Euroopasta alkoi kuulua kummia, kun helmikuun lopulla Trinidadissa vielä huolettomasti juhlittiin karnevaaleja. Kun saavuin maaliskuun alussa St Vincent ja Grenadiinit-valtioon kuuluvalle Bequia-saarelle, korona pani koko maailman yhtäkkiä polvilleen. 

Seuraavana kohteena Karibian -kierroksellani oli siintänyt Barbados, mutta nyt koko matkan tulevaisuus näytti epäselvältä. Oli tehtävä nopea peliliike: mene sinne, minne haluat jäädä jumiin, jos matkustamista aletaan rajoittaa. Pienet saarivaltiotkaan eivät ole turvassa kansainväliseltä lento- ja risteilyalusliikenteeltä.

Varasin lennot Barbadokselle maaliskuun puolivälissä. Puolitoista viikkoa saapumisestani tuli voimaan yöaikainen ulkonaliikkumiskielto. Sitten huhtikuun alussa kielto laajennettiin ympärivuorokautiseksi. Välttämättömyyksillä sai käydä kodin ulkopuolella, mutta ulkona liikkuminen tuntui kuumottavan rikolliselta, sillä poliisit vahtivat jokaista askelta. Sakkorangaistus oli pahimmillaan vaivaiset 25 000 USD ja/tai vuosi vankilassa.

24h-sulkua kesti lopulta yhteensä neljä viikkoa; jumissa Barbadoksella vietin yhteensä neljä ja puoli kuukautta. Sinänsä oli sama, missä koronajuminsa vietti – koko maailma oli kuitenkin samassa tilanteessa. 

Rajoitusten myötä ruoanhankinta kävi kuitenkin vaikeaksi. Ennen täyskieltoa olin ehtinyt liftata muutamaan otteeseen saarella ja vaihtaa yhteystietoja muuan kuskin kanssa. Sulun aikana kyytimies halusi olla kovin avulias. Kerran hän uhmasi rajoituksia ja piipahti tuomassa minulle säilykeruokapurkkeja. Toisella kertaa ”säilykemies” vei minut ostoksille autollaan, jossa oli tummennetut lasit.

Koska ravintolat olivat kiinni, oli pakko kokata. Siitä se idea sitten lähti laittaa pystyyn Instagramiin #kokobarbadosleipoo-kanava. Ihan suomeksi tottakai tuo nimi, sillä kuuluihan repertuaariin muun muassa karjalanpiirakoita ja ruisleipää.