Koronakriisin ajateltiin aluksi vaikuttavan tasa-arvoisesti kaikkiin maihin, mutta onko näin todellisuudessa?
Useat järjestöt, kuten Oxfam ja International Food Policy Research Institute, ovat varoitelleet kevään kuluessa, että koronapandemia uhkaa kolmenkymmenen vuoden aikana saavutettua hyvää kehitystä.
Kansainvälistä apua on lisätty tähän mennessä pääasiassa terveydenhuollon tukemiseen, mutta epäsuorien talousvaikutusten arvioidaan olevan kehittyville maille paljon suuremmat kuin terveyskustannukset.
Järjestöt ja valtiot pyrkivät resurssiensa mukaan turvaamaan ihmisten pääsyn perustarpeisiin ja ruokaan – mutta ruokaturvan kriisi näyttää väistämättömältä.
Kaksi kolmasosaa Afrikan maista on nettotuojia, vaikka kolmekymmentä vuotta sitten suurin osa oli nettoviejiä.
Suomalaisen Food and Forest Development Finland (FFD) järjestön ohjelmajohtajan Tiina Huvion mukaan ruokaturvaan köyhimmissä maissa vaikuttavat koronan lisäksi samanaikaisesti monet asiat kuten konfliktit, pakolaistilanne, hallinnon epävakaus, terveydenhuollon pienet resurssit sekä ilmastonmuutoksen seuraukset.
”Hätäavun piiriin on tullut lisää ihmisryhmiä ja avun ohjaamiseksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä maiden hallitusten ja järjestöjen kesken. Koronapandemian pitkän aikavälin vaikutukset uhkaavat lisätä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrää“, hän sanoo.
Hänen mukaansa ruokavarastot ovat globaalisti tällä hetkellä hyvät ja maailmanmarkkinahinnat alhaalla. Ongelmana on kuitenkin, että iso osa maista on ruoan suhteen tuonnin varassa: tällä hetkellä kaksi kolmasosaa Afrikan maista on nettotuojia, vaikka kolmekymmentä vuotta sitten suurin osa oli nettoviejiä.
Tähän vaikuttavat väestönkasvu sekä se, että maatalous perustuu suhteellisen alkeelliseen pientuotantoon.
Koronarajoitusten seurauksena markkinoiden, logistiikkaketjujen, rahtiliikenteen ja ruoantuotannon toiminnot ovat häiriintyneet ja paikoin estyneet kokonaan. Näistä syistä ruoan saatavuus on vaikeutunut.
”Nopeimmin tämä näkyy ruoan hinnan nousuna kaupungeissa, ja paikallisesti elintarvikkeiden hinnat ovat jopa moninkertaistuneet “, Huvio sanoo.
Valtiokohtaiset erot ovat kuitenkin olleet suuria. Itä-Afrikan maista Tansaniassa koulut on suljettu, mutta markkinat ovat pysyneet käynnissä, kun taas Ugandassa liikkumisrajoitteet olivat hyvin tiukkoja muutaman kuukauden ajan.
Tuotannossa tarvittavien siementen, rehun, lannoitteiden, koneiden ja kausityövoiman saatavuus on vaikeutunut. Pahimmassa tapauksessa koko sato saatetaan menettää.
“Maatalouden tuottajat eivät saa ruokaa markkinoille myyntiin ja tulot vähenevät. Ruokaketjuista ongelmallisia ovat erityisesti ne, joissa ruoka pilaantuu, kuten kuten liha- ja maitotuotannossa. Esimerkkinä Ugandassa kanankasvattajan 3000 kanaa kuolivat, kun hän ei päässyt liikennerajoitusten vuoksi viikkoon ruokkimaan niitä “, Huvio kertoo.
Koronatilanne koettelee erityisesti köyhimpiä ja haavoittuvimpia henkilöitä myös siksi, että monella päivätyöläisellä ruoan saanti on kokonaan päivittäisten ansioiden varassa.
”Monen kotitalouden talous on romahtanut niin pahoin, ettei edes edullista ruokaa pystytä ostamaan“, Huvio sanoo.
Pandemiasta seuraa myös monenlaisia epäsuoria heijastevaikutuksia. Monelle valtiolle tärkeät tulot turismista ovat kokonaan lakanneet. Kotitaloudet siirtyvät polttamaan halvempaa puuhiiltä tai kotitaloudet, joilla ei ole muita tuloja, siirtyvät puuhiilen tuotantoon. Tämä saattaa edistää metsäkatoa.
Järjestöjen mukaan nälkä ja taloudellinen epävarmuus pahentavat konflikteja, aiheuttavat sosiaalista levottomuutta ja kotiväkivaltaa. Koulujen sulkemisen vuoksi myös lapsiavioliittojen pelätään lisääntyvän.
Tilannetta uhkaa pahentaa se, että länsimaiden talousvaikeudet saattavat myös näkyä seuraavina vuosina kehitysyhteistyörahojen leikkauksina.
Jo nyt länsimaista kehitysmaihin lähetetty rahamäärä on merkittävästi vähentynyt, kertoo Kirkon ulkomaanavun maajohtaja Mika Jokivuori. Tämä koskee monia kehittyviä maita, mutta Somalian taloudelle sillä on ratkaiseva merkitys.
