Maailmassa on sietämätön ristiriita. Valtion talouden pitäisi kasvaa, jotta nykyinen hyvinvointi voidaan pitää yllä. Näin ylläpidetään työpaikkoja, veroja ja sitä kautta ihmisiä. Talous kasvaa, kun ihmisten kulutus kasvaa. Samaan aikaan on päivänselvää, että nykyisenkaltaista kuluttamista pitäisi vähentää radikaalisti, jotta maapallo säilyisi elinkelpoisena.
Niinpä moni taloustieteilijä ja tutkija miettii tällä hetkellä, voiko talous kasvaa ikuisesti. Ekonomisti Heikki Pursiainen pitää kysymystä huonona.
”Ei meidän tarvitse puhua ikuisuudesta vaan siitä, mitä tapahtuu nyt. Tällä hetkellä meillä on miljardeja ihmisiä, jotka elävät sietämättömässä köyhyydessä. Heidän elintasoaan täytyy nostaa, ja se tapahtuu talouskasvun avulla.”
Sepä se. Talouskasvu tarkoittaa uusien teiden, rakennusten, viemäreiden ja sähköverkkojen rakentamista. Tehokkaampaa maanviljelyä ja parempia koulutusmahdollisuuksia. Talouskasvun avulla äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on miltei puolittunut, vuoden 1990 1,9 miljardista ihmisestä 736 miljoonaan vuonna 2015. Kuitenkin yli 700 miljoonaa ihmistä elää edelleen alle 0,9 eurolla päivässä.
On myös mietittävä, mitä hyvinvoinnin ylläpitäminen tarkoittaa länsimaissa. Mitkä asiat kuuluvat perusoikeuksiin ja mitkä etuoikeuksiin?
”Jos voisimme hyväksyä sen, että suuri osa ihmiskuntaa elää synkässä köyhyydessä, ympäristöongelma olisi helpompi ratkaista”, Pursiainen sanoo.
Mutta tätä ei voi hyväksyä. Jos Pursiainen olisi diktaattori, hän käyttäisi rikkaiden maiden varoja siihen, että lahjotaan köyhät maat vähentämään päästöjään. Kun asiaa ajattelee maalaisjärjellä, tämä olisi vain ja ainoastaan reilua. Länsimaat ovat kasvattaneet taloutensa huippuunsa tuuttaamalla fossiilisia polttoaineita yhteiseen ilmakehään kuin viimeistä päivää. Ei meidän hyvinvointia tarvitse enää kasvattaa, nyt on muiden vuoro. Ihan vain jo siksi, että oma tulevaisuutemme on riippuvainen siitä, mihin kehittyvien maiden talouskasvu ohjataan.
Pelkkä geneerinen talouskasvusta puhuminen joutaa historiaan. On aika puhua määrän sijaan laadusta: Mikä kasvaa ja mikä kutistuu? Vihreä siirtymä tarvitsee investointeja ja työtä, eli talouskasvua. Öljylämmöstä maalämpöön, uuden sohvan ostamisesta vanhan korjaamiseen. On myös mietittävä, mitä hyvinvoinnin ylläpitäminen tarkoittaa länsimaissa. Mitkä asiat kuuluvat perusoikeuksiin ja mitkä etuoikeuksiin? Perusoikeudet ovat niitä, joihin kaikilla 8 miljardilla ihmisellä pitää olla pääsy. Ruoka, koti, liikkuminen. Etuoikeudet taas ovat niitä, joita ilman pärjää ihan mukavasti.
Toiseksi, talouskasvun hedelmät täytyy jakaa jatkossa tasaisemmin, siitä on hyötyä ihan kaikille. Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon maan sisäisistä tulonsiirroista. Ennustan, että seuraavien vuosikymmenien aikana globaalit tulonsiirrot ovat yhä enemmän esillä. Eikä niihin kannata suhtautua riistona, vaan sijoituksena omaan ja tulevien sukupolvien tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.