Artikkelikuva
Kolumbian konflikti on ollut yksi verisimmistä maailmassa. Sen lisäksi maata piinaavat yhä maanomistuskiistat. Rauhanprosessiin olisi nyt tärkeää ottaa mukaan myös naiset.

Rauhan lasikattoja rikkomassa

Rauhanprosessit ovat harvinaisia historiallisia hetkiä, joissa ­politiikan sääntöjä voidaan neuvotella uudelleen. Naisia ei pidä ­jättää ulkopuolelle.

”Se ei ole pelkästään reilua – se on myös viisasta.”

Näin konfliktinratkaisujärjestö CMI:n vanhempi päällikkö Johanna Poutanen totesi naisten osallistamisesta rauhanprosesseihin. Ja tilastollisesti Poutanen on oikeassa. Naiset muodostavat noin puolet maapallon väestöstä. Silti UN Womenin mukaan rauhanpöytien päävälittäjistä vain kaksi prosenttia oli naisia ja rauhanneuvottelijoistakin surkeat yhdeksän prosenttia vuosina 1992–2011. Siitäkin huolimatta, että rauhansopimuksilla on 35 prosenttia parempi todennäköisyys kestää ainakin 15 vuotta, jos naisia on ollut mukana prosessissa.

Aihe kokosi Helsingin kaupungintalon juhlasalin täyteen Rauhankasvatusinstituutin ja Suomen Lähetysseuran järjestämään seminaariin. Lähetysseuran syyrialaisprojektin parissa työskentelevä Minna Saarnivaara muistutti, ettei miehiäkään tulisi unohtaa:

”Voimme aina puhua tapaamisissa naisten kesken, mutta vakavasti ottaen – tarvitsemme miehiä, jotka ajattelevat, että naisten äänet ovat yhtä tärkeitä kuin miestenkin.”

Poutanen korosti, että rauhanneuvottelut ovat historiallisesti harvinaisia hetkiä, joissa politiikan sääntöjä pystytään neuvottelemaan uusiksi. Siksi naiset ja heidän erilaiset näkökulmansa tulisi ottaa huomioon.

Kolumbian tuore rauhanprosessi on malliesimerkki siitä, miten naiset on otettu rohkeasti mukaan. Rauhanneuvottelupöydässä yksi kolmesta oli nainen, ja lopullisessa sopimuksessa on oma sukupuolta käsittelevä kappaleensa. Nähtäväksi jää, miten hyvin rauha kestää. Kolumbialainen Sara Cristina Lara Gonzalez toimii ihmisoikeusneuvonantajana IELCO-järjestössä. Hänen mukaansa rauhan juurruttaminen ei tule olemaan helppoa, sillä Kolumbian konflikti on ollut yksi verisimmistä maailmassa.

Kolumbian rauha ei olisi ollut mahdollinen ilman nuorten aktiivista mukana oloa. Gonzalesin mielestä pelkkien vanhempien sukupolvien kesken rauhasta ei olisi tullut mitään – sen verran synkkää ja yhteistä historiaa heillä on takanaan. Nyt olisikin aika rakentaa hänen mielestään jotain täysin uutta.

”Nuorena naisena en halua, että minut sisällytetään patriarkaaliseen yhteiskuntaan. Haluan rakentaa kokonaan uudenlaisen yhteiskunnan.” Kommentillaan Gonzales ansaitsi salilliselta naisia voimakkaat aplodit.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!