Ruokalaatikot kulkevat kädestä käteen. Päällisin puolin massiivinen halli vaikuttaa tavalliselta elintarvikevarastolta.

Sitä se ei ole: halli on Madridin Ruokapankki. Se on Espanjan pääkaupungin suurin ruokalahjoitusten kanavoija.

Viime vuonna hallin kautta kulki 13 miljoonaa kiloa ruokaa. Se kaikki saatiin lahjoituksina. Lahjoituksina se myös jaettiin sitä tarvitseville.

Hallissa työskentelee 300 ihmistä. Kaikki ovat vapaaehtoisia, monet eläkeläisiä. He tulevat hallille vähintään kahdesti viikossa, kuudeksi tunniksi kerrallaan.

”Eläkkeelle jäätyä aikaa oli paljon. Samalla laman vaikutukset alkoivat näkyä ja tahdoin olla hyödyksi”, sanoo ruokaa lajitteleva José Garrido.

Viime vuonna Ruokapankin toiminnassa kasvoi kaikki: ruokaa tarvitsevien, sitä lahjoittavien ja toimintaa ylläpitävien ihmisten määrä.

Talouskriisin myötä paisuva köyhyys näkyy solidaarisuuden lisääntymisenä espanjalaisessa yhteiskunnassa monella tavalla.

Avuntarve räjähtänyt

Madridin keskustan ostoskaduilla elämä vaikuttaa huolettomalta kulutusjuhlalta. Jo muutaman kilometrin päässä köyhyys pistää silmään. Liikennevaloissa kaupataan ikkunanpesua ja metroissa perheenisät myyvät nenäliinoja.

Espanjassa on kuusi miljoonaa työtöntä. Neljännes väestöstä – liki 12 miljoonaa ihmistä – elää köyhyydessä. Monien selviytyminen on avustusjärjestöjen varassa.

”Apua hakevat ovat entistä keskiluokkaa. Kukaan ei uskonut tällaisen tilanteen tulevan omalle kohdalle”, sanoo Caritaksen tiedottaja María Blanc.

Katolinen Caritas on Punaisen Ristin ohella Espanjan suurimpia avustusjärjestöjä. Järjestöjen puoleen kääntyvien määrä on kolmessa vuodessa moninkertaistunut. Resurssit eivät riitä kaikkien auttamiseen.

Järjestöt muistuttavat, että köyhyys on paitsi lisääntynyt myös muuttunut ankarammaksi. Pulaa on perustarpeista: ruuasta, lääkkeistä, asunnoista.

Työttömyystuki, jota saa korkeintaan kaksi vuotta, on monilta loppu. Säästöt ovat huvenneet ja turvaverkot horjuvat.

Köyhyydestä on tullut työssäkäyvienkin taakka. Kriisin aikana työehtoja poljetaan. 740 euron minimipalkalla ei elä. Harmaalla sektorilla tulot jäävät vielä alhaisemmiksi.

Köyhyys lähellä koskettaa

Kun köyhyys tulee televisiosta omaan kortteliin, se koskettaa. Lähelle tullut hätä on saanut espanjalaiset liikkeelle.

Viidennes espanjalaisista teki vapaaehtoistyötä viime vuonna. Järjestöissä kiitellään lahjoituksista.

”Yksittäisten lahjoitusten summat pienenivät, mutta lahjoittajien määrä lisääntyi. Moni haluaa jakaa vähästäkin”, Blanc sanoo.

Madridin Ruokapankki vastaanottaa lahjoituksia ennen kaikkea elintarvikealan yrityksiltä. Sosiaalinen vastuu on saanut uudenlaista painoarvoa. Ruoka jaetaan eteenpäin järjestöjen avulla.

Suuret avunantajat ovat saaneet rinnalleen uusia tulokkaita. Viime vuonna ruokaa jakoi 700 järjestöä. Tarpeen kasvaessa uusia ruokaloita avataan tiuhaan. Kansalaisten lahjoituksia varten Ruokapankilla on satoja keräyspisteitä.

”Yritykset lahjoittavat ruokaa viimeisen käyttöpäivän lähestyessä. Yksittäisiltä ihmisiltä saamme hyvin säilyviä elintarvikkeita”, sanoo tiedotuksesta vastaava Pilar Saura.

