Artikkelikuva
Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli

Vapaudenaukion mielipuoli

Irakista Suomeen paenneen Hassan Blasimin novellikokoelma on mielipuolisen hyvä.

Sanottakoon se heti alkuun: Hassan Blasimin novellikokoelma Vapaudenaukion mielipuoli on mielipuolisen hyvä.

Irakista Suomeen vuonna 2004 paennut Blasim (s. 1973) on ammatiltaan elokuva-ohjaaja, mutta Suomessa hän on päässyt ohjaamaan vain muutaman lyhytelokuvan Ylelle. Novellitkin ovat saaneet odottaa pitkään suomenkielistä käännöstä.

Arabiaksi kirjoitetut tarinat julkaisi ensimmäisenä brittiläinen kustantamo englanniksi käännettyinä vuonna 2010. Tämän vuoden alussa kokoelmalle löytyi vihdoin myös arabiankielinen kustantaja Libanonista, mutta vasta kun tarinoita oli siistitty ja sensuroitu. Siistittykin versio on jo ehditty kieltää Jordaniassa. Ja nyt siis vuosia sitten Suomessa kirjoitetut tarinat ovat ilmestyneet myös suomeksi, Sampsa Peltosen suoraan arabiasta kääntäminä.

Vaikka novellien aiheet kumpuavat sodasta, väkivallasta, pakolaisuudesta, terrorismista ja rasismista, tarinat ovat kaukana synkästä realismista tai katkerista kärsimyskertomuksista. Sen sijaan niitä leimaa fantasia, musta huumori ja häpeilemättömän railakas mielikuvitus.

Kolmestatoista novellista kaikki eivät tunnu ihan loppuun asti hiotuilta, mutta yleisesti ottaen kokoelman taso on korkea.

Novellit on kerrottu pääosin minä-muodossa, ja kertojat ovat lähes aina jollain tavalla vinksahtaneita. Tai sitten sijoiltaan on maailma ympärillä; välttämättä ei käy ilmi, onko kyse fantasiasta vai pelkästään sekopäisestä kertojasta.

”Sotilassanomat” -tarinassa hallitusta hännystelevä kulttuuritoimittaja julkaisee kuolleen sotilaan romaanit ominaan, saa mainetta ja kunniaa, mutta on pia­n hukkua käsikirjoituksiin, joita edelleen saapuu jo haudassa mätänevältä sotamieheltä.

Novellissa ”Ruumisnäyttely” aiheena on järjestö, joka tapattaa ihmisiä, muttei suinkaan uskonnollisista tai poliittisista syistä, vaan koska se pitää tappamista taiteena. ”Tuo pahanilmanhymy” -kertomuksessa päähenkilön kasvoille liimautuu yön aikana leveä hymy, joka ei millään lähde pois, ei vaikka uusnatsit hakkaavat.

Novellien satiirinen ote ja uhkaavan epätodellinen tunnelma tuo mieleen latinalaisamerikkalaiset maagisen realismin kirjallisuuden edustajat, ja yhteen heistä viitataan suoraankin, novellissa ”Carlos Fuentesin painajaiset”. Siinä irakilainen pakolainen ottaa meksikolaiskirjailijan nimen muuttaessaan Hollantiin ja halutessaan häivyttää halveksimansa arabitaustan. Painajaisiaan hän ei silti pääse pakoon.

Blasim on jo huomattu maailmalla. The Madman of Freedom Square oli ehdolla arvostetun Independent Foreign Fiction Prizen saajaksi ja kirjoittajan uusin teos, tänä vuonna englanninkielisenä käännöksenä ilmestynyt The Iraqi Christ, voitti Englannin PENin Writers in Translation -palkinnon. The Guardianin kriitikon mukaan Blasim on ”ehkä paras elävä arabiankielinen kirjailija”.

Peltosen suomenkielinen käännös on pääosin onnistunut. Siihen on kuitenkin jäänyt kieli­virheitä, jotka huolellisemmalla toimittamisella olisivat olleet helposti korjattavissa.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!