Nancy Padua, 27, tucana-yhteisö:
Nuoret ovat kylämme nykyhetki ja tulevaisuus.
Näihin päiviin asti vain miehet ovat saaneet johtaa alueellamme. Halusin tähän muutoksen enkä tyytynyt olemaan enää hiljaa. Aina kun oli mahdollista, puhuin nuorille, jotta tiedostaisimme ja hyödyntäisimme metsässämme olevan rikkauden. Halusin myös muistuttaa nuoria siitä, miten tärkeää meidän on kouluttautua ja vahvistaa identiteettiämme alkuperäiskansana.
Tietysti minua kritisoitiin, koska olen nainen ja astuin esiin. Sillä ei ole kuitenkaan väliä, koska toteutin unelmani. Johdan nyt yhteisössämme 15 nuoren ryhmää. Viljelemme luonnonmukaisesti kassavaa ja chiliä, hedelmistä chontaduroa ja luloa. Palstamme on paikassa, jossa myös palvomme esi-isiämme. Valmistamme myös perinteisiä kastikkeita, joita myymme eri puolille maata.
Pikkuhiljaa tie edessämme avautui. Paikallisradio kertoi ryhmästämme ja ihmiset alkoivat ottaa meihin yhteyttä tuotteidemme kehittämiseksi. Ihmiset ovat olleet yllättyneitä, mitä saamme aikaan pienellä palstallamme Amazonin metsässä, erityisesti koska olemme nuoria naisia. Esittelemme ja myymme tuotteitamme messuilla, supermarketeissa ja missä ikinä meidän tuotteitamme halutaankin.
Projektimme on meille kuin koulu. Tämä on tärkeää, koska kohtaamme sellaisia ympäristöön ja kulttuuriin liittyviä vaikeuksia, joiden edessä yhteisömme ihmiset ovat todella ahtaalla. Mahdollisuuksia on hyvin vähän. Olen ymmärtänyt, että on tärkeää opiskella johtajuutta. Tapasin johtajuuden myötä toisia nuoria, jotka inspiroivat minua edistämään muutosta.
Ihmiset ovat olleet yllättyneitä, mitä saamme aikaan pienellä palstallamme Amazonin metsässä, erityisesti koska olemme nuoria naisia.
Työskentelen edelleen naisten aseman vahvistamiseksi alueellamme. Puhun yhteisöni nuorille siitä, kuinka tärkeää on jäädä tänne ja oppia tuntemaan omat perinteemme. Nuoret ovat kylämme nykyhetki ja tulevaisuus. Vain he voivat estää tämän etuoikeutetun metsän katoamisen. Täällä voi hengittää puhdasta ilmaa, toisin kuin kaupungissa.
Shary Jipa Garay, 24, uitoto-yhteisö:
Kuinka palauttaa kansamme viisaus?
Asun syrjäseudulla Kolumbian Amazonin viidakossa. Kokaviljelmät ja karjankasvatus synnyttävät täällä väkivaltaa ja metsät katoavat. Tämä todellisuus tappaa ihmisiä ja vie heidän maansa. Samalla se uhkaa viedä identiteettimme.
Kuinka pysäyttää metsien hävittäminen ja palauttaa kansamme viisaus? Vastaus löytyy chagrasta, yhteisömme puutarhasta, joka edustaa meille kohtua: mies polttaa puutarhan hedelmöittääkseen ja nainen antaa sille elämän siemenillä.
Yhteisön kollektiivinen viljelmä tarjoaa meille ruokaa, lääkkeitä ja tietoa. Opimme sen avulla maailmasta, kielestä ja metsästä. Viljelymaamme on meille myös pyhä paikka, jossa laulamme ja teemme rituaaleja.
Nähdessämme kuinka metsä katosi ympäriltämme ja aseellinen konfliktit vei nuoremme, päätimme yhdistää kaikki perheet, yli 200 ihmistä. Ennen sitä jokaisella perheellä oli ollut oma viljelmänsä. Nyt päätimme kuitenkin alkaa työskennellä yhdessä, mikä vahvisti perheiden välisiä siteitä.
