Malawissa on sadekausi. Helmikuisena aamuna Chisamban kylään kuitenkin paahtaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta.

Noin 1200 asukkaan kylässä on rauhallista, se on kaukana kaikesta. 13-vuotias Flacson Tsirizani niputtaa tupakanlehtiä seinättömän ladon varjossa. Tuoreet lehdet ovat pehmeitä, kuin samettia iholla.

Ujonoloinen poika käy kolmatta luokkaa lähikoulussa, mutta tänään hän kertoo jääneensä tilalle auttamaan. Hän luo pikaisia katseita saman ladon alla olevien aikuisten suuntaan.

”Oikeasti käyn koulussa kolmena päivänä viikossa, kaikkina viikkoina en välttämättä lainkaan”, hän jatkaa lähes kuiskaten.

Flacson on yksi yli 75 000 Malawin tupakkatiloilla työskentelevästä lapsesta. Useimmat heistä auttavat vanhempiaan pakon edessä, mutta mukana on myös ihmiskaupan uhreja.

Seitsemänvuotiaana Flacson lähetettiin tänne työskentelemään Mosambikista. Hän tulee maan pohjoisosasta, sillä hän osaa Malawissa puhuttua chichewan kieltä.

”Autan keräämään ja niputtamaan tupakkaa noin kuusi tuntia päivässä”, Flacson kertoo.

Poika valehtelee. Vastaukset vaikuttavat ennalta opetelluilta. Aikuiset kuuntelevat poikaa tarkasti.

Tiedostettu ongelma

Istumme maassa ringissä ja juttelemme, minä ja miehet. Naiset ja lapset seuraavat keskustelua kuistin varjosta. Yhdellä miehistä on tupakka suussa. Sätkä on kääritty vihkopaperiin.

Tunnelma vaikuttaa leppoisalta, mutta jotkut ovat myös huolissaan. Tupakanviljelijä Larison Abraham on erityisen totinen, hän pelkää joutuvansa vaikeuksiin. Viime vuosina lähikylistä on pidätetty lapsityövoimaan ja ihmiskauppaan syyllistyneitä tupakanviljelijöitä.

Malawin laki kieltää alle 18-vuotiailta yli 20-tuntiset työviikot ja työskentelyn vaarallisilla aloilla. Alle 14-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä neljä tuntia päivässä. Tupakan käsittely ei ole kevyttä työtä, mutta lakia ei valvota käytännössä lainkaan.

Malawissa on käynnissä ohjelma lapsityövoiman käytön lopettamiseksi tupakkateollisuudessa vuoteen 2016 mennessä. Työssä kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi on mukana ministeriöitä ja kansalaisjärjestöjä.

Chisambassa käy säännöllisesti valtion tupakkakomitean tarkastajia, mutta heitä eivät kiinnosta työskentelyolosuhteet, vaan tupakan laatu ja sadon suuruus.

Järjestöt pyrkivät myös kohentamaan työolosuhteita tiloilla tarjoamalla työläisille suojavarusteita. Tupakanlehtien käsittelystä voi imeytyä ihon läpi nikotiinia jopa 50 poltettua tupakkaa vastaava määrä päivässä. Monet kärsivät lapsesta asti yskästä ja nikotiinimyrkytyssairaudesta, jonka oireita ovat muun muassa pahoinvointi, päänsärky ja voimattomuuden tunne.

Krooninen yskä on vaivannut Flacsonia jo vuosia, ja nyttemmin hänelle on puhjennut myös astma. Hengitysvaikeuksia hänellä on usein, eikä hoitokeinoja ole.

Keinottomat köyhyyskierteessä

Kävelemme korkeiden tupakkapensaiden välissä. Yritän olla astumatta maassa kasvavien kurpitsojen päälle. Leppynyt Larison esittelee puolentoista hehtaarin tupakkapeltoaan. Hän kasvattaa burley-tupakkaa, BK4-lajiketta.

Viime vuonna Larisonin saldo oli 1400 kiloa tupakkaa, josta hän sai 350 000 Malawin kwachaa, noin 600 euroa. Heti rahat käteen saatuaan viljelijät joutuvat ostamaan lannoitteet seuraavaa viljelykautta varten. Larisonilla lannoitteisiin kului 300 000 kwachaa.

Jäljellä olevasta summasta pitää vielä maksaa työntekijöiden palkat. He saavat vuoden palkan könttäsummana, keskimäärin 60 000 Malawin kwachaa, eli noin sata euroa.

