Autot, mopotaksit ja tuktukit matelevat ristiin rastiin kuuman Phnom Penhin kaduilla. Tööttäykset ja puheensorina täyttävät tukahduttavan ilman.
Kambodzhan pääkaupungin kuuluisalla joenrantakadulla on vilkasta. Vilkkuvat neonvalot ohjaavat illanviettopaikkoihin. Turistien iloksi kadulta löytyy moderneja langattomalla nettiyhteydellä varustettuja kahviloita, pitserioita ja baareja.
Noin 14 miljoonan asukkaan Kambodzhaan matkustaa vuosittain lähes kaksi miljoonaa vierailijaa. Heitä houkuttelevat yhtäältä Angkor Watin huimat temppelit, toisaalta koskemattomat rannat.
Maahan suuntautuvalla matkailulla on kuitenkin vakavammatkin kasvot. Pian Kambodzhaan saavuttuaan tulija kohtaa kehitysmaan toisen puolen: äärimmäisen köyhyyden. Lapset parveilevat turistien suosimien ravintoloiden edustoilla ja vitivalkoisilla hiekkarannoilla, kerjäävät ruoantähteitä tai kauppaavat eksoottisia hedelmiä.
Kun köyhyys on käsin kosketeltavaa, moni halua auttaa. Useat kambodzhalaiset orpokodit hyödyntävätkin turistien huonoa omaatuntoa.
”Minua lähestyttiin edellisellä matkallani baarissa”, kertoo britannialainen Natalie, joka toimii parhaillaan vapaaehtoisena tanssiopettajana New Future for Children -orpokodissa.
”Minulta kysyttiin, olinko kiinnostunut tutustumaan läheiseen orpokotiin. Pyyntö tuntui niin absurdilta, että menin paikan päälle. Noin kymmenen minuutin päästä vedin lapsille tanssituntia”, hän sanoo.
Natalieta ihmetytti, ettei kukaan orpokodin työntekijöistä kysynyt hänen henkilöpapereitaan tai työtodistuksiaan. ”Olisin voinut olla kuka tahansa.”
Al Jazeera uutisoi viime kesänä Kambodzhan orpokotibisneksestä. Turistien kiinnostus auttaa maan köyhyydestä kärsiviä lapsia on uutistoimiston mukaan aiheuttanut sen, että orpokoteja on perustettu yksinomaan tulonlähteiksi. Näiden orpokotien toiminnanjohtajat rikastuttavat vierailijoiden lahjoituksilla lähinnä omaa kukkaroaan.
Vapaaehtoinen maksaa itse
Matkailijamäärien kasvaessa on kasvanut myös orpokotien määrä. Phnom Penhissä on eri arvioiden mukaan 500–1000 orpokotia. Vuonna 2010 virallisesti rekisteröityjä orpokoteja oli 269.
Tällä hetkellä orpokodit tarjoavat asuinsijan noin 12 000 lapselle.
Maassa kukoistaa myös alaikäisiin kohdistuva seksiturismi. Heikosti valvotut orpokodit voivat tarjota puitteet lapsiin kohdistuvalle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Kambodzhan hallitus käynnisti keväällä 2012 tutkimukset, joissa selvitetään useiden orpokotien vapaaehtoisten henkilöllisyyden tarkistamiseen liittyviä puutteita.
Lyhytaikaisina vapaaehtoisina toimineet ulkomaalaiset ovat syyttäneet joitakin orpokoteja siitä, että ne ovat ensi sijassa liikeyrityksiä.
Osa orpokodeista veloittaa vapaaehtoistyöstä. Toisiin orpokoteihin turistit lahjoittavat rahaa tai tavaroita omasta tahdostaan.
Hiv-positiivisten lasten hoitoon erikoistunut New Hope for Cambodian Children -järjestö veloittaa vapaaehtoisilta kaksisataa dollaria viikossa.
”Se on tärkeä tulonlähde, jolla voimme kattaa monia kuluja. Turisti käyttää joka tapauksessa matkallaan ainakin pari sataa dollaria viikossa. Miksei siis käyttää sitä johonkin hyvään?” järjestön varajohtaja Phok Many sanoo.
Auttamisen taustalla omat tarpeet
Lähes täysin lahjoitusten varassa pyörivät orpokodit tukeutuvat ulkomaisiin matkailijoihin varmistaakseen työnsä jatkuvuuden. New Future for Children -orpokodin varainhankintapäällikkö Chris Merritin mukaan monista vapaaehtoisista tulee myös kotimaahan palattuaan merkittäviä lahjoittajia.
Merrit muistuttaa, ettei kysymys vapaaehtoistyöstä orpokodeissa ole yksiselitteinen.
”Orpokotiturismi ei sinänsä ole ongelma. Ongelma on orpokotien vastuuton johtaminen.”
Orpokodin vastuulliseen johtamiseen kuuluvat Merritin mukaan säännöt ja niiden noudattaminen. Liian lyhytaikaisia vapaaehtoisia ei vastuulliseen orpokotiin hyväksytä, sillä heistä on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä. Lapset saattavat kiintyä vapaaehtoisiin hyvinkin lyhyessä ajassa.
”Lyhytaikainen vapaaehtoisuus kuvastaa siihen suostuvan orpokodin arkea: suunnitelmallisuuden puutetta ja katkonaisuutta orpokodin opetusjärjestelmässä”, Merrit sanoo.
Myös kaatopaikalla työskenteleviä perheitä tukevan A New Day Cambodia -järjestön toiminnanjohtaja Muriel Stockheim suhtautuu kriittisesti liian lyhytaikaiseen vapaaehtoistyösuhteeseen.
”Monet ihmiset haluavat tulla vapaaehtoiseksi omista henkilökohtaisista tarpeistaan”, Stockheim sanoo.
Vapaaehtoistyö on monelle kambodzhalaiselle järjestölle elinehto. Merrit onkin huolestunut hälyn aiheuttamista kielteisistä vaikutuksista niiden orpokotien toimintaan, joiden asiat ovat kunnossa.
”Negatiivinen keskustelu orpokodeista on haasteellista asianmukaisesti toimiville orpokodeille. Vapaaehtoiset ovat meillekin tärkeitä.”
Vapaaehtoistyön ja orpokotiturismin ero on hänestä selvä.
”Vapaaehtoistyöntekijä valmistautuu matkaansa etukäteen ja on yhteydessä tulevaan työpaikkaansa jo kotimaastaan käsin. Orpokotituristi puolestaan odottaa minkä tahansa orpokodin ottavan hänet avosylin vastaan ja järjestävän hänelle töitä. Vastuullisessa orpokodissa vapaaehtoistyö on suunniteltua ja järkevää – niin lasten kuin vapaaehtoistyöntekijän kannalta.”
Lähes kaksi miljoonaa turistia matkustaa vuosittain Kambodzhaan.
Brittiläinen Natalie työskentelee vapaaehtoisena tanssinopettajana orpokodissa.
Chris Merritt painottaa, että on eri asia olla vapaaehtoistyöntekijä kuin orpokotituristi.