Yhtälö on hankala. Eläimen nenän yläpuolella keikkuva keratiinista muodostunut sarvipari painaa keskimäärin liki kuusi kiloa. Pimeillä markkinoilla siitä väitetään maksettavan yli 50 000 euroa kilolta. Vertailun vuoksi: saman verran maksoi toukokuussa kilo kultaa, ja kullan hinta on nyt ennätyskorkealla.

Yhden valko- eli isosarvikuonon sarven hinnalla voisi siis ostaa kaksion Helsingin keskustasta. Tai uuden Ferrarin.

Vuoteen 2008 asti Etelä-Afrikassa salametsästettiin keskimäärin alle 15 sarvikuonoa vuodessa. Sen jälkeen salametsästys on kasvanut räjähdysmäisesti. Viime vuonna 443 yksilöä, tänä vuonna toukokuun puoliväliin mennessä jo 210.

”Ongelman ydin on siinä, että kuollut sarvikuono on kalliimpi kuin elävä sarvikuono”, sanoo Enrico Di Minin. Salametsästystä Etelä-Afrikassa tutkinut Di Minin on aloittanut huhtikuussa kolmivuotisen pestin tutkijatohtorina Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksen luonnonsuojeluinformatiikan tutkimusryhmässä.

”Jos minulta olisi kysytty asiasta vuosi sitten, en olisi pitänyt salametsästystä suurena uhkana sarvikuonojen kannalle. Nyt asia on toisin. Salametsästys on lisääntynyt niin nopeasti, että sen vaikutuksista sarvikuonokannan säilymiselle on syytä olla huolissaan.”

Salametsästyksen seurauksena sarvikuonojen määrä vähenee muutenkin kuin salametsästäjien toimesta. Jos tarpeeksi moni sarvikuonoille elintilaa tarjoavien tilojen omistajista päätyy riskien takia luopumaan sarvikuonoistaan, kanta voi pienentyä nopeasti.

Nyt sarvikuonojen hengissä pitäminen tulee niiden omistajille kalliiksi, sillä salametsästystä torjumaan on palkattava vartijoita. Vapaana sarvikuonoja ei elä missään Afrikassa, ainoastaan suojelualueilla.

Aasiassa kysyntä kasvussa

Laittoman sarvikaupan kysyntää pitää yllä vaurastuva Aasia. Perinteisesti kysyntä on ollut suurta Kiinassa, mutta viime vuosina myös Vietnam on noussut merkittäväksi markkinaksi. Sarvien on perinteisesti uskottu parantavan useita eri sairauksia, viime aikoina jopa syöpää.

Tieteellisissä tutkimuksissa terveysvaikutuksia ei ole löydetty, mutta silti usko sarvien parantavaan voimaan on vahva. Siksi myös kysyntä on kasvussa.

Niin kauan kuin laittoman kaupan kitkeminen ei onnistu, tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Etelä-Afrikassa ehdotus sarvikaupan laillistamisesta saa yhä enemmän kannatusta – myös muilta kuin sarvikuonojen omistajilta.

”Suurin osa eteläafrikkalaisista luonnonsuojelijoista on kaupan laillistamisen kannalla”, väitöskirjansa eteläafrikkalaisesta suojelutyöstä tehnyt Di Minin sanoo. ”Jos kauppa olisi hallittua, sarvikaupasta saatavat tulot eivät päätyisi rikollisille, vaan ne voitaisiin suunnata suojeluun.”

Nykytilanne muistuttaa vähän huumekauppaa: se on laitonta, mutta kannattavaa – osin juuri siksi, että se on laitonta. Merkittävä ero on se, että sarvikaupapa valtavan arvokas kielletty hedelmä odottaa tarpeeksi röyhkeää ottajaansa osana luonnossa vaeltavaa eläintä.

Etelä-Afrikan tilanne eroaa selkeästi muun Afrikan tilanteesta. Maan valkosarvikuonokanta on vahva.

”Etelä-Afrikassa on onnistuttu suojelussa, sillä se on tehty taloudellisesti kannattavaksi paikallisille yhteisöille.”

Sarvikuonojen avulla saadaan tuloja niin ekoturismin, laillisen metsästyksen kuin sarvikuonojen myynnin välityksellä. Sarvikuonoja pidetäänkin niin valtion, yksityisten kuin paikallisyhteisöjen omistamilla suojelualueilla.

Monilla Etelä-Afrikan suojelualueilla sarvikuonojen sarvet lyhennetään jo nyt. Etenkin yksityisten villieläintilojen omistajat painottavat sitä, että sarven hallittu leikkaaminen on tehokkain tapa estää salametsästystä ja eläinten tappamista.

Sarvikauppaan kielteisesti suhtautuvat järjestöt puolestaan muistuttavat, että samalla omistajat keräävät kassakaappeihinsa valtavan omaisuuden odottamaan kaupan laillistamista.

Oy salametsästys ab

”Ennen salametsästäjät olivat lähinnä epätoivoisen köyhiä ihmisiä. Nyt tilanne on aivan toinen”, Di Minin sanoo.

Laittomilla sarvilla käytävä kauppa on niin kannattavaa, että myös salametsästyksessä asialla on iso raha. Salametsästyksestä on ollut oikeudessa syytettyjenpenkillä rikollisjärjestöjen jäsenten lisäksi eläinlääkäreitä ja luonnonsuojelualueiden työntekijöitä.

”Sarvikuonot paikallistetaan helikopterista käsin, ja sieltä ammutaan nukutusnuoli. Eläimen sijainti kerrotaan maitse liikkuville yhteistyökumppaneille, jotka leikkaavat nukutetun eläimen sarven irti”, Di Minin kertoo.

”Kun eläin herää, se on tuskissaan ja yleensä menehtyy pian. Jos sarventynkää jätettäisiin edes muutaman sentin verran, eläin selviäisi. Mutta ei. Sarvi on niin arvokasta.”

Sarvikuonoja voi metsästää myös laillisesti. Niin kutsutussa trofee-metsästyksessä metsästäjä saa kaatamastaan eläimestä muistoksi sen pään. Laillisesti kaadetun sarvikuonon trofeesta ei saa irrottaa sarvea, vaan pää sarvineen on pidettävä yhtenä.

Kukaan ei tietenkään tiedä varmaksi, mitä trofeina viedyille sarvikuononpäille myöhemmin tapahtuu.

Oikeudessa puidaan muun muassa epäilyjä thaimaalaisen rikollisryhmän junailemasta laillisesti metsästettyjen sarvikuonojen sarvien järjestelmällisestä toimittamisesta pimeille markkinoille.

Di Minin on laskenut, että lupa valkosarvikuonon metsästykseen maksaa keskimäärin noin 21 600 euroa. Jos haluaa ostaa elävän sarvikuonon, aikuisen yksilön hinta on keskimäärin 13 800 euroa. Ne ovat pikkusummia verrattuna sarven arvoon laittomilla markkinoilla.

Niin kauan kuin on olemassa sarvikuonoja ja ostajia sarville, on olemassa myös ristiriita.

”Johonkinhan pitää laittaa myös luonnollisiin syihin kuolleiden sarvikuonojen sarvet”, di Minin muistuttaa.