Artikkelikuva
Helsingissä vierailleen Petina Gappahin uusin romaani on nyt suomennettu nimellä Pimeydestä loistaa valo. Sen taustalla on brittiläisen tutkimusmatkailija David Livingstonen viimeinen matka.

Rodullistettu kirjailija joutuu usein ahtaaseen muottiin – "Inhoan, kun minua kutsutaan Zimbabwen ääneksi"

Rodullistettuja kirjailijoita koetetaan usein ahtaa erilaisiin rajoittaviin rooleihin: kansansa, maansa tai maanosansa äänitorviksi. Kirjailija Petina Gappah haluaa kuitenkin kirjoittaa ja puhua politiikasta omana itsenään.

”Tämä on minun ikuisuuskirjani! Se on teos, jota työstin kahdenkymmenen vuoden ajan. Sen piti olla ensimmäinen kirja, jonka kirjoitan.”

Tuoreeltaan neljännen romaaninsa julkaissutta Petina Gappahia hymyilyttää, eikä syyttä. Zimbabwelainen kirjailija ja juristi on saattanut loppuun pitkäkestoisen työn, jonka tulos komeilee pöydällä välissämme. Vastikään suomeksikin ilmestynyt romaani Pimeydestä loistaa valo (Tammi 2019) on kirja, jota Gappah pitää pääteoksenaan.

Kymmenen vuotta sitten julkaistu esikoisteos Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Tammi 2009) voitti Guardianin esikoiskirjapalkinnon. Väliin on mahtunut kaksi muuta teosta, mutta tästä tuoreimmasta Gappah on erityisen riemuissaan.

”Jos tuotannossani on teos, josta olen ylpeä, se on tämä. Toivon, että sitä tullaan lukemaan vielä vuosia julkaisemisen jälkeen.”

Romaani kertoo tunnetun brittiläisen tutkimusmatkailijan David Livingstonen viimeisestä matkasta. Gappah kääntää päälaelleen totutun tapamme kuulla miehestä, jonka tutkimusretket aloittivat surullisenkuuluisan kilpajuoksun Afrikkaan. Teos alkaa Livingstonen kuolemasta ja kertoo sitä seuranneesta vaelluksesta, jonka Livingstonen matkakumppanit tekivät kantaakseen hänen ruumiinsa sisämaasta rannikolle.

Gappah kiinnostui lapsena Livingstonen sankarillisesta epäonnistumisesta: siitä, kuinka hän kuoli traagisesti löytämättä etsimäänsä Niilin lähdettä. Aikuistuessaan kiinnostus vaihtui tutkimusmatkailijan matkakumppaneihin. Miksi kukaan ei puhunut heistä?

”Mietin, miksi he tekivät jotakin niin kummallista – kantoivat Livingstonen ruumiin mantereen halki 1800-luvun esikolonialistisessa Afrikassa. Oliko syynä rakkaus? Uskollisuus? Vai oliko toimijoilla muitakin motiiveja?

Kysymyksestä ja sen selvittämisestä tuli kirjailijalle pakkomielle.

Romaanissa matkalaisille selviää, että Livingstone oli äänekkäästä orjakaupan vastustamisestaan huolimatta hyvin kompleksinen hahmo. Hän työskenteli orjakauppiaiden kanssa ja tuhosi paikallisia yhteisöjä uskonnollisilla käännytysyrityksillään.

”Se, mitä halusin esittää, oli mies myytin takana. Tahdoin näyttää ihmisen kaikkine vivahteineen ja kerroksineen.”

”Tällaiset henkilöt kiinnostavat minua: kompleksiset, kerrosteiset.”

Gappah vertaa Livingstonen hahmoa kotimaansa entiseen presidenttiin Robert Mugabeen, joka 37 vuotta vallassa oltuaan menehtyi vain muutamia viikkoja sitten. Mugabe nousi aikanaan valtaan demokratiatoiveita herättävänä itsenäisyystaistelijana, mutta taantui pian kivikovaksi diktaattoriksi.

