Keskoskaapeille rahaa kerännyt kampanja on virittänyt kriittistä keskustelua hyväntekeväisyydestä ja veroista. Lastenklinikan kummit ja 875 grammaa -kampanja keräävät rahaa sairaalan keskoskaapeille.

Kriitikot ovat muistuttaneet, että keskoskaapit ja muu terveydenhuolto tulisi kustantaa verovaroin, koska se on tasa-arvoisempaa. Esiin on tuotu myös, että kampanjan tukeminen voi olla yrityksille ja isokenkäisille pikkurahalla saavutettu imagovoitto. Varjoon jää, että samat tahot ovat vaatineet vero­leikkauksia, jotka pienentävät terveyssektorin budjettia.

”…osoittakaa minulle yksikin yhteiskunta, jossa on vapaaehtoisuuden ideaalilla päästy hyvinvoinnissa vaikkapa pohjoismaisiin lukemiin”, haastaa Milla Jurva Kansan Uutisten verkkolehdessä aihetta käsittelevässä kolumnissaan. En kyllä keksi yhtään.

Kehitysmaiden lähihistoriasta on sen sijaan helppo löytää esimerkkejä siitä, miten apu epäonnistuu, jos antajan annetaan vapaasti päättää, ketä ja miten hän haluaa auttaa.

Köyhän maan kummilapselle olisi niin mukava lähettää söpö t-paita, jota hän voisi sitten jääkaapin oveen kiinnitetyssä valo­kuvassa pitää yllään. Kun lahjojen sijaan rahat käytetään koko kylän hyväksi, vaikkapa koulun rakentamiseen, samalla rahalla saadaan tärkeämpiä asioita kuin yksittäiset lahjat yksittäisille lapsille. Tämän kaikki nykyään jo ymmärtävät.

Samaan aikaan Suomessa virvoitusjuoma­yhtiön lahjoittamat limsat sairaiden lasten vanhemmille tuntuvat sympaattiselta eleeltä.

Ja mikäs siinä, jos yhtiöt kantavat sen lisäksi vastuunsa myös verojen maksamisesta. Olen kehitellyt mielessäni uudenlaista Reilu veronmaksaja -merkkiä. Joku Reilun kaupan yhdistyksen kaltainen taho voisi luoda kriteerit yrityksille reilusta verosuunnittelusta.

Verosuunnittelu tarkoittaisi tässä yhteydessä sitä, että kaikki verot maksettaisiin vastuullisesti valtiolle. Reilu veronmaksaja -yrityksellä kirjanpito olisi avointa.

Nettiin voisi myös nikkaroida tilaston, joka listaisi suhteellisesti eniten valtiolle veroja maksaneet yritykset. Sieltä kuluttajat tarkistaisivat, mille firmalle heidän kannattaa roposensa antaa, jotta tulevaisuudessakin keskoskaappeja olisi riittävästi.