”Jos olisin tiennyt millaista täällä on, en olisi maksanut salakuljettajalle päästäkseni Bulgariaan”, sanoo Syyrian kurdi Mohammed Hussein. 24-vuotias opiskelija on päätynyt Turkin kautta Harmanlin pakolaisleirille.
Hussein on yksi Etelä-Bulgariassa sijaitsevan Harmanlin pakolaisleirin 1 400 asukkaasta. Puolet leiriläisistä on syyrialaisia, loput afganistanilaisia ja afrikkalaisia. Asukkaiden henkilötodistukset ovat Bulgarian viranomaisten hallussa odottamassa turvapaikkahakemusten käsittelyä. Aidatun alueen portilla on useita poliiseja. Portti avataan vain Sofiasta erityisluvan saaneille vierailijoille.
Hussein ei liioittele. Olot leirillä ovat alkeelliset. Osa turvapaikanhakijoista asuu romahtamispisteessä olevassa lämmittämättömässä rakennuksessa. Halli on jaettu lakanoin pieniin soppeihin, joissa jokaisessa asuu vähintään kuusi ihmistä. Rakennuksen vieressä on parakkeja ja telttoja.
Telttojen edessä värjötellään avotulen äärellä. Ilmassa on polttopuun ja muovin katku. Leiriläisillä on täkkejä hartioillaan ja he vaikuttavat vilustuneilta. Pikkupojalla on paljaitten jalkojensa suojana vain muoviset sandaalit.
Ruokaa tarjolla niukasti
Ruoastakin on pulaa. Bulgarian viranomaisten kerran viidessä päivässä jakama ruoka-avustus sisältää leivän, purkin tomaattikastiketta ja kala- ja pateesäilykkeet. Muina aikoina leiriläiset ovat avustusjärjestöjen jakamien satunnaisten aterioiden ja omien säästöjensä varassa. Damaskoslainen neljän lapsen isä kertoo myyneensä vaimonsa korvakorut ostaakseen ruokaa.
Laittomasti maahan saapuneiden määrä kasvoi Bulgariassa viime vuonna aikaisemmasta tuhannesta vuosittaisesta tulijasta 8 800:aan, kun Kreikka tehosti omaa rajavalvontaansa.
Bulgaria ei ollut valmistautunut rooliinsa EU:n rajavaltiona, eikä ei kyennyt tarjoamaan maahan tulijoille inhimillisiä olosuhteita. Joulukuussa tulijoiden määrä väheni radikaalisti Bulgariankin tehostettua rajavalvontaansa. Olosuhteet leireillä ovat edelleen sietämättömät ja turvapaikkahakemusten käsittely on hidasta.
”Pari ihmistä on jo paennut täältä ja tiedän useita, jotka suunnittelevat lähtöä. En voi uskoa, että Euroopassa on tällaista”, toteaa Hussein.