Päätin ryhtyä kahdeksi viikoksi elämään mahdollisimman vähäroskaisesti. Olisiko roskaton elämä mahdollista ilman, että sen vuoksi tarvitsisi muuttaa radikaalisti elämäntapaa? Inspiraationi lähteenä toimi Lauren Singerin, nuoren newyorkilaisen naisen blogi, joka käsittelee roskatonta elämää.
Uutisten virta motivoi roskattomuuteen. Yhdessä kuvassa kilpikonna on kuristunut muovinaruun, ja televisiossa sanotaan, että merissä ja järvivesissä velloo mikromuovia, jota vedeneliöt nielevät. Mikromuovin pelätään aiheuttavan ongelmia myös ihmisille, koska muovia voi päästä juomaveteen veden puhdistusprosessista huolimatta.
Valmistaudun viikkoon hankkimalla kestohedelmäpusseja. Suunnittelen pakkaavani niihin muutakin kuin hedelmiä: uskon, että voin ostaa Punnitse & Säästä -liikkeistä lähes kaiken tarvittavan, kuten pastat, siemenet ja pähkinät.
Hankin pulloshampoon tilalle palashampoon, ja kasvojen puhdistamiseksi ostan siihen tarkoitetun palasaippuan. Käsi- ja suihkusaippuana toimii niin ikään tavallinen, koivunlehdentuoksuinen palasaippua. Päätän, että voin ostaa tuotteita, jotka on pakattu kartonki-, lasi- tai metallipakkauksiin, sillä ne voi kierrättää.
Tietysti aina parempi, jos tuotteen voi ostaa ilman pakkausta.
Ensimmäisenä roskattomana päivänä huomaan puutoksen: kurkku! Tuo jokaisen voileivän välttämätön päällinen. Kaikki kurkut on pakattu muoviin.
Korvaan kurkun paprikalla, sillä niitä ei ole aina pakattu muovikääreeseen. Tosin kaksi viikkoa myöhemmin näen kauppareissullani Kannelmäen Prismassa jotain, joka hymyilyttää.
Myynnissä on kotimaisia ”käyräkurkkuja” ilman muovikäärettä. En olisi uskonut, että kurkkuostoksista voi jäädä hyvä mieli koko päiväksi!
Toisena päivänä osallistun seminaariin, jossa kahvi tarjotaan kertakäyttömukeista. Olen unohtanut oman keep cuppini kotiin, vaikka juuri nyt sitä olisi erittäin toivottavaa pitää laukussa.
Seminaarin jälkeen jatkan tenttiin lukemista yliopiston kirjastolla. Olen väsynyt ja kahvilassa unohdan, että olisin voinut valita leivoksen, jossa ei ole minkäänlaista käärettä. Pieni pettymys nirhaisee. Tarvitsen selvästi vielä totuttelua, että roskattomuus iskostuu takaraivooni.
Leipäostoksilla havahdun siihen, että lähes kaikki kokonaiset leivät on pakattu joko muovi- tai paperipusseihin. Ostan irtosämpylöitä, koska ne voin pakata omaan kestopussiin. Tosin kauppahallista tai leipomosta voisi ostaa pakkaamattoman leivän ja kääräistä sen kangasharsoon.
Leivän päälle levitän joko avokadoa, oliivitahnaa tai oliiviöljyä. Toisinaan sorrun ostamaan paperipussillisen leivän, sillä lähikaupan irtosämpylävalikoima on hirveän suppea, enkä halua syöttää lapselleni pelkkää vaaleaa vehnäleipää.
Paperipussin nakkaan kartonkikeräykseen, jonne sen HSY:n (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) mukaan voi laittaa. Olin luullut, että leipäpussit eivät kuulu sinne siksi, että niissä on usein muovinen ”ikkuna”.
Vartalovoiteen korvaaminen käy helposti. Kaikenlaiset öljyt, joita ei ole pakattu muovipakkauksiin, kelpaavat. Kasvovoiteenkin voi korvata öljyllä.
Ongelmia aiheuttaa palashampoo. Hiuksistani tulee muutaman käyttökerran jälkeen tahmeat. Luen tuotteen nettisivuilta, että ongelma on yleinen käsittelyissä hiuksissa. Menee hetki, että hiukset tottuvat tuotteeseen.
Hiukseni eivät ole käsitellyt, mutta ne ovat luonnostaan varsin karheat ja ”karvaiset”, kuten kampaajallani on tapana todeta. Hiukset kyllä muuten jäävät ihanan kuohkeiksi ja helposti muotoiltaviksi pesun jäljiltä.