”Tietyllä tavalla Livingstone muistuttaa Mugabea, josta kirjoitin muistokirjoituksen The Guardianiin. Kirjoituksessani esitin monimutkaisen ihmisen. En pitänyt hänestä! Mutta voin myös arvostaa sitä, että aikanaan hän seisoi sellaisten asioiden takana, joihin monet ihmiset – minä mukaan lukien – todella uskoimme. Tällaiset henkilöt kiinnostavat minua: kompleksiset, kerrosteiset.”

Poliittisten tekstiensä myötä Gappah on tullut kirjallisessa maailmassa tunnetuksi ”Zimbabwen äänenä”. Tämä on titteli, jota hän kertoo inhoavansa. Gappah toteaa osuvasti, kuinka rodullistettuja kirjailijoita koetetaan usein ahtaa erilaisiin rajoittaviin rooleihin: kansansa, maansa tai maanosansa äänitorveksi. Se vähentää heidän teostensa kirjallista arvostusta.

”Eihän kukaan pyydä Paul Austeriakaan toimimaan kaikkien amerikanjuutalaisten puhetorvena!” kirjailija naurahtaa.

”Muutoksen on lähdettävä maan sisältä.”

Toki kirjailijalla on vakaita näkemyksiä Zimbabwen tilanteesta. Vuonna 2017 Gappah toimi hallituksen konsulttina sijoitusasioissa. Hänen toiveensa oli avata Zimbabwe kansainvälisille sijoituksille ja kaupalle.

”Se oli upea mahdollisuus uudelleenkirjoittaa maani investointilakeja, mutta jätin työni sopimuksen loputtua. Koin vaikeaksi muuttaa toimintatapoja maassa, joka on täynnä oman etunsa ajajia. Halusin työskennellä tehokkaasti, mutta se osoittautui hyvin vaikeaksi.”

Vaikka Mugabe syöstiin vallasta rauhanomaisesti vuonna 2017, on maa edelleen haasteiden edessä. Mugaben kuoleman Gappah näkee taitekohtana.

”Vallanvaihto vuonna 2017 oli mahdollisuus. Tämä on toinen mahdollisuus. Se on mahdollisuus presidentti Emmerson Mnangagwalle puolueineen tarkkailla sitä, millaisen perinnön he haluavat maalle jättää. Henkilökohtaisesti olen pettynyt siihen, että vallanpitäjät eivät näytä oppineet mitään menneestä.”

Onko Gappahilla sitten konkreettisia ehdotuksia siihen, mitä Zimbabwessa tulisi tapahtua, jotta sen tulevaisuus näyttäisi poliittisesti kestävämmältä?

”Radikaalein teko olisi se, että presidentti ilmoittaisi olevansa vallassa vain yhden kauden. Hän voisi olla eräänlainen siirtymävaiheen presidentti, Nelson Mandelan kaltainen hahmo, joka johtaisi maamme uuteen aikakauteen. Kyse on visiosta: siitä, että olemme valmiita valamaan perustuksia tulevaisuudelle, josta emme ehkä itse pääse koskaan nauttimaan.”

Yhden asian Gappah kuitenkin tekee selväksi.

”Zimbabwea ei tulla muuttamaan ulkopuolisten toimesta. Muutoksen on lähdettävä maan sisältä.”

Petina Gappah

Kirjailija ja juristi

Syntyi 1971 Sambiassa, kasvoi Zimbabwessa

Opiskellut lakia Zimbabwen, Grazin ja Cambridgen yliopistoissa, erikoistunut kansainväliseen kauppaan 

Suomennetut teokset: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Tammi 2009), Muistojen kirja (Tammi 2017), Pimeydestä loistaa valo (Tammi 2019)

Guardianin esikoiskirjapalkinto teoksesta Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009)

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!