Vuosi sitten helmikuun 21. päivänä viisi kirkkaanvärisiin mekkoihin, sukkahousuihin ja kommandopipoihin pukeutunutta nuorta naista valtasi moskovalaisen Kristuksen Vapahtajan kirkon etuosan, johon on naisilta pääsy kielletty.
He ehtivät hyppiä, väistellä vartijoita ja huutaa iskulauseitaan 40 sekunnin ajan, ennen kuin heidät vietiin pois.
Punkrukoukseksi nimeämässään poliittisessa performanssissa feministinen aktivistiryhmä Pussy Riot muun muassa pyysi Neitsyt Mariaa häätämään Putinin ja piikitteli patriarkka Kiriliä, joka oli kehottanut ortodokseja äänestämään Putinia presidentinvaaleissa.
Kolme performanssiin osallistunutta naista, Marija Aljohina, Nadezda Tolokonnikova ja Jekaterina Samutsevits pidätettiin. Elokuussa heidät tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Samutsevitsin tuomio muutettiin myöhemmin ehdolliseksi.
Tempaus, tai tarkemmin ottaen valtiovallan ylimitoitettu reaktio siihen, teki vasta vuotta aiemmin perustetusta feministiryhmästä kertaheitolla kuuluisan. Avoimesti Putinia vastustava Pussy Riot oli järjestänyt poliittisia performansseja julkisissa tiloissa aiemminkin, mutta vasta pidätys toi heidän sanomalleen maailmanlaajuista näkyvyyttä.
Pian tuomion julistamisen jälkeen yhdysvaltalainen Feminist Press julkaisi tapaukseen liittyvän kirjan, joka on nyt ilmestynyt suomeksi nimellä Pussy Riot! Punkrukous vapauden puolesta. Teos sisältää Pussy Riot -ryhmän julkilausumia ja avoimia kirjeitä Putinille, Medvedeville ja partiarkka Kirilille. Niin ikään siinä on syytettyjen kirjeitä, alku- ja loppupuheenvuorot oikeudessa, katkelmia oikeudenkäynnistä, asianajajien loppulausunnot, ryhmän jäsenten poliittisia runoja ja laulujen sanoituksia sekä tukiviestejä eri puolilta maailmaa.
Jos odottaa jäsenneltyä ja analysoitua tietoa tai jonkinlaista kokonaiskuvaa tapauksesta, sitä ei löydy. Pussy Riot! on hajanainen ja hätäisen oloisesti kasattu tekstikokoelma, joka olisi kaivannut tuekseen jonkinlaista kokoavaa artikkelia.
Toisaalta jos seurasi tapauksen uutisointia, ja asia on vielä tuoreessa muistissa, tekstit ovat toki ymmärrettäviä. Teos syventää ja tarkentaa Pussy Riotista ja heidän kirkkoperformanssistaan median perusteella muodostunutta kuvaa ja kiinnittää konkreettisella tavalla huomion Venäjän oikeusjärjestelmän ongelmiin ja toisin-ajattelijoiden vainoon.
Tekstien perusteella Pussy Riotin jäsenet ovat varsin älykkäitä, sivistyneitä ja määrätietoisia poliittisia aktivisteja. Naiset pohtivat kirjoituksissaan muun muassa Raamatun sanomaa, valtion ja kirkon suhdetta, 20-30-lukulaista avantgardetaideryhmä Oberiuta, vuoden 1937 puhdistusten uhreja ja monia muita Venäjän poliittiseen ja kulttuurihistoriaan liittyviä aiheita.
Mikään ei ole muuttunut sitten neuvostoaikojen, kirjassa todetaan. ”Edelleen, kuten viisikymmentä vuotta sitten, henkilön aidosta sivistyksestä kertoo se, että hän asettuu vallanpitäjiä vastaan ja päätyy vainotuksi ja vankilaan.”