuria kasvihuonepäästöjen aiheuttajia.
Vaikka EU:ssa puhutaan oikeudenmukaisesta siirtymästä, pitävät asiantuntijat epäselvänä, miten periaate tulee käytännössä toteutumaan osana EU:n ilmastopolitiikkaa, erityisesti suhteessa globaaliin etelään.
Akoyi alleviivaa, että EU:n tulee mahdollistaa ja tukea kontekstisidonnaisia ratkaisuja ja käyttää paikallisten asiantuntijoiden tutkimusta ja tietoa suunnitellessaan kumppanuuksia Afrikassa.
