YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan Syyrian pakolaisia on siirtynyt naapurimaihin Libanoniin miljoona ja Jordaniaan yli 650 000. Useat paikalliset viranomaiset uskovat määrien olevan todellisuudessa paljon suurempia.

Syyrian konfliktin aiheuttama paine on valtava, etenkin maille, jotka kärsivät resurssipulasta ja heikosta infrastruktuurista jo ennen sotaa.

”Olemme hiponeet kärkisijoja aiemminkin, ja Syyrian konfliktin myötä Jordaniasta on tullut maailman kuivin maa”, kansainvälisten yhteistyöhankkeiden johtaja Mohamad Afana Jordanian ympäristöministeriöstä sanoo.

Vesipulasta kärsinyt Jordania pumppasi aiemmin vettä Syyrian puolelta. Konflikti on katkaissut yhteydet rajan toiselle puolelle ja lisäksi sadat tuhannet syyrialaiset kuluttavat nyt resursseja, kuten vettä ja sähköä Jordanian alueella.

”Eikä kyse ole pelkästään syyrialaisista. Meillä on vanhoja ja uusia tulijoita muun muassa Irakista, Palestiinasta, Jemenistä ja Libyasta.”

Jordanian virallisen arvion mukaan maassa asuu 6,5 miljoonan jordanialaisen lisäksi nyt kolme miljoonaa ulkomaalaista.

”Kymmenen vuoden kuluttua Jordaniasta loppuu pohjavesi kokonaan.”

Afana arvioi, että viiden vuoden kuluttua vesipula alkaa rasittaa Jordaniaa erittäin rankasti, ja kymmenen vuoden kuluttua pohjavesi loppuu kokonaan.

”On selvää, että tilanne ei voi jatkua näin.”

Afanan mukaan useat tahot, kuten YK:n kehitysjärjestö UNDP, ovat yrittäneet mitata pakolaiskriisin vaikutuksia ympäristöön, mutta selkeää kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään. Tiedossa on vain lukuja sieltä täältä. On arvioitu, että muun muassa kiinteää jätettä syntyy nyt 30 prosenttia aiempaa enemmän. Kunnollista jätteenlajittelua ei maassa ole, vaan suuri osa päätyy kaatopaikoille.

Ympäristöongelmien lieventämiseksi Jordania suunnittelee useita mittavia hankkeita. Ne tulevat maksamaan valtiolle paljon.

”Vuosittainen tarve Syyrian kriisin aiheuttamien kustannusten kattamiseksi on 2,6 miljardia dollaria. Valitettavasti siitä vain 35 prosenttia on kasassa. Loput maksamme valtion kirstusta. Se merkitsee 25 prosenttia valtion budjetista.”

Tilanne Libanonissa ei ole valoisampi. Vesisektoriin erikoistunut neuvonantaja Suzy Hoayek Libanonin ympäristöministeriöstä kertoo, että maan suurimpia ympäristöongelmia ovat pohjavesien saastuminen, ilmansaasteet ja riittämättömät vedenhuollon- ja jakelun rakenteet.

Libanonin sisällissodan ja erinäisten hallinnollisten linjausten vuoksi maan vesivaroja ei pystytä riittävästi hyödyntämään, sillä tarvittavaa infrastruktuuria ei ole saatu rakennettua.

Libanonin ympäristöä kuormittaa jätevesi. Vain 60 prosenttia maasta on kytketty jätevesiverkkoon, ja valtaosa jätevedestä päätyy suoraan jokiin ja mereen.

Ilmansaasteita taas synnyttävät liikenteen lisäksi muun muassa maan kahdeksan voimalaitosta, jotka käyttävät dieseliä ja öljyä sähkön tuottamiseen. Hoayekin mukaan ne ovat vanhoja ja haitallisia ympäristölle, eikä niiden tuottama energia riitä.

Siksi libanonilaiset joutuvat paikkaamaan sähkövajausta yksityisillä generaattoreilla.

”Generaattoreita on valtavasti ja ne aiheuttavat paljon terveysongelmia. Tähän kaikkeen lisätään vielä syyrialaiset, jotka kilpailevat jordanialaisten kanssa asuntojen ja työpaikkojen lisäksi muun muassa vedestä ja sähköstä. Kulutusta tapahtuu siis yli miljoona kertaa enemmän. On kuin asuisimme suurella kaatopaikalla.”

Hoyaek kertoo, että vuonna 2010 ministeriö alkoi laatia strategioita ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, mutta Syyrian kriisi on hidastanut niiden toteuttamista. Rahaa ei ollut riittävästi silloinkaan, ja tilanne on huonontunut merkittävästi.

”Libanonin valtio on laskenut, että rahaa kriisin vaikutusten paikkaamiseen on kulunut tähän mennessä 18 miljardia dollaria. Saamamme tuki ei riitä kattamaan tarpeita.”

“Päinvastoin, kansainväliset organisaatiot pienentävät tukia joka vuosi”, Hoyaek lisää.

Syyrian kriisi on maksanut Libanonille 18 miljardia dollaria.

Kriisin mittakaavasta löytyy selkeä esimerkki Bekaan laaksosta, Ghazehin pikkukaupungista Syyrian rajan tuntumassa.

Ennen Syyrian sotaa kaupungissa oli 6 500 asukasta. Pormestari Mohamad Hussein Al Majzoubin mukaan heitä on nyt 33 000–35 000. Väestönkasvu on aiheuttanut valtavan resurssipulan ja muun muassa jätehuollon ongelmia. Puolet tulokkaista asuu kaupungin laidalle pystytetyissä leireissä.

”Leireistä aiheutuu suuria ongelma maaperälle ja pohjavesille, sillä kaikkea jätevettä ei pystytä keräämään talteen”, Al Majzoub sanoo.

Hänen mukaansa ennen kriisiä kiinteää jätettä syntyi kaupungissa 800 kiloa päivässä. Nyt luku on 33 000 kiloa. Kaupunki joutuu ottamaan lainoja ja nojaamaan järjestöjen apuun ympäristökriisin hillitsemiseksi.

”Kaupunkimme ei pysty palvelemaan tätä ihmismäärää.”

Mikä ratkaisuksi?

Jordanian ja Libanonin valtiot työskentelevät yhteistyössä YK:n ja lukuisten järjestöjen kanssa Syyrian pakolaisten sekä niitä vastaanottaneiden paikallisyhteisöjen auttamiseksi. Roueisset El Balloutin kaupungissa aloitetun projektin kaltaisia kestävän kehityksen hankkeita on käynnistetty molempien maiden alueella pakolaiskriisin aiheuttaman ympäristökriisin helpottamiseksi. Työ on kuitenkin vasta alussa ja resursseista on pulaa.