“Rahalähetykset ulkomailta Somaliaan ovat vähentyneet jopa 40 prosenttia, mikä tarkoittaa 42 miljardia dollarin menetystä valtion budjettiina, joka on kokonaisuudessaan vain 400 miljoonaa euroa. Verojen kerääminen puolittunut ja BKT on pudonnut 10 prosenttia”, Jokivuori kertoo.
Myös Ugandassa työskentelevä Fida-järjestön Lähi-idän ja Itä-Afrikan humanitaarisen avun päällikkö Maija Saarni on nähnyt miten konfliktit ja rajoitukset vaikeuttavat ihmisten elämää.
“Liikkumisrajoitusten takia erityisesti vammaiset eivät pääse avun piiriin ja ovat hyvin riippuvaisia muiden avusta. Pakolaisleirien ulkopuolella asuvien pakolaisten tilannetta hankaloittaa se, että ruoka-apua ei pääse hakemaan. Ihmisten on ollut hyvin vaikeaa päästä terveyspalveluiden piiriin. Synnytyksiä on tapahtunut jopa tienvarsilla.”
Itä-Afrikkaa koettelevat nyt pandemian lisäksi epävakaa sää ja poikkeuksellisen suuret heinäsirkkaparvet. Kuivuutta, tulvia ja maanvyöryjä on ollut tänä vuonna paljon.
”Ilmastonmuutoksen seurauksena sateet ovat muuttuneet vaikeammin ennakoitavaksi ja satojen onnistuminen on epävarmaa”, kertoo Saarni.
Maatalous ei ole ollut rahoittajien mielenkiinnon kohteena, eivätkä hallitukset ohjaa sektorille riittävästi varoja.
Miten sitten koronan vaikutuksesta ja sen jälkeisestä ajasta selvitään? Terveys- ja hygienianeuvonnan sekä maskien jakamisen lisäksi järjestöt ovat toimittaneet ruoka-apua heikoimmassa asemassa oleville. Hankeohjelmia on muutettu humanitaarisen avun suuntaan.
”Mutta eihän se mikään pitkäkestoinen ratkaisu tähän ole. Koronatoimenpiteet ovat olleet välttämättömiä, mutta humanitaarisen avun ja kestävän kehityksen tarpeet eivät saisi jäädä niiden jalkoihin. Tarvitaan lisärahoitusta koronan aiheuttamiin toimenpiteisiin”, Saarni sanoo.
Lisäksi on annettu maatalousneuvontaa sekä tuettu digitaalisten palvelujen edistämistä. Isommat järjestöt ovat neuvotelleet hallitusten ja rahoittajien kanssa rahoitus- ja lainajärjestelyistä.
FFD teki AgriCordin, FAO:n Forest and Food Facilityn sekä Afrikan ja Aasian alueellisten tuottajajärjestöjen (PAFO ja AFA) kanssa maatalouden tuottajajärjestöille kyselyn, johon osallistui 74 järjestöä 24 eri maasta. Kyselyn tuloksista selviää, että ilmastonmuutoksen ja koronan hillintä vaativat samantyyppistä toimia. Näitä ovat muun muassa maatalous- ja terveysneuvonta, veteen ja energiaan liittyvät ratkaisut ja maaperän huolto.
Lähes 90 prosenttia vastasi, että tarvitaan nopeita rahansiirtoja laukaisemaan koronan aiheuttamia tuotannon ja logistiikan häiriöitä, jotta vältytään konkursseilta ja pääoman myymiseltä.
Pitemmällä aikavälillä järjestöt pyrkivät tukemaan ruokaturvan vahvistumista ja ilmastonmuutokseen varautumista, jotta elinkeino kestäisi paremmin tuleviakin kriisejä.
Esimerkiksi maanviljelyn Ilmastokestävyyttä ja sopeutumiskykyä pyritään kasvattamaan paremmilla maanviljelytekniikoilla, edistämällä viljelykasvien monimuotoisuutta ja siirtymistä kuivuutta kestäviin lajikkeisiin. Myös vaihtoehtoisia elinkeinoja kuten mehiläishoitoa, karjankasvatusta sekä pienyrittäjyyttä tuetaan, jotta tuloja saataisiin useammista lähteistä.
Ihan pienestä haasteesta ei kuitenkaan ole kyse: kehitysmaiden ruokaturvan lisäämiseksi tarvittaisiin suuri rakennemuutos ja isoja investointeja maatalouteen sekä vesi-infrastruktuuriin.
Vaikka maatalous on keskeisessä roolissa niin kehitys- kuin ilmasto-ohjelmissa, tulee sektorille kuitenkin suhteellisesti liian vähän rahoitusta.
Maatalous ei ole ollut rahoittajien mielenkiinnon kohteena, eivätkä hallitukset ohjaa sektorille riittävästi varoja.
Näyttämällä, kuinka tärkeä ja haavoittuva ala maatalous on, koronapandemia näyttäisi nostavan sen uuteen arvoon.