Latinalaisen amerikan elokuvafestivaali Cinemaissi viettää kymmenettä syntymäpäiväänsä. Lokakuun 22.-26. päivä Helsingissä järjestettävä Cinemaissi on tuonut kuuminta latinalaisamerikkalaista ja karibialaista elokuvaa kylmään Suomeen jo vuodesta 2004.

”Se on hieno juttu ja arvokas saavutus, mutta vielä arvokkaampi saavutus on se, kuinka suureksi olemme kasvaneet”, festivaalin järjestäjä ja perustaja Jaime Potenze pohtii.

Cinemaissi alkoi dokumenttielokuvafestivaalina, mutta nykyisellään mukana on kaikkea komedioista draamoihin ja trillereihin. Ensimmäisillä kerroilla festivaalilla oli myös vuosittain vaihtuva teema, mutta se kuopattiin, kun sen todettiin kaventavan elokuvatarjontaa liikaa.

”Kun pyysimme tuottajilta elokuvia teemoittain, saimme noin parikymmentä. Nyt meille tarjotaan noin 300 elokuvaa vuosittain”, Potenze kertoo.

Nykyisin Cinemaissi on yksi Helsingin seudun viidestä suurimmasta elokuvafestivaalista. Ja täysin riippumatta julkisesta tuesta.

”Cinemaissia järjestää loppujen lopuksi vain ryhmä ystävyksiä”, Potenze nauraa.

Festivaalin suosio on tullut järjestäjille yllätyksenä. Kun Potenze soittaa tuottajille Perussa tai Paraguayssa, he tietävät mikä ja missä Cinemaissi on.

Ja katsomon puolelta tullut palaute on ollut ylitsevuotavan positiivista. Jotain on kuitenkin vuosien varrella muuttunut: ennen virheet annettiin helpommin anteeksi. Nyt, kun Cinemaissi otetaan vakavasti, odotetaan jäljenkin olevan vakavaa.

”Vastuu on kasvanut suosion myötä. Organisointi ei ole enää pelkkää leikkiä.”

Kritiikkiä tulee herkästi. Vastaanottavassa päässä siihen suhtaudutaan kuitenkin ehdottoman myönteisesti.

”Se kasvattaa meitä, ja se kasvattaa festivaalia”, hän sanoo.

Cinemaissin aatteena on Jaime Potenzen mukaan koko vuosikymmenen ollut jonkinlainen kapina ja vastarinta valtamedian Latinalaisesta Amerikasta tarjoamaa kuvaa vastaan.

”Haluamme esitellä suomalaisille toisenlaisen Latinalaisen Amerikan kuin Hollywood.”

Juhlavuonna tuota tavoitetta ajetaan juhlan kunniaksi järjestettävän Retromaissi-retrospektiivin tiimoilta.

Retrospektiiviin on kerätty seitsemäntoista huippuelokuvaa aiemmilta festivaalivuosilta. Alun perin filmejä piti olla vain kymmenen, mutta tekijät yltyivät lähettämään teoksiaan odotettua runsaammin.

Mukana ovat muun muassa Besouro, Brasilian Oscar-ehdokas vuodelta 2009, ja Sundancen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon samana vuonna voittanut Contracorriente.

Laadukasta katseltavaa on jälleen kerran tarjolla laidasta laitaan.

”Esittelemme paljon erilaista elokuvaa, mutta taustalla ovat aina ihmisten ja yhteiskunnan unelmat, ongelmat ja taistelut”, Jaime Potenze summaa.