Kuluneena kesänä mediassa on riittänyt uutisia Brexitistä Turkin vallankaappausyritykseen ja terrori-iskuihin. Palstatilaa ei ole liiemmin riittänyt Välimeren yli Eurooppaan suuntaaville pakolaisille ja siirtolaisille.

Mediahuomion vähäisyys johtunee myös siitä, että maaliskuussa voimaan tullut Euroopan unionin ja Turkin välinen sopimus pakolaisten palauttamisesta on onnistunut tavoitteessaan: Lähi-idästä Eurooppaan suuntaava ihmisvirta on liki tyrehtynyt. Tätä reittiä pitkin syyrialaiset ja irakilaiset turvapaikanhakijat pakenivat kotimaistaan ennen kiistanalaisen sopimuksen voimaantuloa.

Välimeren tilanteessa on silti syytä huoleen:  yksi ihmissalakuljettajien tärkeistä reiteistä on yhä aktiivinen. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n tilastot osoittavat, että salakuljetus toimii Keskisellä Välimerellä, eli Egyptistä ja erityisesti Libyasta eteläiseen Italiaan suuntaavalla reitillä entiseen tahtiin.

Kesäiset sääolosuhteet ovat vauhdittaneet virtaa Välimeren yli. Sen näkee jokainen, joka vierailee nyt Sisilian pikkukaupungeissa. Niihin pelastetaan mereltä jopa tuhansia ihmisiä päivässä.

Yksi näistä paikkakunnista on saaren itärannikolla sijaitseva Catania. Siellä maahanmuuttotyötä tekevän järjestö Comunità di Sant’Egidion tiedottaja Emiliano Abramo kertoo, että turvapaikanhakijoiden kertoman mukaan heidän kokemansa väkivalta Libyassa on lisääntynyt.

“Aseelliset joukot kiduttavat ja raiskaavat pakolaisia vankiloissa. Monet ovat tänne saapuessaan silminnähden traumatisoituneita ja kulkevat vastaanottokeskuksen käytävillä kuin aaveet.”

Abramo kuuluu turvapaikkapäätöksiä tekevään Italian sisäministeriön aluetoimikuntaan ja haastattelee turvapaikkaa hakevia työkseen.

Libyassa vallitsee poliittinen kaaos, eikä toimivaa keskushallintoa tai viranomaistoimintaa ole. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Wolfgang Mühlbergerin mukaan rikolliset hyötyvät turvattomasta ilmapiiristä, jossa lakeja ei kunnioiteta. Ihmissalakuljetuksesta on tullut hyvin organisoitua bisnestä, joka alkaa usein jo pakolaisten kotimaista.

“Libyassa näyttää käyneen niin, että väkivaltaan taipuvaiset rikolliset ovat päässeet hallitsemaan vankiloita. Se on katastrofi: väärät ihmiset väärissä paikoissa, käyttämässä valtaansa väärin.”

Mülhberger muistuttaa, että ne, jotka vankiloissa kiduttavat muita, ovat usein itse sodan ja konfliktin traumatisoimia. Väkivaltaa oli Libyassa jo itsevaltaisen  Muammar Gaddafin aikaan, mutta tämän diktatuurin romahdettua arabikevään aikana tilanne on pahentunut.

Euroopan unioni on puuttunut meren yli suuntaavaan ihmissalakuljetukseen tekemällä yhteistyötä Libyan rannikkovartioston kanssa. Se on tuottanut tulosta, mutta myös uuden ongelman.

“Rannikkovartiosto on tuhonnut salakuljettajien puuveneitä. Siksi merelle lähtevistä suuri osa on heikkoja kumiveneitä, mikä tekee matkasta vaarallisemman”, Mühlberger toteaa.

Välimeren vaarallisuudesta puhuu myös IOM:n Välimeren alueen toimintojen johtaja Federico Soda. Hänen mukaansa Pohjois-Afrikasta Italiaan suuntaava reitti on vaatinut kuluvan vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana saman verran ihmishenkiä kuin koko viime vuonna yhteensä.

Reitti on erityisen tappava, sillä merimatka on pidempi kuin idästä tullessa.

“Ihmissalakuljettajien keinot ovat yhä raaempia. Esimerkkiä tilanteen lieveilmiöistä edustavat Italiaan Libyan kautta saapuvat nigerialaisnaiset, joista neljä viidestä päätyy arviomme mukaan ihmiskaupan uhreiksi”, Soda sanoo.

Sodan mukaan Euroopan unionin toimet Välimerellä ovat lähinnä laastareita vuotavaan haavaan.

“EU:n ja Libyan yhteistyö on toki arvokasta, mutta ei kestävää kriisinhallintaa. Riippumatta siitä, ovatko ihmiset oikeutettuja kansainväliseen suojeluun vai eivät, emme voi puskea heitä takaisin kotimaihinsa Libyasta.”

Mistä sitten pitäisi hakea ratkaisuja?

“On hyväksyttävä nykyhetken ja tulevaisuuden realiteetit. Afrikkaa koettelee nälänhätä ja poikkeuksellinen kuivuus. Väestönkasvu tulee räjähtämään, meillä väestö vanhenee”, Soda summaa.

“On tarjottava laillisia keinoja maahanmuutolle. Kun niitä ei ole, käy niin kuin Välimerellä.”

On myös lisättävä tietoisuutta meren ylittämiseen liittyvästä riskistä ja pyrkiä tarjoamaan mahdollisuuksia lähempää.

“Ne Eurooppaan aikovat, jotka odottavat Libyaan pääsyä esimerkiksi Nigerissä tai Sudanissa, tietävät harvoin, miten epätoivoinen taival on. Hengenvaaralliselle matkalle on oltava vaihtoehto.”

Suomalaisista järjestöistä apua Välimerellä antavat muun muassa Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti ja Pelastakaa lapset. Suomessa Välimeren yli tulleita naisia tukee muun muassa Monika-Naiset liitto.