Kirja. ”Granaattiomena. Kun punnitsin sitä kädessä se oli minusta kuin sydämen ja pääkallon risteytys.”

Ruotsalaisen kirjailija Aris Fioretoksen romaani Mary avaa todellisuutta 1970-luvun alun Kreikassa. Se kuvaa elämää sotilashallinnon alla, aikana jolloin mielivaltaiset pidätykset, salaiset vankilat, kidutus, eristys ja seksuaalinen väkivalta muuttuvat nuorten aktivistien arjeksi.

Mitä kovemmaksi kidutuksen ja vaientamisen keinot käyvät, sitä kauniimpi on romaanin viesti sorrettujen yhteenkuuluvuuden tunteesta ja ihmisen mielestä, jota ei voi riistää.

Romaani ei ole tarinan tasolla mielettömän ainutlaatuinen. Mutta kieli, jolla se kerrotaan, on timantinkirkasta: samanaikaisesti aistikasta ja kipeää. Sitä ei voi kuin ihailla ja koettaa lukea mahdollisimman hitaasti.

On nuori, vaikutusvaltaisen perheen tytär Mary ja on kapinallinen, poliittisesti aktiivinen poika Dimos. Heidän välilleen syntyy rakkaus, joka on vakaa kuin puu, kirpeä kuin granaattiomena.

Mary saa tietää olevansa raskaana, mutta ei ehdi kertoa uutista poikaystävälleen, sillä yliopistolla on sotilasjunttaa vastustava mielenosoitus, joka seurauksena nuori nainen pidätetään. Hän viettää kuukausia ensin kaupungin vankilassa ja sitten eristetyllä, rottien asuttamalla vankisaarella.

Maryn sisällä kasvaa jyvänen, rusina, manteli, persikka, pieni aurinko samanaikaisesti, kun häntä kuulustellaan ja kidutetaan eri tavoin. Sotilasjuntta haluaa hänen paljastavan nimiä. Mary vaikenee. Hän elää arkista elämää muiden vankinaisten kanssa ja koettaa selviytyä, pysyttäytyä hetkessä. On ajateltava tärkeitä asioita, kuten saippua tai suola. Nuoren naisen mieli, joka ensin vaikutti naiiviltakin, on murtumaton.

”Sanaa sanomatta hän irrottaa remmit raajoistani ja vierittää pöydän ulos. (-) Kun ovi on suljettu tarkastelen kainaloitani. Karvat sojottavat suorina, huojuvat hiljaa.”

Lause lauseelta käy selvemmäksi, että Maryn on valittava. Lopulta romaani tiivistyy lähes kohtuuttomiin ideologian, lojaaliuden ja rakkauden asetelmiin. Kysymykset siitä, kenen tytär, sisar tai tyttöystävä Mary on, muuttuvat kysymyksiksi oman vapauden hinnasta ja surun painosta.

Vaikka Fioretoksen teos kuvaa vuosikymmenten takaista Kreikkaa, romaani ei ole mitään historian havinaa. Olosuhteet voi laventaa koskemaan nykyaikaa valtioissa – tai miksei kokonaisissa maanosissa – joissa valtakoneisto tukahduttaa kansalaisiaan ja rajoittaa ihmisoikeuksia järein keinoin.

Emme lopulta elä kaukana ajasta, jolloin yksittäiset ihmiset ja kauniit elämät koetetaan kaapia verisen punertaviksi ja sisältä kuiviksi silmiksi, suiksi, sydämiksi.