Larisonin on kasvatettava soijapapuja ja maapähkinöitä myyntiin, jotta hän saa maksettua palkan neljälle työtekijälleen. Tupakka tuottaa siis tappiota.

”Jatkamme tupakanviljelyä tappiosta huolimatta, koska se on osa perinteitämme ja kulttuuriamme. Toki toivoisin tienaavani työlläni, hengissä pysymisen sijaan.”

”Ostin farkut, kun minulla oli hetken rahaa”, Larison sanoo. Hän uskoo, että tämän vuoden sadosta on tulossa hyvä. Ehkä Larison tänä vuonna ostaa itselleen kengät. 

Pieni kädenjälki jokaisessa lehdessä

Tupakkatyöläisten työpäivät kestävät aamukuudesta iltakuuteen. Sunnuntait ovat lyhyempiä, koska aamulla käydään kirkossa. Vanhemmilleen työskenteleville lapsille ei makseta erikseen, mutta heidän apunsa on välttämätöntä, jotta töistä selvitään.

Töihin lähetetyille lapsille maksetaan aikuisia vähemmän. Heidän palkasta vähennetään vielä usein elinkustannukset, eikä vuoden työstä jää lapselle käteen välttämättä montaakaan euroa. Lähes ilmaisen työvoiman vuoksi viljelijät palkkaavatkin mielellään lapsia.

”Tilanne on hyvin ongelmallinen juuri tällä seudulla. Monet lukutaidottomat vanhemmat arvottavat työnteon koulunkäynnin edelle”, kertoo läheisen Ntbeman alakoulun rehtori Joackim Chafawa.

Alakoulun käyminen on Malawissa maksutonta, mutta vanhempien pitää hankkia oppilaille koulupuku, vihkot, kirjat ja kynät sekä maksaa kouluruoka. Useimmille tupakkatyöläisille se ei ole mahdollista. Siksi kahdeksanvuotias ­Nelson Lembanikin viettää keskiviikkonsa koulunkäynnin sijaan tupakkaa niputtaen, isoäitiään ”avustaen”.

”Suojavarusteet olisivat todella tarpeelliset, Nelson kärsii jo kroonisesta yskästä”, pojan isoäiti Sinaye toteaa. Isoimmat lehdet ovat lähes pojan itsensä kokoisia.

Chisamban vanha päämies kertoo vihdoin totuuden. Noin puolet kylän lapsista käy koulussa, ja hekään eivät käy joka päivä. Eivät välttämättä edes joka viikko. Niinä päivinä, jolloin lapset pääsevät kouluun, he tekevät töitä koulun jälkeen.

”Haluaisin nähdä kylämme kehittyvän, mutta jotta se tapahtuisi, lasten ja nuorten on opiskeltava. Tupakkaa viljelemällä mitään kehitystä ei tapahdu. Tupakasta pitäisi päästä irti ja ottaa tilalle jotain tuottoisampaa viljeltävää.”

Vihreän kullan voittajat

Maanviljelys pyörittää pitkälti Malawin taloutta ja tupakka on maan merkittävin vientituote ja tulonlähde. Viime vuonna Malawissa tuotettiin lähes 170 miljoonaa kiloa tupakkaa, joista maa sai noin 265 miljoonan euron tulot. Ketään ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan, kuinka eettistä tupakan kasvatus on.

Kuivattu tupakka pakataan sadan kilon paaleihin ja toimitetaan suuriin kaupunkeihin myytäväksi. Huutokauppa käy vilkkaana neljän kuukauden ajan satokauden päätteeksi.

Huutokaupassa kohtaavat tupakan kolme pääostajaa: British American Tobacco, Philip Morris ja Japan Tobacco. Malawin tupakka päätyy tuttuihin askeihin, Pall Mall, Lucky Strike, Marlboro, L&M, Camel.

”Olen viljellyt peltojani noin 15 vuoden ajan enkä ole ikinä tavannut ostajia. Yritysten pitäisi ostaa tupakka suoraan tiloilta, jotta viljelijöiden ei tarvitsisi maksaa suuria kuljetuskuluja”, kylän päällikkö Kelvin Tasu toteaa.

Chisamban tupakanviljeljät haluaisivat maksaa työntekijöilleen enemmän ja laajentaa toimintaansa. He ymmärtävät, etteivät unelmat kylän kehittymisestä, hyvästä kaivosta ja koulusta tule toteutumaan nykyisellä tavalla.

”Lasten työskentely ei ole hyvä juttu, mutta mitä muutakaan voimme tehdä?” päällikkö kysyy keinottomana.