Laosia kuvataan usein maailman pommitetuimmaksi maaksi. Vuosien 1965 ja 1975 välillä amerikkalaiset pommikoneet pudottivat maahan arviolta 3–5 miljoonaa tonnia pommeja. Lukuun sisältyy miljoonia miinoja, kranaatteja ja rypälepommeja. Niitä pudotettiin satunnaisesti metsiin ja pelloille, joissa vihollisen oletettiin piileskelevän. Noin 30 prosenttia pommeista ei räjähtänyt. Ne jäivät mudan alle kirjaimellisiksi aikapommeiksi.

Jopa 50 000 ihmistä on kuollut räjähdeonnettomuuksissa sodan loppumisen jälkeen.  

”Vaikka yhä useammat uusista potilaistamme ovat vammautuneet muista syistä kuten liikenneonnettomuuksissa tai sairauksien vuoksi, hoidamme yhä tusinoittain uusia räjähdeonnettomuuksien uhreja joka vuosi”, kertoo Laosin pääkaupungissa Vientianessa sijaitsevan kuntoutuskeskus Copen johtaja Soksai Sengvongkham.

Cope on voittoa tavoittelematon järjestö, joka työskentelee yhdessä Laosin terveysministeriön kanssa. Keskus perustettiin vuonna 1997 hoitamaan ihmisiä, jotka olivat vammautuneet räjähdeonnettomuuksissa.

”Paljon tehdään räjähteiden raivaamiseksi ja niistä varoittamiseksi, mutta ne vammauttavat ja tappavat silti yhä. Monet uhreista ovat uteliaita lapsia tai ihmisiä, jotka työskentelevät pellolla ja osuvat pommiin kaivaessaan maata”, Sengvongkham sanoo.

Tammikuussa 2012 neljä 3–12-vuotiasta lasta kuoli, kun he sytyttivät tulen lämmitelläkseen ja tulen lämpö aktivoi maan alle hautautuneen pommin.

Romumetalli on hyvin kysyttyä Laosissa, ja ihmiset ottavat talteen kaiken, mitä löytävät. Keskuksessa on näyttely esineistä, joita kyläläiset ovat luoneet löytämistään pommin osista. Sieltä löytyy kaikkea lehmänkelloista ja kulhoista aina lusikoihin. Esillä on myös 1970-luvun koululaisten piirtämiä painajaismaisia piirroksia pommituksista.

Keskuksen historiallisista juurista kertoo myös se, että Cope hyötyy erityisesti amerikkalaisesta ja australialaisesta asiantuntemuksesta ja rahoituksesta.

Resursseista iloitsee myös proteesia sovittamaan tullut Nat Phomsuvanh, 37. Hänen vammansa eivät tosin johdu sodasta. Häneltä amputoitiin oikea jalka vuonna 2012 luusyövän vuoksi.

”On vaikeaa pitää pystyssä katukahvilaa ja vierailla ystävien luona kainalosauvojen avulla. Olen kiitollinen tekojalasta ja fysioterapiasta, jotta opin kävelemään sillä.”