En kuitenkaan jatka kokeilua, sillä harjoihini jäävä tahma ei meinaa lähteä irti millään.
Vaihtoehto palashampoolle olkoon Ole Hyvä -täyttöpullot. Niitä olen aikaisemmin käyttänyt, mutta budjettisyistä vaihdoin marketin shampooseen.
Meikkejä on vaikeaa hankkia roskattomasti. Kartonkipakkauksiin pakattuja meikkejä on kyllä saatavilla. Siten ne ovatkin ekologisempi vaihtoehto kuin muoviin pakatut.
Suunnittelen kokeilevani itse tehtyä deodoranttitahnaa. Ohje löytyy Singerin blogista. En kuitenkaan uskalla ryhtyä tositoimiin, sillä ihoani kirvelee vastikään puhjenneen ihottuman vuoksi.
Siivoamiseen kelpaa ruokasooda ja etikka. Pyykinpesuun käyvät pesupähkinät, jotka puhdistavat vaatteet ihan kelvollisesti.
Tiskikonetableteista valitsen pakkauksen, jonka tablettien kääre sulaa pesussa. Käsitiskiin käytän puista tiskiharjaa. Sen pää on mahdollista vaihtaa uuteen.
Kahden viikon jälkeen olen saavuttanut itselleni sopivimman roskattomuuden tason. Elän mahdollisimman vähän roskia tuottaen, mutta en hermostu, vaikka joudun toisinaan ostamaan parsakaalin muovikelmussa.
Roskattoman elämän ostosten suunnittelu hankaloittaa jonkun verran arkea ja vie aikaa. Etäpäivinä kauppahalli kun ei ole matkan varrella. Lisäksi kauppahallin ostokset maksavat helposti enemmän kuin lähimarketissa. Ikävää, sillä pienyrittäjiä kannattaisi tukea.
Olen todella tyytyväinen siihen, että olen opetellut ostamaan eväitä tuottamatta roskia. Paistotuotteet, lounas tai kahvi on lopulta yllättävän helppo ostaa roskattomasti. Lasisia ja peltisiä eväsrasioita on hyvin tarjolla. Sellaisen hankkiminen ei tee iso lovea budjettiin, kuten ei uudelleen käytettävä kahvimukikaan. Täytetyn sämpylän tai karjalanpiirakan voi pakata puuvillaharsoon tai -pussiin.
Illallista voin kuitenkin kokata niin, että tuoretta korianteria ei tarvitse jättää ostamatta vain siksi, että se on muovisessa kääreessä.
Hellyn taas ostamaan lapselleni paahtoleipää muovipussissa ja jugurttia, joka on pakattu muoviin.
Parasta kokeilussani on se, että roskan määrä väheni radikaalisti. Tarkastelen litran lasipurkkia, joka on puolillaan. Siinä ovat kahden viikon roskat. Roskia, joita on ollut vaikea välttää, ovat vessapaperipakkauksen muovikääre, hammaslanka, hintalaput ja ehkäisyrengas. Myös laastareista, joita touhukas viisivuotias tarvitsee polviinsa ja sormiin vähänä väliä, on syntynyt pieni määrä roskaa.
Aivan esikuvani Lauren Singerin tasolle en roskattomuudessani yltänyt. Mutta ehkä vielä joku päivä voin lähettää hänelle kuvan lasipurkista, jossa lepäävät neljän vuoden aikana tuottamani roskat.
Vinkkejä roskattomaan elämään
Puuvillaiset tai muoviset kestopussit kertakäyttöisten muovipussien tilalle. Leivän ja muut paistotuotteet voi kääriä puuvillaharsoon.
Lounaan voi ostaa omaan peltiseen tai lasiseen rasiaan.
Saippuat kannattaa vaihtaa palasaippuoihin ja shampoo samoin, mikäli se hiuslaadulle sopii.
Kannattaa suosia mahdollisuuksien mukaan erilaisia täyttöpakkauksia ja irtotuotteita.
Deodorantin voi valmistaa itse. Ohje löytyy muun muassa Singerin blogista.
Kierrätyksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Senkin avulla voi vähentää huomattavan paljon sekajätteeseen päätyvää roskaa.
Lisäksi kannattaa punnita, mikä on itselle kohtuullinen ja miellyttävä tapa elää vähemmän roskaista elämää. Muutosta ei tarvitse tehdä otsa rypyssä.