Syrjintää kokeneet katsovat oikeusprosessit monimutkaisiksi ja läpinäkymättömiksi, selviää Ihmisoikeusliiton tekemästä tutkimuksesta (pdf). Vain pieni vähemmistö kokee, että syrjinnästä valittamalla on saanut oikeutta.

Tutkimukseen osallistuneet kokivat eniten syrjintää vammaisuuden tai etnisen alkuperän vuoksi. Toiseksi eniten syrjintää koettiin iän tai sukupuolen perusteella. Yleisimmin syrjintää kohdattiin työpaikoilla tai palveluissa.

Syrjintää kohdannut näkövammainen Katja Koponen kertoi kokemuksistaan työelämässä ja tapauksen oikeusprosessista tutkimuksen julkistamistilaisuudessa viime viikolla:

”Olin ollut erityisopettajana 9 vuotta määräaikaisissa työsuhteissa samassa koulussa ja siitä muutamia vuosia perhevapaalla. Kun olin valmis palaamaan entiseen työhöni, koulun uusi rehtori päätyi palkkaamaan toisen henkilön entiseen tehtävääni, ilman mitään selityksiä, ilman halua keskustella päätöksestä enempää.”

Koponen päätti viedä asian oikeuteen ja voitti tapauksen pitkän sekä raskaan taistelun jälkeen. Hänelle luvattiin yli vuoden palkkakorvaukset, mutta töitä ei ole edelleenkään löytynyt. Myöskään Oulun kaupunki, jossa hän asuu ja on työskennellyt, ei ole löytänyt Koposelle koulutusta vastaavaa työtä.

Tutkimukseen haastateltiin yhteensä 39 syrjinnän uhria, joista 36 oli käyttänyt jotain valitusreittiä. Kuitenkin vain seitsemän koki, että valitusprosessin lopputulos oli riittävä. Syrjinnästä valittamisen haasteita ja esteitä olivat prosessin työläys, tiedonpuute, kustannukset tai pelko kustannuksista ja asianajajan asiantuntemuksen puute.

Silti tutkimukseen osallistuneet kokivat, että oikeusprosessin läpiviemisessä saattoi olla yhteiskunnallista merkitystä, vaikka henkilökohtainen hyöty jäikin vähäiseksi.

”Tutkimus on erittäin ajankohtainen ja uraa uurtava, sillä tämä on ensimmäinen kattava tutkimus, jossa sekä syrjintä että oikeusturva ja sen saatavuus yhdistyvät”, kiitteli oikeusministerin erityisavustaja Robin Harms.