Artikkelikuva
Thaimaassa norsuja voidaan kohdella huonosti

Isokokoiset sijaiskärsijät

Katson silmiin tyttöelefanttia, jonka takapäästä osa on halvaantunut. Thaimaalainen Khum Min on entinen työnorsu, joka on tehnyt liikaa työtä: kantanut selässään turisteja päivisin ja vetänyt tukkeja öisin.

Selkäongelmat ovat peräisin epäergonomisesta korisatulasta, jolla se kuljetti turisteja.

Olen tyytyväinen, etten ole noussut yhdenkään elefantin selkään.

Thaimaassa riittää surullisia elefanttitarinoita. Etelässä Koh Lantan -saarella pysäytämme skootterin elefanttisafarin viereen vain nähdäksemme, ettemme halua tukea tällaista. Pölisevän tien varrella seisoo nuutunut elefantti rautaketjulla kahlittuna, satula selässään. Sen odotusaika on pitkä, sillä kevään kuuman kauden ja monsuunikauden rajalla saarella ei ole turisteja.

Thaimaan turismi on tehnyt aasialaisesta elefantista sijaiskärsijän. Eläin edustaa maassa paitsi onnea, myös yhä useammin rahaa. Norsukyyti maksaa keskimäärin 900 bahtia eli noin 20 euroa. Se on iso raha kehitysmaassa.

Thaimaan noin kolmesta-tuhannesta uhanalaisesta aasialaisesta elefantista suurin osa työskentelee safareilla. Ne maalataan hassun värisiksi ja laitetaan tekemään temppuja. Moni työnorsu on samanlaisen hyväksikäytön uhri kuin Khum Min, sillä Thaimaassa ei ole lakia, joka suojelisi eläimiä omistajiltaan. Elefantteja koulutetaan perinteisellä menetelmällä, jossa nuori eläin suljetaan häkkiin ja sitä hakataan. Norsu oppii pelkäämään koukkupäisen koulutuskepin kantajaa.

Turistina olen suurten kysymysten äärellä. Safareilla työskenteleviä elefantteja kohdellaan huonosti, mutta toisaalta turismi pitää yllä yhä pienenevää elefanttikantaa. Onnellisin fantti olisi villinä luonnossa, mutta Thaimaassa ei ole enää montaa suojaisaa metsänkolkkaa suurelle villieläimelle.

Jotain on onneksi tapahtunut. Kaduilla kerjäävät norsut ovat vähentyneet, sillä eläinaktivistit ovat saaneet viranomaiset oivaltamaan, ettei elefantin paikka ole kaupungissa.

Viime vuosina Thaimaahan on perustettu norsujen turvakoteja. Niiden tarkoitus on tarjota elefanteille mahdollisimman luonnonmukainen elinympäristö. Vapaaehtoiset vierailijat, eli yleensä turistit, osallistuvat elefanttien jokapäiväisiin ruokinta- ja kylvetysrutiineihin ja tukevat rahalahjoituksillaan niiden hyviä oloja. Tällaisessa paikassa tapasin Khum Minin ja sen lajitoverit.

Thaimaassa on kuitenkin vaikea olla varma mistään, mikä liittyy rahaan ja eläimiin. Paikalliset sanovat, että elefanttien on työskenneltävä isännilleen, koska ne syövät järjettömästi. Turismin oheistuotteena syntyy huijauskulttuuri, joka asettaa paikallisen ja matkaajan vastakkain.

Maininta ekoturismista tai eläinten oloista ei takaa, että eläinten asiat olisivat hyvin. Tiikeri-tarhojen tiikerien huhutaan olevan huumattuja. Turistiaikaan kissoja ja koiria ruokitaan vain siksi, että turistit tykkäävät niistä. Myöhemmin ne pyritään saamaan hengiltä tai vähintään pois omista nurkista.

Kummallista on, että kaikesta huolimatta elefantin kuolemaa surraan Thaimaassa kuin ihmisen. Pohjoisessa temppelin pihalla elefanttipatsaan pään päälle on ladottu kolikoita. Buddhalainen ele osoittaa kunnioitusta ja tuo lahjoituksen antajalle onnea.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!