Sotakuvaaja Al Rockoff oli paikalla huhtikuun 17. päivän aamuna vuonna 1975, kun lähinnä teinipojista koostunut punakhmer-armeija marssi Kambodzhan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Hän otti kuvia riemuitsevista väkijoukoista ja nuorista pojista rynnäkkökivääreineen.
Ihmiset olivat onnellisia, sillä viimeinkin sisällissota oli ohi.
Tuntia myöhemmin riemu oli vaihtunut kauhuksi. Alkoi Kambodzhan kolme vuotta, kahdeksan kuukautta ja kaksikymmentä päivää kestänyt painajainen. Punakhmerit pidättivät yhdysvaltalaisen valokuvaajan.
Tammikuun 28. päivänä vuonna 2013 hawaiji-paitaan pukeutunut Rockoff istuu oikeussalin todistajanaitiossa ja kertoo tapahtumista vallatussa kaupungissa. Muutaman penkkirivin päästä häntä tarkkailee 82-vuotias entinen punakhmerjohtaja Khieu Samphan, joka tekee muistiinpanoja yhdessä asianajajansa kanssa.
Meneillään on oikeudenkäynti, jossa käsitellään yhtä lähihistorian järkyttävimmistä rikoksista. Harmaahiuksinen Khieu Samphan on yksi syytetyistä. Syyttäjän mukaan hän on vastuussa päätöksistä, jotka johtivat noin kahden miljoonan kambodzhalaisen kuolemaan.
Maanviljelijä Long Po Loung on tullut seuraamaan oikeudenkäyntiä Takeon provinssista, 60 kilometrin päästä. Tauolla hän pyytää koskettamaan takaraivoaan.
Rynnäkkökiväärin perän jättämä kuoppa on muisto kuulusteluista, joissa punakhmer-sotilaat pahoinpitelivät miehen henkihieveriin. Hän menetti Pol Potin valtakauden aikana 42 sukulaistaan.
63-vuotias Loung on odottanut oikeutta jo yli 30 vuotta. Odotus on saattanut olla turha.
Alussa oli optimismi
Neuvottelut punakhmerien saamisesta oikeuden eteen käytiin YK:n ja Kambodzhan välillä. Ne saatiin alkuun vasta viimeistenkin sissisotaa käyneiden punakhmerien antauduttua.
”Yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella ilmassa oli paljon optimismia”, sanoo australialainen Claire Duffy, punakhmer-oikeudenkäyntiä tarkkaileva ihmisoikeusasianajaja Open Society Justice Initiative -järjestöstä.
Kylmän sodan päätyttyä sotarikollisten saaminen kansainvälisen oikeuden eteen tuntui jälleen mahdolliselta, ensimmäistä kertaa sitten Nürnbergin oikeudenkäyntien. Lyhyen ajan sisällä perustettiin sekä Jugoslavian hajoamissotien että Ruandan kansanmurhan sotarikoksia tutkivat kansainväliset tuomioistuimet.
Samaan optimistiseen ajanjaksoon osui Kambodzhan hallituksen avunpyyntö YK:lle punakhmerien rikoksia käsittelevän tuomioistuimen perustamiseksi.
YK lähetti Kambodzhaan asiantuntijaryhmän, joka päätyi suosittelemaan perustettavalle tuomioistuimelle mallia, jossa päätäntävalta olisi kansainvälisillä tuomareilla.
Asiantuntijoiden mukaan yhteistyössä Kambodzhan kanssa järjestettävän oikeudenkäynnin riippumattomuutta ei voisi taata. Huolenaiheena oli se, että Kambodzhan hallitus pyrkisi ohjailemaan tuomioistuimen toimintaa.
Ovet paukkuvat
Kambodzhan hallitukselle YK:n ehdottama malli ei käynyt ja neuvottelut jumiutuivat. YK:n silloisen pääsihteerin Kofi Annanin päätöksellä YK käveli kahteen kertaan ulos neuvotteluista.
Punakhmerien saamiseksi oikeuden eteen oli kuitenkin paljon poliittista tahtoa. YK:n yleiskokous pakotti osapuolet takaisin neuvottelupöydän ääreen. Vuonna 2006 sopimus saatiin viimein aikaiseksi, lähes kymmenen vuoden neuvotteluiden jälkeen.