Yhteisillä viljelyksillämme yhteisömme miehet pureskelevat kokan lehtiä, pyhää kasviamme, joka synnytti uitoto-kansan. Kokan lehti on lääketieteellinen ja hengellinen kasvi, joka antaa meille mahdollisuuden saada yhteyden esi-isiimme. Se suojelee meitä, hoitaa ja parantaa meitä.
Valkoiset ihmiset näkevät kokan aivan toisin. Kun kokalehti nähdään raaka-aineena kokaiinille ja bisnekselle, aseistetut ryhmät tulevat metsään viljelemään sitä, he tuovat tullessaan väkivaltaa ja vievät yhteisömme nuoret mukanaan aseistettuihin joukkoihin.
Nuoret tuntevat ylpeyttä, kun heidät tunnustetaan nyt alkuperäiskansoiksi eikä ”intiaaneiksi”.
Yhteinen chagramme on kuitenkin tuonut hyviä muutoksia. Näemme enemmän hymyileviä kasvoja. Lapset viettävät enemmän aikaa isovanhempiensa kanssa. Yhteisömme naiset ovat saaneet voimaa. Tämä kaikki on ollut tavoitteeni siitä lähtien, kun minut valittiin edustamaan naisia, perheitä ja lapsia viidessä alkuperäiskansojen yhteisössä alueellamme.
Nuoret tuntevat ylpeyttä, kun heidät tunnustetaan nyt alkuperäiskansoiksi eikä ”intiaaneiksi”. Tuolla kielteisellä ilmauksella meitä on kohdeltu alentavasti.
Lyda Farekatde Guaman, 31, uitoto-yhteisö:
Rahasta seuraa henkinen köyhyys.
Uskomme, että kaikilla maailmankaikkeudessa asuvilla olennoilla on sielu: vedellä, ilmalla, kuulla, puilla, eläimillä ja kaikella, mikä meitä ympäröi. Yhteisössäni kunnioitetaan luontoa. Jos aiomme kaataa puun, pyydämme ensin siihen lupaa Äiti Maalta.
Olemme kokan, tupakan ja makean kassavan lapsia – ja niihin uskomme. Olemme kertoneet näitä tarinoita suullisesti sukupolvesta toiseen.
Nyt on kuitenkin jo aika kirjoittaa vuosisatojen historia muistiin. Tehtäväni on dokumentoida isovanhempiemme, korkeimpien auktoriteettimme viisaus: historialliset kertomukset, keskustelut, yölliset juhlat ja rituaalit.
Identifioin alueen tilat jättääkseni yhteisölleni kirjallisen raportin, jonka avulla he voivat tehdä päätöksiä luonnonvarojen käytöstä ja pitää huolen siitä, että tulevat sukupolvet osaavat pitää huolta äidistämme maasta.
On meidän tehtävämme yrittää muuttaa nykyaikaisen ihmisen mielenmaisema: siinä, missä nykyihminen näkee metsän, hän näkee rahaa. Vesi ei edusta hänelle elämää, vaan rahaa. He pystyvät kaivautumaan syvälle löytääkseen polttoaineita, jotka tekevät heistä rikkaita.
Siinä, missä nykyihminen näkee metsän, hän näkee rahaa. Vesi ei edusta hänelle elämää, vaan rahaa.
Minulle on tärkeää opettaa lapsillemme vastuuta, joka meillä uitotoilla on luonnontuntijoina. Olemme joutuneet selviämään meitä kohdanneesta julmuudesta ja kulttuurimme on katoamisen partaalla.
Olen omistautunut suojelutyölle viime vuodet. Mutta joskus ajattelen, että nuoret eivät kuuntele minua ja että heille on tärkeämpää leikkiä matkapuhelimillaan. Tekniikasta voi olla apua, jos sitä käytetään säästeliäästi. Väärin suunnattuna se on haitallista.
Lisäksi yhteisömme vihollinen on raha, jota valkoiset ihmiset antavat meille. Rahasta seuraa henkinen köyhyys. Tulemme riippuvaisiksi siitä ja unohdamme, mistä tulemme ja keitä olemme. Tiedän, että kulttuurimme viisaudella voimme pitää perinteemme hengissä.