Siitä asti, kun muutin Suomeen vuonna 1994, olen ollut sitä mieltä, ettei täältä kannata lähteä ulkomaille kesällä. Vuosi vuodelta näkemykseni vahvistuu: Suomen suvi on vihreä eikä liian kuuma armotonta auringon porotusta välttävälle.
Yhden poikkeuksen kuitenkin teen: käyn kerran kesässä Tukholmassa. Tukholma on ihana kaupunki ja siellä on kutakuinkin samanlainen kesäsää kuin Helsingissä. Sen lisäksi Tukholma on paljon muutakin kuin Tukholma tai Ruotsi: siellä voi nähdä paljon kauemmaksi.
Viimeksi suuntasimme Välimeri-museoon. Sen yhteydessä oli sattumalta myös Afganistan-näyttely. Ei siis tarvinnut mennä Roomaan saati Kabuliin.
Vierailukohteet vaihtelevat, mutta kahdessa paikassa käymme aina: ”isän kirjakaupassa” ja ”pojan kirjakaupassa”. Edellinen on iranilaislähtöisen pitämä kirjakauppa Drottningatania sivuavalla kujalla. Sieltä löytyy opuksia keittokirjoista keskiaikaisiin filosofian teoksiin, niin Lähi-idän kielillä kuin englanniksikin.
Mutta tämäkin putiikki jää kakkoseksi ”pojan kirjakaupalle”. Vasaparkenin laidalla sijaitsevasta lastenkirjakaupasta mukaamme lähtee joka kerta kassillinen kirjoja. Poikamme on tietysti ”vain” suomen- ja kurdinkielinen, eikä hänelle lueta mitään ruotsiksi. Mutta ei hätää: kirjakaupasta löytyy runsaasti kirjoja kurdiksi – ja vielä kohtuuhintaan.
Suomesta olisi melko varmasti turhaa edes tiedustella kurdinkielisiä kirjoja saati kurdinkielisiä lastenkirjoja. Ei kurdia toki kovin laajasti Suomessa puhuta, mutta ei muillakaan maahanmuuttajien kielillä ole kummoisesti tarjolla kirjoja. Poikkeuksena tietysti englanti ja ehkä venäjä.
Ruotsissa tilanne on aivan toinen. Siellä on tarjolla sekä maahanmuuttajien lähtömaista lastenkirjallisuutta että ennen kaikkea ruotsalaista lastenkirjallisuutta. Kymmenille eri maahanmuuttajien kielille on käännetty niin klassikkoja kuten Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossua ja Vaahteramäen Eemeliä, Suomessakin suuren suosion saaneita Gunilla Wolden Sanna- ja Teemu-kirjoja 1970-luvulta, kuin aivan uusia Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen -kirjoja.
Myös Suomessa tuotetaan erinomaista lastenkirjallisuutta. Valitettavasti sitä ei ole nimeksikään käännetty maahanmuuttajien kielille. Kuitenkin juuri lastenkirjallisuudella voisi olla merkittävä rooli maahanmuuttajien kotoutumisessa. Hyvääkin suomea osaavat maahanmuuttajavanhemmat eivät lue lapsilleen suomeksi. Niin en tee minäkään. Omille lapsille vieraan kielen puhuminen tuntuisi oudolta.
Suomesta maahanmuuttajien kielille käännetyt kirjat antaisivat paljon niin lapsille kuin heidän vanhemmilleen. Erityisen kiireisesti tulisi kääntää esimerkiksi päiväkodin ja koulun arkea esitteleviä sekä kirjastossa, lääkärissä ja vastaavissa paikoissa käynneistä kertovia kirjoja. Niiden avulla lapset valmistautuisivat kohtaamaan päiväkoti- ja koulukavereitaan, opettajia, lääkäreitä ja niin edelleen. Myös lasten vanhemmat saisivat samalla käsityksen suomalaisesta arjesta.
Lastenkirjallisuuden kääntäminen ja sen leviämisen tukeminen olisi paljon tehokkaampi kotouttaja kuin loputtomien kotouttamista koskevien raporttien tuottaminen pölyttymään varastoissa.