Ugandassa ajetaan läpi lakia, joka mahdollistaisi kuolemantuomion homoseksistä. Lakiesitys oli näkyvästi esillä viimeksi 2014. Tuolloin se kumottiin presidentti Yoweri Musevenin taivuttua ankaran kansainvälisen painostuksen alla vastustamaan lakia.

Syytteitä homoseksuaalisuudesta ja sen liian löyhästä vastustamisesta käytetään Ugandassa poliittisten ja uskonnollisten kilpailijoiden arvovallan nujertamiseen. Monet ovat myös huolestuneita nopeasta yhteiskunnallisesta murroksesta, muun muassa nuorten älypuhelimille kilahtavista amerikkalaisista musiikkivideoista. Pelkoa yllyttävät väitteet homojen harjoittamasta, erityisesti lapsiin kohdistuvasta ‘rekrytoinnista’. Moraalipaniikin lietsominen kääntää mielet ja puheet pois muista polttavista kysymyksistä, kuten siitä, olisiko Ugandaa vuodesta 1986 johtaneen Musevenin vihdoin aika siirtyä syrjään vuoden 2021 vaaleissa.

Ratkaisevan sysäyksen kuolemantuomiota vaativalle kansanliikkeelle antoivat vuosituhannen vaihteessa amerikkalaiset evankelistat, jotka kouluttivat ugandalaisia poliiseja, pappeja ja poliitikkoja homouden vaaroista. Nämä vuorostaan keräsivät lakialoitteelle tukea muun muassa näyttämällä kirkoissa ja lehdistötilaisuuksissa rajua homopornoa.

Lähes kaikki kirkot Ugandassa tuomitsevat homoseksuaalisuuden. Kirkkojen vaikutus ugandalaisten perhekäsityksiin on kuitenkin rajallinen. Kun kirkon opetus on ristiriidassa seurakuntalaisten elämäntilanteiden kanssa, opetus ohitetaan. Jumalanpalveluksiin osallistutaan lohdun, rukousvastausten tai yhteisöllisyyden vuoksi. Näin tekevät myös maan monet sateenkaarikristityt.

Homoille kuolemantuomiota ajavat ryhmät Ugandassa vetoavat Raamatun lisäksi jatkuvasti siihen, ettei homoseksuaalisuus ole ‘afrikkalaista’. Kuitenkin lähes kaikki homoseksuaalisuuden kieltävät lait Afrikassa ovat siirtomaakaudella säädettyjä, ja homofobian jyrkimmät muodot saapuivat mantereelle kristillisen lähetystyön vanavedessä.

Puritanistisesta Euroopasta Afrikkaan lähteneet antropologit, virkamiehet ja lähetystyöntekijät kauhistelivat afrikkalaisten heidän silmissään löyhää seksuaalimoraalia ja vähäistä vaatetusta. Muuta kuin yksiavioista heteroseksuaalisuutta tulkittiin länsimaisen, usein kristinuskon värittämän maailmankuvan kautta.

Samankaltaisen moraalisen kauhistelun kaikuja kuuluu tavassa, jolla liberaali länsimainen media tänä päivänä kuvaa Afrikassa kasvavaa karismaattista uskonnollisuutta. Erityisen raivokkaasti länsimaissa kauhistutaan, kun hengelliset liikkeet kohdistavat energiansa seksuaalivähemmistöjen tuomitsemiseen.

Ugandalaiset LGBTI-aktivistit ovatkin kritisoineet tapaa jolla heidän kotimaansa esitetään kansainvälisessä mediassa. Seksuaalioikeuksien asettaminen vastakkain uskonnon kanssa sivuuttaa uskonnon merkityksen monien seksuaalivähemmistöön kuuluvien elämässä. Lisäksi lehtijutut, jotka syöttävät kuvaa ‘takapajuisesta Afrikasta’ vahvistavat juuri sellaisia ylimielisiä länsimaisia asenteita, joita vastaan homoseksuaalisuuden vastustajat Ugandassa toistuvasti hyökkäävät.

Uusi lakikeskustelu on jo johtanut lisääntyneeseen väkivaltaan aktivisteja kohtaan. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen ilman yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa voi pahimmillaan heikentää näiden vähemmistöjen asemaa entisestään.

Luettavaa:

• Alava, Henni (2017). Homosexuality, the holy family and a failed mass wedding in Catholic Northern Uganda. Critical African Studies. 9 (1) 32 – 51.
• van Klinken, Adriaan, 2019. Kenyan, Christian, Queer. Religion, LGBT Activism, and Arts of Resistance in Africa. Penn State University Press.
• Kuchu Times
• Lewis, Desiree. 2011. “Representing African Sexualities.” In African Sexualities: A Reader, edited by Sylvia Tamale. Cape Town, Dakar, Nairobi and Oxford: Pambazuka Press.
• Murray, Stephen O. & Will Roscoe. 1998. Boy Wives and Female Husbands. Studies in African homosexualities. Palgrave Macmillan
• Sexual Minorities Uganda. “Call to Action by Uganda’s LGBTQI Community.”