Kambodzhan hallitus sai mitä halusi.
Vastoin asiantuntijoiden neuvoja, neuvotteluiden lopputuloksena syntyneessä Kambodzhan ja YK:n järjestämässä erityistuomioistuimessa kambodzhalaiset muodostavat enemmistön, Duffy kertoo.
Asiantuntijoiden ennustukset oikeudenkäynnin ongelmista ovat osoittautuneet oikeiksi.
Syytteet uhrien unohtamisesta
Puolustusasianajaja Andrew Ianuzzi tupakoi ketjussa phnompenhiläisessä ravintolassa. Hän irtisanoutui vuodenvaihteessa. Sitä ennen hänen puolustettavanaan oli Nuon Chea, yksi punakhmerien hirmuhallinnon korkea-arvoisimmista johtajista. Ongelmana ei kuitenkaan ollut pahamaineinen asiakas.
”Tietenkin punakhmerit syyllistyivät rikoksiin. Kukaan ei voi kiistää sitä”, Ianuzzi sanoo. ”Tehtäväni puolustusasianajajana on varmistaa, että asiakkaani saa reilun oikeudenkäynnin, ei pyydellä anteeksi heidän tekojaan.”
Viiden vuoden jälkeen yhdysvaltalainen asianajaja menetti uskonsa oikeudenkäyntiin. Viimeisen istuntonsa aikana Ianuzzi poistettiin oikeussalista hänen verrattuaan tuomioistuimen toimintaa näytösoikeudenkäyntiin.
”Minua on syytetty uhrien unohtamisesta. Mielestäni se on kelvoton argumentti. Myös uhrit haluavat oikeudenkäynnin olevan lainmukainen prosessi.”
Kilpajuoksua ajan kanssa
Erityistuomioistuimen tie on ollut kivinen. Ulkopuoliset tarkkailijat sekä kriittiset äänet tuomioistuimen sisältä ovat alusta asti esittäneet syytöksiä korruptiosta ja poliittisesta ohjailusta. Tilannetta ei helpota se, että oikeudenkäynti iäkkäitä syytettyjä vastaan on kilpajuoksua ajan kanssa.
Maaliskuussa yksi entisistä punakhmer-johtajista, ulkoministerinä toiminut 87-vuotias Ieng Sary, kuoli kesken oikeuskäsittelyn. Viime vuonna hänen vaimonsa, punakhmerien hallinnon sosiaaliministeri Ieng Thirith, vapautettiin pitkälle edenneen Alzheimerin takia.
Talousvaikeuksissa rypevä tuomioistuin on käyttänyt 179 miljoonaa yhdysvaltain dollaria, mutta saanut aikaan vasta yhden tuomion. Syyllisyytensä tunnustanut Kaing Guek Eav, painajaismaisen kidutuskeskus S-21:en johtaja, tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Kahden jäljellä olevan syytetyn oikeuskäsittely on kesken. Mikäli Kambodzhan hallitus saa tahtonsa läpi, lopettaa erityistuomioistuin toimintansa näiden tuomioiden jälkeen. Se huolestuttaa sekä oikeudenkäyntiä tarkkailevaa Claire Duffyä että puolustusasianajaja Andrew Ianuzzia.
Heidän mielestään tuomiot välittäisivät liian kapean kuvan 70-luvun tapahtumista ja niihin syyllisistä. Tuomioistuimen yritykset laajentaa oikeudenkäyntiä koskemaan useampia epäiltyjä ovat kuitenkin törmänneet kambodzhalaisen valtapolitiikan kivimuuriin.
Tuulinen virka
Viiden entisen punakhmerjohtajan epäillään olevan vastuussa satojen tuhansien kambodzhalaisten kuolemiin johtaneista rikoksista. Rikosten tutkiminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi, sillä Kambodzhan hallitus vastustaa uusien oikeuskäsittelyiden avaamista. Osalla epäillyistä on valtaa sekä vaikutusvaltaisia ystäviä hallitsevassa CPP-puolueessa.
