Artikkelikuva
Kuusihenkinen Puerto Candelaria on taideprojekti, jossa jokaisella muusikolla on oma maagisesta realismista ammentava alter egonsa.

Bändi, joka välittää cumbian ilosanomaa maailmalle: ”Popskene ei voisi koskaan juurtua Latinalaiseen Amerikkaan”

Kolumbialainen Puerto Candelaria ammentaa maagisesta realismista ja Latinalaisen Amerikan laajasta rytmivalikoimasta. Yhtye esiintyy Suomessa ensimmäistä kertaa Maailma kylässä -festivaalilla.

“Yhtyeemme ydin on cumbiassa, joka syntyi Kolumbiassa Magdalena-joen suulla ja virtaa nykyisin halki koko Latinalaisen Amerikan etelästä pohjoiseen Patagoniasta Tijuanaan asti. Cumbiassa kuuluvat koko maanosamme ja sen kansojemme ominaispiirteet – siihen ovat varastoituneena unelmamme, ilomme ja surumme.” 

Näin sanoo muusikko Juancho Valencia, joka luotsaa kolumbialaista Puerto Candelaria -yhtyettä. Valencia on kolminkertainen Latin Grammy -voittaja sekä kolumbialaisen musiikkiskenen monitaituri, jonka sävellyksiä on kuultu esimerkiksi Netflixin tuotannoissa. 

Yhtyeen menetyksen salaisuus on Valencian mukaan siinä, että se on alusta asti uskaltanut soittaa, fuusioida ja jopa kyseenalaistaa cumbiaa.  

”Tässä taiteellisessa laboratoriossa olemme fuusioineet rohkeasti cumbiaa, jazzia, rockia, Balkanin musiikkia, popia, reggaetonia, trapia, klassista musiikkia ja muita perinteisiä Kolumbian ja Latinalaisen Amerikan rytmejä. Toisin sanoen: mikä tahansa rytmi tulee vastaan, sekoittamme sen cumbian kanssa.” 

Inspiraatiomme kumpuaa Nobel-kirjailijamme Gabriel García Márquezin maagisesta realismista.

Tällä reseptillä Puerto Candelarian musiikki on valloittanut koko maailman. 

Kuusihenkisen yhtyeen esityksissä ilotellaan huumorin ja ironian keinoin, ja lavalla esiintyy jokaisen artistin omaksuma värikäs alter ego. 

”Inspiraatiomme kumpuaa Nobel-kirjailijamme Gabriel García Márquezin maagisesta realismista. Olemme enemmän kuin bändi: olemme yhtä aikaa imaginäärinen ja todellinen paikka, jonka jokainen tapahtuma, hahmo ja legenda on kotoisin Kolumbian Karibialta”, Valencia sanoo. 

Monitaiteellinen yhtye syntyi Medellínin kaupungissa vuonna 2000, kun musiikinopiskelijaystävykset pohtivat kolumbialaisen musiikin merkitystä ja kolumbialaista identiteettiä. Pablo Escobarin kokaiinikartellista ja huumesodista tunnettu kaupunki otti 2000-luvun alussa taiteen työkaluksi uuden identiteetin ja kaupungin jälleenrakennuksessa. 

Bändissä soittavat Juancho Valencian (koskettimet) lisäksi Eduardo González (laulu ja basso), Catalina Calle (laulu), Lucas Tobón (saksofoni), Juan Esteban Rúa (pasuuna), ja Didier Martinez (perkussio).  

Valencia näkee, että latinoille musiikki ja tanssi ovat kulttuurin peruselementtejä, läsnä kaikessa, arjessa ja juhlassa. Kolumbiassa kuten monessa Latinalaisen Amerikan maassa kuunnellaan edelleen eniten paikallista musiikkia, toisin kuin vaikkapa Suomessa.  

”Koko kaupallinen popmusiikin ala on länsimaisen imperialismin standardisoima tuote. Se ei voi mitenkään mennä läpi Latinalaisessa Amerikassa. Olemme kapinallista kansaa ja meitä on mahdoton saada alistumaan standardeihin!”, Valencia naurahtaa.  

”Maamme ovat valtavan kokoisia, Kolumbiakin yhteensä Espanjan ja Ranskan kokoinen. Kulttuurinen kirjo alueella on suuri, olosuhteet ja maantieteellinen todellisuus vaihtelevat. Tämä näkyy soittimissa, melodioissa, rytmeissä, lyriikoissa. Biisi, joka on luotu jossain toimistossa Los Angelesissa, tuskin edustaa meitä millään tavalla.”  

Emme pidä itseämme vain yhtyeenä; mistä tahansa ilmaisumuodosta voi tulla väline tuoda ajatuksiamme esiin.

Puerto Candelariasta on sittemmin kehittynyt yksi tärkeimmistä uuden kolumbialaisen musiikin kansainvälisistä vaikuttajista. Yhtye on julkaissut yhdeksän albumia, joista kuudes Yo Me Llamo Cumbia voitti Latin Grammy -palkinnon kategoriassa ”Paras cumbia/vallenato-albumi” 2019. 

Puerto Candelarialla on oma tuotantoyhtiö Merlin Productiones, jonka tuottama lapsille tekemä televisiosarja Bichos Raros on kahminut palkintoja. Alun perin musikaaliksi sävelletty teos on kokonaisuudessaan Puerto Candelarian käsialaa ja bändin jäsenet myös sen esiintyjinä. Tv-sarjan ohella aiheesta on tehty lastenkirja. 

”Tämä on ollut ihan luonnollinen polku: musiikista audiovisuaaliseen maailmaan. Emme pidä itseämme vain yhtyeenä; mistä tahansa ilmaisumuodosta voi tulla väline tuoda ajatuksiamme esiin.” 

The Symphony of the Weird Bugs musikaali on suunnattu lapsille ja nuorille, jotka kohtaavat ennakkoluuloja luokkataustansa, ajatustensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.  

”Se on vahva tarina, joka kutsuu yhteisön tekemään erilaisia valintoja, rohkaisee murtamaan paradigmoja, unelmoimaan, leikkimään ja olemaan outoja hyvällä tavalla!”, Valencia sanoo. 

”Tämä on se sanoma, jota me myös yhtyeenä tahdomme välittää.” 

Maailma kylässä -festivaalin keikka tulee olemaan ensimmäinen laatuaan Suomessa. Bändissä soittavat Juancho Valencian (koskettimet) lisäksi Eduardo González (laulu ja basso), Catalina Calle (laulu), Lucas Tobón (saksofoni), Juan Esteban Rúa (pasuuna), ja Didier Martinez (perkussio).  

Puerto Candelaria la 25.5 klo 17.30-18.30 Maailma kylässä -festivaalin Musiikkilavalla Helsingin Suvilahdessa. 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!