Solidaarisuutta mitataan laskemalla lahjoitusten ja järjestötoimintaan osallistuvien määrää. Tutkimusten ulkopuolelle jää kuitenkin espanjalaisista tuen muodoista tärkein: apu lähipiirille.

Caixa Forumin tutkimuksen mukaan 25 prosenttia espanjalaisista tuki viime vuonna taloudellisesti muita kuin ydinperheeseen kuuluvia sukulaisia. Kolmenkin sukupolven asettuminen saman katon alle ei ole tavatonta.

Suvun tuki on niin tavallista, ettei sitä edes mielletä avun annoksi. Se on perhe-elämää.

Häpeä hellittää

Asenteet köyhyyttä kohtaan muuttuvat. Pari vuotta sitten järjestöjen puoleen kääntyminen oli häpeä. Köyhyyteen liittyi stigma epäonnistumisesta.

”Avun haku vaatii yhä nöyrtymistä”, miettii työtön äiti Melanie Folhas. ”Omaa tilannetta ei kuitenkaan tarvitse enää peitellä. Niin monet ovat samassa tilanteessa.”

Ei se silti poista kiukkua tai avuttomuuden tunnetta. Folhas parjaa poliitikkoja. Köyhyys ei paisu vain työttömyyden, vaan yhtä lailla kestämättömän politiikan takia.

Menoleikkaukset tuntuvat kovimmin jo ennestään vähävaraisten arjessa. Julkisia palveluita on runneltu kovin ottein. Monet vähävaraisten, yksinhuoltajien tai vanhusten toimeentulon kannalta välttämättömistä tuista on poistettu kokonaan.

Elintasoerot kasvavat. Samalla syvenee sosiaalinen eriarvoisuus.

”Täällä taistellaan selviytymisestä. Näissä perheissä ei harrasteta tai palkata tukiopettajia”, sanoo työläiskortteli Useran koulun rehtori Toñi Goméz.

Kansalaiset pyrkivät paikkaamaan menoleikkausten jättämiä aukkoja.

Kun erityisopetuksen määrärahat leikattiin, osa opettajista alkoi antaa tukiopetusta vapaaehtoisina. Kun paperittomilta siirtolaisilta evättiin terveydenhuolto, osa lääkäreistä alkoi antaa sitä vastaanotoillaan.

Kansalaisten toimet ovat tärkeitä, mutteivät riitä korvaamaan peruspalveluiden puutetta.

Ei hyväntekeväisyyttä, vaan solidaarisuutta

Carabanchelin lähiössä aurinko killittää matalalla. Aukiolla on satakunta ihmistä pohtimassa asuinalueensa tilannetta.

”Perinteinen hyväntekeväisyys ei riitä. Tarvitaan uudenlaisia verkostoja, joilla luoda kestävää yhteiskuntaa”, sanoo lavalle kavunnut nainen. Sana on vapaa ja puheenvuorot vaihtuvat tiuhaan.

Niissä korostetaan avunantajien ja -vastaanottajien asetelmasta luopumista. Puhujat peräänkuuluttavat rakenteellisia muutoksia ja ihmisten osallistumista.

Moni muistuttaa kriisin sosiaalisesta ja poliittisesta luonteesta. Siksi pelkkään talouteen keskittyvät ratkaisutkaan eivät riitä.

Torikokous liittyy läheisesti ”toukokuun 15. päivän” eli 15M -liikkeeseen. Se alkoi massiivisina talouskriisin politiikkaa vastustaneina mielenosoituksina reilu kaksi vuotta sitten.

Nyt 15M on kattotermi tuhansille eri puolilla Espanjaa toimiville järjestöille. Ne koordinoivat yhä suurmielenosoituksia, mutta painopiste on vaihtoehtojen luomisessa ruohonjuuritasolla.

Paljon on saatu aikaan. Carabanchelissa on vallattu talo, jossa on yhteiskeittiö, yhteisöllinen kasvimaa, monenlaista harrastustoimintaa, lakineuvontaa asuntovelallisille, poliittisia kokouksia. Naapurilähiössä ja -kaupungeissa on löydetty omat ratkaisut.

Suurin saavutus istuu ilta-auringossa: joukko hyvin erilaisia ihmisiä yhteisen asian äärellä. Monille 15M on symboli koko Espanjan protestille – ja kriisin herättämälle solidaarisuudelle.