Teoriassa hallituksen mielipiteen ei pitäisi vaikuttaa itsenäisen erityistuomioistuimen toimintaan. Käytännössä tutkintaa eteenpäin ajavan kansainvälisen tutkintatuomarin tehtävä on osoittautunut kuitenkin hyvin tuuliseksi viraksi. Jo kolme YK:n tuomaria on lähtenyt tuomioistuimesta ovet paukkuen.
Yhteistyö kambodzhalaisen henkilökunnan kanssa on ollut mahdotonta, ellei tuomioistuimen toiminta ole seurannut hallituksen virallista linjaa.
Ongelmien takana on monien Kambodzhan hallituksessa korkeissa asemissa olevien poliitikkojen kyseenalainen menneisyys punakhmer-liikkeessä.
”Hallinnon monilla eri tasoilla on paljon entisiä punakhmerejä, joilla on luultavasti paljon verta käsissään. Uskon, että he ovat aidosti huolestuneita siitä, että totuus 70-luvun tapahtumista tulee julki”, Duffy sanoo.
Nykyinen pääministeri Hun Sen toimi pataljoonan komentajana punakhmer-armeijassa. Hän pakeni punakhmerien sisäisiä puhdistuksia Vietnamiin, ja saavutti nopeasti nykyisen asemansa Vietnamin asettamassa hallituksessa, kun Vietnamin armeija syöksi punakhmerit vallasta.
Hun Sen on poikkeuksellisen taitava poliitikko, jonka ansiosta punakhmer-liike tuli tiensä päähän 90-luvun lopulla. Oikeudenkäynnin on tarkoitus ikuistaa hänet historiankirjoihin miehenä, joka tuhosi punakhmerit ja saattoi nämä vastuuseen rikoksistaan.
Hun Senillä on kuitenkin selkeä mielipide siitä, ketkä punakhmerien rikoksiin olivat syyllisiä. Hän on ilmoittanut julkisesti vastustavansa uusien epäiltyjen tuomista oikeuden eteen.
Kambodzhaa rautaisella otteella hallitseva pääministeri on myös tottunut saamaan haluamansa.
Uhritkin huolissaan
”Pelkästään viime vuoden aikana olemme nähneet monia esimerkkejä siitä, miten Kambodzhan hallitus käyttää oikeuslaitosta oman politiikkansa jatkeena”, toteaa Rupert Abbott, ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Kambodzhan, Laosin ja Vietnamin tutkija.
Abbott kertoo, että hallitusta arvostelevat joutuvat vastaamaan tekaistuihin syytteisiin oikeudenkäynneissä ja löytävät itsensä usein vankilasta. Kriittiset äänet saatetaan vaientaa myös väkivallalla.
Näitä tapauksia oikeuslaitos katsoo läpi sormiensa.
Monet ihmisoikeusloukkauksista liittyvät maakiistoihin, joissa vaikutusvaltaiset yritykset pyrkivät viemään köyhimpien kambodzhalaisten maat.
Amnesty International on huolestunut viestistä, jonka erityistuomioistuimen toiminta lähettää. Oikeudenkäynnin alkaessa toiveena oli, että punakhmerien tuomitseminen auttaisi Kambodzhan yhteiskuntaa pääsemään eroon sitä vaivaavasta rankaisemattomuuden kulttuurista.
Mikäli hallitus saa tahtonsa läpi ja kykenee ohjailemaan oikeudenkäynnin kulkua, viesti tavalliselle kambodzhalaiselle on se, että jopa YK:n kanssa yhteistyössä perustetussa tuomioistuimessa vaikutusvaltaiset henkilöt voivat asettua lain yläpuolelle.
Asianomistajia oikeudenkäynnissä edustava ranskalainen asianajaja Elisabeth Simonneau-Fort kertoo myös päämiestensä, punakhmerien uhrien, olevan huolestuneita poliittisesta ohjailusta.
”He eivät ole sokeita. He toivovat, että tuomioistuin pääsisi ongelmista eroon ja oikeus toteutuisi,” hän sanoo. ”Ennen kaikkea he haluavat selityksen. He haluavat vastauksia. Kuinka kaikki se, mitä he joutuivat kokemaan, oli mahdollista?”
Kaiken valtapelin keskellä on vanha kambodzhalainen maanviljelijä, joka ei vieläkään ymmärrä, minkä takia miltei koko hänen sukunsa on kuollut.