Artikkelikuva

”Paha ei parane pahalla”

Nuorena poikana Somaliasta pakolaisena tullut Jama Jama, 31, toimii Tampereella vihreiden varakaupunginvaltuutettuna. Vuoden 2011 positiivisin tamperelainen haluaa tuoda iloa paikallisten arkeen.

1) Mistä positiivisuutesi kumpuaa?

Luulen sen johtuvan kotikasvatuksestani ja siitä, että jouduin pienenä pakolaispoikana taistelemaan koulussa ihonvärini vuoksi. Ymmärsin, että paha ei parane tekemällä itse pahaa. Olen oppinut kääntämään kaiken positiiviseksi.

2) Miten ajauduit mukaan politiikkaan?

Kokoomus ja SDP pyysivät minua mukaan politiikkaan ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, kun olin saanut jonkin verran julkisuutta Tampereen seudulla. En kuitenkaan halunnut tuolloin vielä lähteä mukaan. Myöhemmin kunnallisvaaleissa myös vihreät ottivat minuun yhteyttä. Päätös oli helppo. Halusin päästä vaikuttamaan Tampereen asioihin.

3) Sinut tunnetaan kovaksi jalkapallomieheksi. Mitä yhteistä on jalkapallolla ja politiikalla?

Jalkapallo on joukkuelaji, kun taas politiikassa ihmiset ajavat omia näkemyksiään puolueiden sisälläkin. Esimerkiksi meillä vihreillä saa olla avoimesti eri mieltä. Kaikissa puolueissa näin ei ole, kuten kävi ilmi muutama vuosi, kun äänestettiin Tampereen Rantaväylän tunnelihankkeesta. Silloinhan neljä SDP:n naista äänesti tunnelin rakentamisen puolesta, vastoin puolueen tahtoa. Heidät erotettiin valtuuston demariryhmästä.

4) Mitä asioita toisit jalkapallosta politiikkaan ja politiikasta jalkapalloon?

Jalkapallossa on reilu henki ja peli, mitä politiikassa ei oikein mielestäni ole. Politiikassa ei mielestäni oikein ole mitään, mitä voisi tuoda jalkapalloon. En kuitenkaan ole pettynyt politiikkaan.

5) Miksi edustat juuri vihreitä?

Suvaitsevaisuus ja ympäristöystävällisyys saivat vaa’an kallistumaan vihreisiin SDP:n sijaan. Kokoomus sen sijaan ei ollut lainkaan minun juttuni.

6) Onko sinulla esikuvia politiikassa tai elämässä yleensä?

Olen aina rakastanut jalkapalloa. Sen avulla integroiduin porukkaan lapsena. Tuolloin hollantilainen Patrick Kluivert oli kova tekijä jalkapallomaailmassa. Politiikassa minulla ei ole varsinaisia esikuvia. Ihailen kuitenkin vihreiden Jaakko Mustakalliota, joka on nuori ja fiksu mies, jonka kanssa on ilo työskennellä.

7) Mitä mieltä olet Suomen kiristyneestä ilmapiiristä pakolaisia kohtaan?

1990-luvulla Suomeen tulleena näen, että vaikka ilmapiiri onkin tulehtunut, monet maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat päässet eteenpäin ja rikkoneet ennakkoluuloja. Esimerkiksi Perparim Hetemaj on Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajien suuri suosikki. Politiikassa SDP:n Nazima Razmyar on myös muuttanut asenteita positiivisella tavalla

8) Mitä haluat kertoa Suomesta tänne tuleville pakolaisille?

Toivon heille avointa mieltä ja nöyryyttä. Pitää kunnioittaa uuden kotimaan kulttuuria ja tapoja. Päästä sisälle yhteiskuntaan, kouluihin ja työelämään. Tärkeää on myös osata soveltaa eli ottaa hyvät asiat omasta kulttuurista.

9) Koetko positiivisuuden joskus taakaksi, kun olet sen kautta julkisuuteen tullut?

Positiivisuus on perusluonteeni. Mutta ei minun tarvitse väkisin hymyillä kadulla kulkiessani, jos minulla on huono päivä.

10) Uskotko Jumalaan?

Kyllä uskon. Olen tällainen leppoisa muslimi. En juurikaan lue Koraania, sillä tärkeintä on uskoa sydämessään ja antaa sen näkyä arjessa.

 

Kirjoittaja on Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!